keskiviikko 31. lokakuuta 2012

R5

Sen verran löi jumiin ja hitaalle juoksujalat tuo mäkinen fillarikuuri Toscanassa, että ajattelin tänään käydä hiukan aukaisemassa paikkoja TaJut-testijuoksussa, eli 5km pituisessa R5:ssa. Tässä nyt on muutama päivä otettu kohtuu kevyesti, vähän uiskenneltu ja annettu kunnon nousta, joten jo eilen tunnin juoksulenkillä jalat ja juoksu ylipäänsä tuntui jo todella kepeeltä.

Tänään sitten kun starttikomento kajahti Sepeteuksen kitalaesta, Annalan jalat singahti kuin sprintterillä liikkeelle. Yritin kyllä passailla sen minkä pystyin, ettei taas tule Annaloita ja homma lähde ensimmäisellä kilsalla jo lapasesta. Eka kilsa meni 3.52 ja sykkeet hyvin hallussa. Tosin, sykkeitä en tuossa pimeydessä kauheasti nähnyt ja kilsa-ajatkin tarkistin vasta jälkikäteen. Kääntöpaikalla ihmettelin, että Harpattikaan ei ollut järkyttävän kaukana keulilla ja Eemelit yllättävän kaukana perässä. Mitäs vittua? Takaisin päin tultaessa muutama mutka oli tosi jäinen ja väsyneenä sai olla jo tarkkana, ettei heilahtanut naamapannuja tämän illan ratoksi. Kyllähän se alkoi jo kintereissä tuntumaan 3km jälkeen, mutta yllättäen (jälkikäteen huomasin) vauhti ei hiipunut lopussa yhtään. Pienimuotoisen loppukirin sain vielä aikaiseksi ja kellot pysähtyi aikaan 19.19. Vaikka matka näytti oman Garminini mukaan 100m vajaalta, niin tämä kuitenkin ylitti kaikki odotukset. Keskisyke näytti 172, joten kohtuu hyvin sain sykkeissäkin irti. Paikoitellen liukas keli ehkä hiukan hidasti, kun ei voinut ihan koko aikaa rennosti juosta. Harpatti kiersi muutamat kerrostalot ylimääräistä ja odotteli silti jo pukkarissa pyhäpaita päällä, kun huohotin paikalle. Joten, ei se nyt sitten kauhean lähellä ollutkaan. Taitaa sopia mulle näköjään paremmin tuollainen määrätyyppinen treenaus, kun vetoja en ole tehnyt juuri ollenkaan ja näin hyvin kulki.

sunnuntai 28. lokakuuta 2012

Takaisin räntäsateeseen

Viimeinen viikko meni Toscanassa yllättäen siivillä, mutta toisin kuin lyhyemmillä lomareissuilla, nyt ei tullut loppupaniikkia mitä vielä ehtii loppuaikana tehdä, eikä muuten mitään kyllästymistä tai koti-ikävää, notta pitäisi päästä pois. Sen sijaan imettiin viimeiset auringonsäteet allasalueella, sekä myös nauhoitettiin kovalevylle panoraamakuvia Toscanan maisemista. Käytiin vielä viimeisellä viikolla lounasreissulla Lucignanossa ja iltareissulla Cortonassa. Alkoi viimeisellä viikolla olla jo turistit todella vähissä, vaikka lämpötila huiteli vielä 25:ssä. Tämähän ei tietenkään ollut kuin pelkästään positiivinen juttu. Sään suhteen kävi kohtalainen munkki, sillä keskiviikkona lämpötila huiteli 26:ssa ja torstainakin vielä 23:ssa, perjantai-iltana lennettiin takaisin ja sunnuntaina lämpötilaennustus oli Toscanassa 7 astetta. No, Suomessa oli vielä piirun verran vittumaisempi keli odottamassa ja bemari odotteli Helsinki-Vantaalla sliksit alla.

Treenattua tuli viimeisellä viikollakin kohtuullisen hyvin ja vaikka la ja su Suomessa olenkin jo kevennellyt ja lepäillyt, viikkosaldoksi tuli 15h. Kaksi viimeistä lenkkiä Toscanassa - 3h20 pyörä torstaiaamuna ja 2h juoksu perjantaiaamuna kulkivat parhaiten koko reissun aikana. Eli siinä mielessä ainakin homma oli nousujohteista. Viimeisellä viikolla mankeloin kuitenkin pääosin tasamaalla, sen verran alkoi nimittäin olla aamuisin, että erityisesti laskuosuudet alkoi olla näpit ja yläkroppa niin jäässä, ettei sinne mielellään enää lähtenyt. Mutta aivan loistavia reittejä löytyi Toscanan laaksostakin.

