Kuviokelluntaa

Tänä aamuna katsottiin taas totuutta silmiin, kun kuvailtiin mun ja Kimmon uintia veden alta ja päältä. Kuvaajana, virhebongarina, analysoijana, korjaajana ja valmentajana toimi Söderdahlin Kaitsu. Näky ei ollut nätti ja korjattavaa löytyi enempi kuin lääkäri määrää: 1. Käden palautus liian korkealta ja käsi suorana 2. Kädet menevät vetovaiheessa yli ja ristiin 3. Painan vetovaiheessa kättä alaspäin, jolloin käsi painuu liian syvälle, jalat painuu ja voima suuntautuu ihan väärään paikkaan 4. Vasemman käden hermotus hanurista ja yhden käden sculling säälittävää. Valitettavasti väittelykään ei auttanut, kamera on lahjomaton. Ja se on kumma kuinka sokea näille on ilman valvovaa silmää ja kameraa yksin uidessa.

Mutta oli siinä kuulemma jotain hyvääkin. Esimerkiksi uimalakki ja kellukkeet (pullis) oli ihan oikein pujotettu päälle. Joten, jonkinmoinen savotta on edessä, että saadaan hiottua säälittävästä uintitekniikasta edes siedettävä. Noh, Kaitsulta tuli hyvä setti täsmälääkitystä tähän vaivaan, jota aletaan hinkkaamaan kaksi kertaa viikossa kahden muun viikon uintitreenin lisäksi. Ohjelmassa scullingia monessa muodossa, yhden käden uintia laudalla ja ilman, haineväuintia ja muuta mukavaa.

Illalla hiippailin Pirkkahallille ja häröilin vauhtileikittelyä jäsen Haaviston kellontarkassa vanavedessä. Sehän meni insinöörimäisen impulsiivisesti, niin kuin vauhtileikittelyn pitääkin, eli tasan tarkkaan 600m 4:00/km - vauhdilla ja 600m hölkkäpalautusta. Pohkeissa pientä kireyttä havaittavissa ja vasen polvi aloitti tukilakkonsa Pirkkahallin kovaa alustaa vastaan. Annoin potkut tuollaiselle valittajalle ja jatkoin juoksua. Paiskasin vielä varmuuden vuoksi buranan perään, niin ei hae enää uudestaan töihin.

Tunti meni molemmissa treeneissä niin ettei huomannutkaan. Aika kevyttä settiä kuitenkin, niin kuin lepoviikolla pitääkin.