Juoksuaika

Tämän viikon teemana on ollut juoksemaan opettelu. Täysin oireeton kinttu ei vielä viime viikolla ollut, mutta Huttusen Anssin täsmähoidolla ja teippauksella olen pystynyt juoksemaan suhteellisen hyvin tämän viikon aikana, ilman kipuja, kuitenkin mukavuusalueella surffaten.

Toinen syy juoksumäärien nostoon oli uintikielto tällä viikolla. Lisäksi viikonlopun lomailin sisarusten ja heidän siippojen kera Tallinnassa (näppäilen tätä laivalta paluumatkalla), jonne ei saanut pyörää rehattua. Sain kasaan 60km juoksua, sekä tietysti fillaria vähän enemmän ja jalat on edelleen pelissä mukana. Vauhtihan on ottanut persnettoa tässä lepäillessä ja vk on täysi mysteeri, mutta ilmoittauduin kuitenkin sm-sprintteihin 8.6. Siellä voi sitten tehdä kenttätestit jalalle rääkin keston suhteen.

Eka Nässyn kierto (125km) tuli tehtyä poikkeuksellisesti ma-iltana juniorin synttäreiden takia sunnuntaina. Tämä silläkin uhalla, että kuulema muina päivinä kuin sunnuntaisin tehdyistä pitkiksistä jää mitokondriot saamatta. Torstaina riipaisin yksikseen saman vk-treenin Säijässä kuin lauantaina. Vauhdit oli kutakuinkin samat, mutta juoksu paremman tuntuista. Eilen tein Tallinna sightseeingin juosten rantoja pitkin ja oli kyllä mukava juoksennella 2h pitkästä aikaa ja kevyen liikenteen baanaa riitti loputtomiin.

Huomenna poistetaan tikit ja ensi viikko käydään avovesissä niin usein kun pystyy/ehtii.

Viikko 21

Ma Pyörä 4h, pitkis
Ti ap Juoksu 40min, kevyt
Ti ip Lihaskunto 1h
Ke Juoksu 75min, pk
To Yhdistelmä 2h50
Pe Juoksu 30min, tekniikka
La Juoksu 2h, pitkis
Su Pyörä 1h, kevyt

Yht 13h15

Menee vaikeeksi

Ei käy kortti kirkon miehelle tänä vuonna. Pari viikkoa sitten Lontoon reissulla sain siis invaliditeettini takaisin. Ihan normaali kevyt aamulenkki ja vasemman jalan pohje kramppasi järkyttävän kovaa ja siinä samassa ilmeisesti aiheutti lihasrepeämän. En ole tuota kuvauttanut, mutta merkit viittaavat pahasti siihen. Eli tässä nyt ei ole pariin viikkoon juurikaan juostu.

Eilen poistettiin tuolta niskasta sellainen rasvapatti. Ja ei, kyseessä ei ole se rasvapatti tuossa ns. hartioiden välissä, toisin kuin näppärimmät ehtivät jo toivoa. Se taas tarkoittaa sitä, että reiluun viikkoon ei sitten uidakaan. Joten mitäs jää jäljelle?

Pientä valoa tunnelin päässä näkyi onneksi tänään. Litmasen, Jamon ja Ilmon kanssa meillä oli pläneissä ns. yhteistreeni fillari-juoksu-luonteinen. Tosin, kun jokainen veteli vähän omanlaisen treeninsä, niin rullailtiin kuitenkin kohtuu hajallaan ympäri Säijää. Mun setti oli sellainen, että ajelin ensin pelipaikoille (n. 25km) aerobisella kynnyksellä. Tosin, aavistuksen verran meni sykkeet yli kynnyksen kun piti ajaa Venla kiinni ja vauhti jäi sitten vähän päälle. Luulin itseasiassa ensin Jamoksi, kun Sup vilahti edellä olevassa risteyksessä. Pelipaikoilla sitten nollailtiin kellot ja lähdin kiertämään 18.5km lenkkiä vk1-sykkeillä. Jamo pakeni levareineen horisonttiin nopeilla pätkillä ja me muut jolkoteltiin perässä. Puuskittainen tuuli pyrki paikoitellen hajottamaan rytmiä, mutta ihan ok tämäkin siivu meni. Sitten oli pläneissä hölkkäillä 3km väliin ja kokeilla toimiiko jalka yhtään. Olin onnesta soikeena kun pystyin juoksemaan koko pätkän ilman kipua. Josko se tästä taas lähtee juoksukin liikenteeseen. Juoksin tosin varovasti hiukan alle 5min kilsoja, mutta silti. Loppuun kokeilin vielä ajaa 18.5km kiepin vk2-sykkeillä, mutta vauhti oli lähes tulkoon sama kuin vk1:llä. Alkoi ilmeisesti jerkku loppumaan kintuista ja yllättävän kauan piti juoksun jälkeenkin passailla, että sai sykkeet ja tuntuman oikeanlaiseksi. Loppuun vielä "rullailin" vastatuuleen kotio (25km) ja hyvä, mutta raskas treeni, 3h20 pituudeltaan paketissa.

Huomenna sitten juhlitaankin synttäreitä (Lila 1v), joten siirrän pitkiksen maanantai-illan hämäriin.

Jumesniemi

Vähän pahalta näytti ennusteet ja sää aamulla, että olin jo varautunut siirtämään Jumesniemen lenkin tänään sisätiloihin. Onneksi puolen päivän paikkeilla tilanne selkisi ja lähdin rullailemaan kohti Jumesniemeä. Hiukan kovempi tuuli oli tänään ja sehän löi alahuulen pajatsonkupille aika ajoin.

Jumesniemen lenkki, tuolta Sasin mäen kautta kiertäen, on siitä veikeä lenkura, että mäkeä on siunaantunut lenkille ihan kiitettävästi. Ihan ei olleet jalat freesit tänään ja ylämäissä se kyllä tuntui. Sen verran kireelle meni eilen illalla Säijän kierto, että toveri Litmasen kanssa tuli ajeltua hiukan ajateltua raskaammalla kaasujalalla. 2min jäi vielä eilen luppoaikaa järjestellä itsensä kotona palaveriin ja näköyhteys Redmondin ystäviimme. Onneksi nykyinen läppäri pelaa kuin tauti.

3 tuntia tuohon tuhraantui ja vaikka sykkeet oli kohtuu maltilliset, yllättävän raskas tuntumaltaan reissusta tuli lähinnä tuulen, mäkien ja eilisen ansiosta.

Viime viikonlopun Lontoon reissulta tuli muuten mukava tuliainen, sillä sain telottua vaihteeksi vasurin pohkeen toimintakyvyttömäksi. Calellan viimeisellä juoksulenkillä samaiseen lihakseen nyppäsi hiukan vaisummin, mutta nyt nyppäsi ihan kunnolla. Juoksin vielä varmuuden vuoksi muutaman kilometrin majoituspaikkaan ja se ei varsinaisesti asiaa parantanut. Järkeilin, että kyseessä oli kunnon kramppi ja pienessä kramppitilassa tuo on edelleen. Päivä päivältä tosin on menty parempaan suuntaan, mutta juosta en ole pystynyt sunnuntain jälkeen ja ma-ti oli totaalisia lepoja. Vähän epäilin liittyykö tuo kramppi tuohon samassa jalassa olevaan murtumaan ja kropan tapaan korjata ontuvaa kaakkia pohkeen puolelta. Mene ja tiedä, mutta lauantaina olisi tarkoitus ainakin kokeilla juoksua duathlonin merkeissä. Huominen palautellaan, että on edes teoriassa kroppa valmiina vk-lenkille lauantaina.