Ihan mukavasti sai tehtyä sitä perustreeniä ja tehot oli tarkoituksella paitsiossa, eli mopo ei keulinut niin kuin kuvasta näkyykin. Fillarivauhdeista on vähän hankala sanoa mitään, kun reitit oli vähän erilaisia kuin mihin on tottunut. Juoksuvauhdit sen sijaan paranivat huomattavasti reissun aikana. Ja puhun nyt siis aerobisen kynnyksen ja sen alapuolella olevien tehojen vauhdeista. Jonkinmoista sykejumia on ollut viimeisellä viikolla havaittavissa, eli peruslenkit menevät jo naurettavilla sykearvoilla, en ole aiemmin edes pystynyt kunnolla fillaroimaan 120 sykkeellä ja nyt meni reilu kolme tuntia noilla tehoilla ihan kelpo vauhtia. Juoksussakin parin tunnin lenkit 130 sykkeellä meni helposti ja ihan hyvää vauhtia, lisäksi syke ei lähtenyt kiipeilemään lenkin lopussa, niin kuin mulla usein pakkaa tehdä. Samoin sitten yläpäässä ne muutamat vedot 170 sykkeellä tuntui karmeilta ja sykkeiden nosto työn takana. Tämä kaikkihan oli tietysti ihan odotettua kun määrät kasvaa. Uinnin vähyys tietysti hiukan harmitti, mutta olin varautunut etten ui minuuttiakaan pahimmillaan. Kaikenkaikkiaan siis olen tyytyväinen tähän viisiviikkoiseen ja tästä on nyt hyvä lähteä varsinaiseen treeniin Suomessa.

Tästä eteenpäin laitetaankin sitten uintia kuntoon isolla kädellä. Tarkoitus uida 5 kertaa viikossa (useamminkin, jos vaan saa mahtumaan aikatauluihin) ja pitää nyt hiukan miettiä millä viikkorytmityksellä tästä saisi revittyä maksimaalisen hyödyn ja riittävän moinipuolisuuden. Tänään jo kävin hiukan kättelemässä vettä Kalevassa ja yllättävän hyvin sitä osasi vielä uida. Nenäklipsun kanssa uintia ei edes oikeastaan huomannut. Pahoja koukkuja ei käsivedoissa näkynyt. Käden palautus tulee vähän korkealta ja potkut hiukan harottaa. Ja vauhti tietystikään ei ole päätä huimaavaa, vaikken kellotellutkaan. Mutta kun samalla sadalla uiskenteli Hastin Jamo, niin eron huomasi sokeampikin. En pysynyt pidemmissävedoissa mukana edes 25 metrin vertaa. Nyt tarkoitus siis vetää kevyttä treeniä 5-6 päivää (joista siis jo 2 mennyt) ja sitten taas määrää vähän enempi koneeseen, mutta ei tietenkään samanlaisia tunteja kuin lomalla, ollaan nyt kuitenkin realisteja.

Viikko 43

Ma Juoksu 1h30, pk
Ti ap Pyörä 2h, kevyt
Ti ip Uinti+Venyttely+Vetolaite 50min
Ke Pyörä 2h + Juoksu 30min, vk
To ap Pyörä 3h20, pitkis
To ip Vetolaite+Venyttely 30min
Pe Juoksu 2h, pitkis
La Lihaskuntopiiri 30min + Venyttely 15min + Juoksu 15min
Su Uinti 45min + Venyttely&Vetokumit 30min

Yht 15h

tiistai 23. lokakuuta 2012

Jalat soseessa, part 2

Viimeistä viikkoa viedään ja koti-ikävästä ei tietoakaan. Viime viikon loppu erityisesti tuli mankeloitua ihan riittävästi ja se on kyllä alkuviikosta tuntunut kintereissä. Eilen oli pohkeet soseessa ja juoksinkin vain 1,5 tuntia keveesti tasamaalla. Tänään taas oli reidet tulessa ja jätin fillarin vain kahteen tuntiin tasamaalla sekin. Loppulenkistä otin muutamia lyhyitä spurtteja ja heti alkoi varsinkin etureidet huutaa hoosiannaa. Pitääpä ottaa loppuloma kuulostellen noiden määrien suhteen.

Eilen käytiin viinitiloilla ja tuolla Chiantin ytimessä pyörimässä koko perheen voimin koko päivän ajan. Sieltä tuo kuvakin on. On aika leppoisaa touhua tuo viininmaistelu, viinikylissä lompsiminen ja maisemien ihailu. Tarttui sieltä muutama pullo Chianti Classicoakin hanskaan. Kieputettiin Siennasta tuonne Castilla in Chiantiin, jossa syötiin myös lounas ja Gelatot päälle totta kai. Ei ole kyllä italialaisen jäätelön voittanutta, mutta onkos tuo ihme, kun tekevät ne tuoreista marjoista ja raaka-aineesta, eikä mitenkään teollisesti.

Jirille väliaikatietona, että ähäskutti, eivät osuneet minuun, vaikka varmasti siellä ehdit jo hihitellä: http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/2012102216233956_ul.shtml
Uskomattomia janttereita, ei voi muuta sanoa. Juuri tuon takia olen pysytellyt asfaltilla, vaikka maastopyöräkin olisi täällä käytössä.

Viikko 42

Ma Juoksu 2h, pitkis
Ti Lepo
Ke ap Juoksu 1h, kevyt
Ke ip Juoksu 45min, reipas, mukana muutama mäkiveto
To ap Pyörä 3h30, pitkis
To ip Venyttely + Vetolaite 30min
Pe ap Pyörä 2h45, mäkinen
Pe ip Venyttely 20min
La ap Juoksu 1h30, kevyt
La ip Juoksu 50min, vk
Su ap Pyörä 3h, pitkis, tasamaa
Su ip Uinti 30min + Venyttely & Vetolaite 20min

Yhteensä 17h

sunnuntai 21. lokakuuta 2012

Suklaata ja mankelointia

Onhan tässä taas kaikenlaista ehtinyt puuhailla. Alkaa tuo poolilla lepuuttelu sen verran närästämään, että saturaatiopiste siinä lajissa lienee saavutettu. Senpä takia, kaikenlaista pikku puuhastelua ollaan suunniteltu ripotellen pitkin viikkoa. Käytiin muunmuassa eilen Perugiassa, joka ei ollut mitenkän hullumman oloinen kaupunki. Yllättäen vaan siellä sattuikin olemaan juuri nyt vuoden päätapahtuma, eli suklaafestarit. No vanha kaupunkihan oli ammuttu täyteen erilaisia suklaakojuja ja ihmisiä, jotka olivat ihan sekaisin suklaasta, siis lapsista vaareihin. En usko, että toimisi härmässä, mutta eipä voi olla varma.

Ketjuja on pidetty kohtuu kireellä sitten Firenzessä saapumisen. Torstaina ehdin vihdoin käydä kiertämässä Chiantin kierroksen kokonaan, joka vaati tasan tarkkaan sen 3h30. Pidempiä lenkkejä ei oikein saa mahdutettua aamuohjelmistoon ja noissakin alkaa olla jo tekemistä, kun joinain aamuina on jo vähän liian vilpoinen. Perjantaina sitten kiersin tutun vajaan 3h vuoristolenkin, jossa noustiin kolme kertaa tonniin ja heti takas. Sieltä on tuo yllä oleva kuvakin, joka on siis tuolta vastakkaiselta rinteeltä meidän kämpiltä katsottuna ja kuvassa kotikylä Castiglion Fiorentino ja vähän sitä laaksoakin. Lauantaina maltillisemmat määrät ja juosten vaihteeksi, aamusta 1h30 ja illasta vajaa tunti vk:ta. Hiukan oli kiireinen päivä ja lähes koko ajan jalkojen päällä, kun välissä käytiin Perugiassa, ja pohkeet siitä hiukan riemastuivat.

Tänään kävinkin sitten tuolla etelän suunnassa ensimmäistä kertaa ja tuli muuten aivan pirusti kippurasarvisia porukoita vastaan, olihan tänään sunnuntai ja aurinkoinen keli aamusta alkaen. Sattui muuten yllättävä tilanne lenkillä tänään, kun survoin rintarottingilla aavistuksen reipasta vauhtia sellaisen kymmenen hengen fillariryppään ohi. No sieltähän singahti yksi kaveri samantien vanaveteen ja rinnalle kyselemään. Aluksi papatti italiaksi ja sitten auttavasti englanniksi. Kyseli ovaalirattaistani ja muistakin pikku tilpehööreistä, joita Samun pajalla on Cerveloon liimailtu. Yritin siinä vaivihkaa hivuttaa vauhtia koko ajan, mutta kaverilla vaan suu kävi, eikä oikein käynyt edes tummumaan. Ajattelin, että ompas erikoinen juttu, perkele, kun tuutattiin lopussa silti reilua neljääkymppiä tasaisella. No hetken päästi selvis, että jannu olikin Liquigasin rosterissa. Tallissahan on mm. Basso, Nibali ja Sagan, eli kyseessä Italian kovin ammattilaistalli. Ei olisi tainnut ihan Annalan vetoon siis tuo jannu tummua vaikka olisi mitä tehnyt. Näppäsin muuten samaiselta lenkiltä tuon vieressä olevan kuvan samalla kun nakertelin kinder-patukkaa välipalaksi.

Tänään päivällä kelailin vaihteeksi tuossa omassa altaassa puolisen tuntia ja yllättävän hyvin tarkeni. Eilen mitattiin altaan lämpötilaksi 18 astetta, joten "aavistuksen" vähemmän kuin Kalevassa. Tuon jälkeen olikin hetken syväjäässä, vaikka aurinko paahtoi ihan tuntuvasti. Illalla jos ehtisi jossain välissä vielä venytellä ja pientä narujumppaa. Tänään on vaan mun kokkausvuoro, joten saas nähdä ehtiikö. Ja safkana tietty mun suosikki katkarapuja appelsiini-chilikastikkeessa: http://www.ruokala.net/resepti/katkaravut-appelsiini-chilikastikkeessa-1

keskiviikko 17. lokakuuta 2012

Aika kuluu siivillä

Tässä on ollut vähän kaikenlaista, joten tarinat on jäänyt vähemmälle. Viikonloppuna käytiin Siennassa pyörimässä, mistä tuo oheinen kuvan tornikin on. Tällaisia torneja ja vanhoja kaupunkeja täällä on aivan tajuton määrä ja nekin alkavat sitten ajan mittaan kokea hiukan inflaatiota. Senpä takia alkuviikko (ma-ke) vietettiinkin vähän eri kaliiperin paikassa, eli Firenzessä. Aika mukava kaupunki, selkeästi isompi kun aikaisemmat viisiitit Toscanassa, mutta kuitenkin hyvin kompakti, erityisesti tuo keskusta ja vanha kaupunki, joten etäisyydet on lyhyet. Firenze on vaan siitä vittumainen kaupunki, että siellä pakkaa visa vinkua kaupoissa vähän liian tiuhaan.

Viime viikko meni reenien puolesta kevyemmällä kaasulla ja määräksi nettoutuikin maltilliset 10h15. Kyllä se kevennys vaan tälläkin kertaa auttoi, sillä juoksu on kulkenut tällä viikolla koko ajan paremmin. Ensin maanantaina 2h ja tänää aamusta ensin tunnin lenkki, jossa hiukan vauhtileikittelyä mukana ja sitten illemmalla 45min, jossa joitakin "vetoja" loivaan ylämäkeen. Vedot olivat hyvin maltillisia sykkeiden puolesta, mutta tuntui hyvälle. Loppuviikko runtataankin sitten enempi fillaria ja määrää. Kelitkin näyttäis täällä kestävän ja lähipäivät menee aurinkoisessa kelissä 25 asteen nurkilla. Loppuviikko majaillaan kokolailla näillä kotikulmilla ja nautitaan kesästä, joten tarinaakin suattaa tulla vähän tiheemmällä frekfenssillä. Alla kuvassa Dorka & Lila Firenzessä, ihan heti ei nappaisi tuon ruskean veden syleilyyn hypätä uimasille. Pthyi!


lauantai 13. lokakuuta 2012

Its Hawaii time!

Tänään on vihdoin kauden kovin kisa ovella, eli Hawaiin Ironman Kailua Konalla. Itsellä Kona-kiima alkaa jo äityä sietämättömäksi enkä voisi olla enempää valmis illan ja yön penkkiurheiluun. Luvassa on tällä kertaa todella tasaväkinen vääntö sekä miehissä ja naisissa, joten onkin paikallaan omien ennakkosuosikkieni (ei välttämättä suosikkieni) lista ainakin kolmen kärjen osalta.


Miehet

Vaikka Aleksanteri näyttää taas paperilla vahvimmalta, jotenkin on sellainen orastava kutina tuolla alapäässä, että tänä vuonne se ei tätä vie. Raelertti ei oo ollut kauhean vakuuttava ja vähän epäonninenkin (naamapannut Frankussa), joten nyt taitaa olla just sopivasti hampaankolossa Konaa varten. Kienle sekoittaa pakkaa varmasti vahvalla ajollaan ja Macca pyrkii varmasti veljeilemään taas tämän kaverin kanssa, mutta kummankaan jannun perse ei kestä maaliin asti. Maccalla suattaa juoksuvauhti olla lyhyempien matkojen fokuksen takia yllättävän kovassa tikissä. Tekisi mieli ottaa jokeriksi ekakertalaisen Hawaiilla, eli Jordan Rapp, voitti tänä vuonna sekä IM Texasin, että IM New York Cityn. Mutta ei sittenkään. Rasmukselle toivoisi menestystä ja Timo Bracht Enveillä podiumilla olisi hieno juttu, mutta ei vaan usko riitä näihin.

1. Andy Raelert
2. Craig Alexander
3. The Macca

Naiset

Tää on vieläkin tasaisempi nippu. Perstuntuma on se, että Cervelolla tää viedään (Steffen, Rakel ”Liekki” Joyce, Ellis). Saas nähdä onko Carfrae saanut munamankeliinsa mitään parannusta viime vuosista, kun siihen on ainakin panostettu, juoksuhan onkin jo priimaa. Leanda Cave on ollut tänä vuonna jäätävässä tikissä, erityisesti puolikkailla (voitti mm. MM-kultaa), mutta ihan niin kova jätkä hän ei ole, että voisi veistellä tuplat tänävuonna. Pallilla kuitenkin. Rakel Liekki on myös kova, mutta sairastellut tällä viikolla ja juoksu ei riitä. Perseen alla on P5, joten fillaribaanalla kyyti piisaa, ei siinä tarvii olla edes iskussa noilla kalustoilla ;)

1. Caroline Steffen
2. Mirinda Carfrae
3. Leanda Cave

Eilen aamulla tuo ennustettu vesisade äityi sen verran kovaksi, että käänsin aamulla kermaisen perseeni kohti sateen rapistelemaa ikkunaa ja jatkoin uniani. Päivä hiippailtiinkin Siennassa ja tykkäsin kyllä kovasti. Kaupunki on rakennettu seitsemälle kukkulalle, niin kuin Rooma, joten korkeuseroja riittää. Illalla sitten kun tultiin takaisin, ehdin juuri ja juuri riipaista 5km punaisella, verroineen. Täytyy kyllä sanoa, että on sitten jonkinmoinen savotta edessä, jos meinaa päästä ensi kesän kynnyksellä alle 19min, jonka löin vittuillakseni tavoitteeksi. Sykejumia ei ollut havaittavissa ja jalatkin tuntuivat suht freeseiltä kevyen alkuviikon ansiosta, mutta ne kintut ei vaan nyt liiku kovinkaan nopeasti. Varmasti isoja osasyyllisiä on tämä mulle kohtalaisen korkea fillarimäärän mättö täällä ja vielä kaupan päälle reippaiden mäkien reipas määräjyystö. No, selitykset sikseen ja kostohenki päälle. Seuraava kellotus Teivocupissa 17.11, jos nyt ei mitään ihmeellistä menoa satu tai pääkallokeli.

Aamusella kävin vielä ottamassa kolmen tunnin annoksen Cerveloa tämän illan kisaa fiilistellen. Vielä huomenna ja maanantaina jonkinlaiset määrämätöt, sitten taas pari päivää kevyempää, kun mennään pariksi yöksi Firenzeen ihmettelemään. Tsemppiä myös suomalaisille Big Islandille, eli Hurula, Inkinen ja Mäkeläinen. Attaaaaaack!: http://www.youtube.com/watch?v=olILVp-J7Y8 
 

torstai 11. lokakuuta 2012

Etukenossa

Noniin, alkuviikko on velttoiltu urheilusta ja käyty Luccassa ja Pisassa pistäytymässä. Pisasta kyllä tykkäsin, vaikkei kauaa siellä lorvailtukaan. Vaikka tuon tornin on tsiljoona kertaa kuvissa nähnyt, oli se silti livenä niin kenossa, että sitä lähes lennähtää persiilleen. Luccaa oli kehuttu niin paljon etukäteen, että ennakko-odotukset oli vähän liiankin korkeissa sfääreissä. Olihan tuo ihan kiva ja tosi vanha kaupunki, mutta paikoitellen aika kolkko, pimeä ja ahdas. Ei sillä, kyllä tuolla päivän viihtyi ihan mainiosti ja juoksentelin aamulenkillä vielä vanhan kaupungin muurin päällä pariin otteeseen ympäri. Paluu kauttapallona Arezzon kautta tänne takaisin.

Maanantaina kävin muuten siellä paikallisessa uimalassakin piipahtamassa speedot kireellä ja ykskaks yllättäen "ens viikolla aukeaa" olikin muuttunut "ens vuonna aukeaa", joten uinnit jää täällä kyllä lähes kokonaan tekemättä. Tuon 15 metrin uima-allas kun ei varsinaisesti ole uintiin tehty. Ja sitäpaitti vesi siinä kylmenee päivä päivältä. Ei siinä 30min kauempaa pysty olemaan. Noh, otetaan sitten pohjakosketus uinnissa kunnolla ja aloitetaan väkevä uintikuuri sitten Suomessa. Uin sen sijaan sitten sen 30min kotialtaassa ja sillä sipuli. Tiistai sitten täysi lepi ja keskiviikkona 45min aamulenkki Luccassa. Tänään oli pakko käydä vähän ulkoiluttamassa jo pölyttynyttä Kerveloa. Tällä kertaa suuntasin tuonne Chiantin viinialueelle ja pörräilin sielä reilu 3h. Tuolla alueella muuten oli paljon kippurasarvia liikenteessä. Enkä ihmettele: hyväkuntoiset baanat, ei juurikaan autoja ja maltillisia nousuja. Jouduin muutamasta fillariletkasta tuuttaamaan kostoksi ohi,sen verran naatiskellen pojat oli liikenteessä. Oli kyllä aivan mahtava kelikin, että pitkin hampain pakotin itseni takaisin ruotuun, eli kämpille.

Huomenna taitaa olla ohjelmassa Siennassa käynti puoliltapäivin ja aamu kun on lupailtu vähän sadetta, taidan lipsutella pari tuntia juoksua tuohon aamuvoimisteluksi.

maanantai 8. lokakuuta 2012

Cinghiale

Viikko meni taas niin, että heilahti. Jalat sain kyllä ainakin juoksussa jo sellaiseen soseeseen, että pieni kevennys on paikallaan. Mikä sopii muuhunkin ohjelmaan varsin hyvin. Katotaan nyt sitten minkälainen fiilis on loppuviikosta, kun kinnostaisi muutama mielenkiintoinen reitti käydä fillaroimassa.

Viikonloppuisin täällä muuten alkaa aina melkoinen villisika-ralli. Aamuisilla fillarilenkeille vastaan tulee aina jossain kohtaa sellainen parinkymmenen auton jeeppi-kolonna aseistautuneita jannuja. Pojat suuntaavat nahkakompassinsa tuohon läheiseen pöpelikköön ja pian alkaa kuulua pauke. Ja se on sellaista sarjatulta, että olisi kiva joskus nähdä se villisika ja todeta millaiseksi seulaksi se on rei'itetty. Sekä myöskin luku äijistä ennen ja jälkeen metsään menon. Se on aika todennäköistä, että miestappioita tuossa räiskinässä suattaapi tulla.

Huomenaamusta aikaisin lähdetään Luccaan pariksi päiväksi, joten lepokortti käytetään siihen. Tänään yritän käydä vain tutustumassa paikalliseen uimalaan, käsittääkseni siis ulkoilma-sellainen, mutta saas nähdä. Täällä kun ei kaikki aina mene kerrasta tuubiin.

Viikko 40

Ma Pyörä 2h, kevyt
Ti Pyörä 2h35, raskas mäkinen
Ke ap Pyörä 2h + Juoksu 25min, vk (mukana 2x1km analla)
Ke ip Vetolaite 15min + Venyttely 15min
To ap Pyörä 2h, kevyt
To ip Uinti 15min + Venyttely 20min + Vetolaite 10min
Pe Juoksu 2h30, pitkis
La ap Uinti 45min, tekniikka & kevyttä
La ip Juoksu 1h, vk
Su Pyörä 3h, pk + Venyttely 20min

Yhteensä 17h40

sunnuntai 7. lokakuuta 2012

Jalat soikeena

Muttei onnesta. Männä viikolla nimittäin alkoi kumulatiivisesti kasautunut jyskytys tuntua jo jaloissa, erityisesti juoksussa. Varmistin vielä juoksemalla ensin perjantaina 2h30 pitkiksen aamusta ja seuraavana päivänä kuorrutin kakun juoksemalla väsyneillä jaloilla 45min uinnin jälkeen 1h vk-lenkin. Biiiig mistake! Ajatus oli siis nykiä lenkin aikana kaksi sellaista 3km vetoa kiihtyvästi aina kilsan jälkeen vauhtia kiristäen ja tarkoitus oli myös nirhata lenkin loppuun tuota loppumäkeä kolmisen kertaa eestaas. Se on sellainen 15-20% jyrkkyydeltään ja kesto 2-3min. Noh, eka kiristyvä osuus meni vielä jotenkin, mutta sitten hitsas täysin kiinni. Kiristin vielä tuon toisenkin vedon loppuun, mutta ei ollut nättiä enää ja kävelyvauhtia. Oli toki helkkarin kuumakin, kun juoksin tällä kertaa kuumimpaan aikaan, mutta silti. Loppunousun jätin surutta väliin ja lyhensin lenkin niin paljon kuin pystyin. Päätin siltä seisomalta, että ens viikolla kevennellään reilusti. Tänään kävin vielä nöyrin mielin fillaroimassa 3h ja vaikka fillari kulkikin ihan ok, niin päätös pitää.

Tällä viikolla aloittelin myös "yläkroppa kuminauhaksi" - projektin, eli pariin otteeseen iltaisin on tullut venyteltyä yläkroppa monipuolisilla venytysliikkeillä. Alkaa pistämään nimittäin kohtuulliset fillarikilometrit ja venyttelemättömyys ruhon jumiin. Ja sellaisella ruhollahan ei uida huonostikaan. Periaatteessahan nämä venyttelyt ei ole mun treenikirjanpitoon päässeet, mutta nyt lisäsin Riston mieliksi ne kalkulaatioihin, niin ei tuu Mengele lankoja pitkin iholle. Pientä tapailua myös uinnin merkeissä tuossa omassa lyhyenlännässä altaassa, lähinnä tekniikkaa ja pientä kelailua. Niin, ja nenäklipsiin totuttelua. Ei se nyt niin kamalan hankalalta tunnu, vaikeinta on saada klipsi pysymään pidemmän aikaa paikallaan. Arenan klipsi tuntuis olevan ihan ok, mutta vähän parempaakin tarvii etsiä.

Ruoka ei oo täällä pahaa. Sitä on tullut lapioitua huiviin niin kotitekoisessa muodossa kuin ravintoloissakin. Eilen käytiin pitkästä aikaa vaimon kanssa kahdestaan ulkona syömässä ja tuupattiinkin sellainen neljän ruokalajin illallinen huiviin punaviineineen, proseccoineen, päivineen. Oli muuten messevä ravintola, jopa Michelin-oppaassa monena vuotena peräkanaa noteerattu (ei kuitenkaan tähtien merkeissä, vaan ihan kunniamainintana) ja silti hinta sopiva. Meillä maksoi koko setti juomineen 81 eeroa, siis kaksi henkeä, joka ei ainakaan Suomen hintoihin verrattuna ole mitään. Ja ruokaa oli riittävästi, sekä se oli sairaan hyvää. Paikkana siis Bacaccia, Cortonassa, joka on TripAdvisorin kärjessä täällä. Ja tuohon aviisiin luotetaan kyllä reissulla aika paljon. Eikä pettänyt nytkään. No olihan tuo toki se reilun Competitionin verran, tuo hinta. Jos haluaa suhteuttaa. Tein muuten Competitioneista kahden viikon krouvin inventaarion ja iskemiä, sekä viiltoja oli pirunmoinen määrä, mutta niin vain saksalainen kestää.

Petrille ja Jirille muuten sinne kaatosateen keskelle sellainen vinkki, notta kun tuota ensimmäistä kuvaa oikein tarkasti tuijottaa, huomaa kameran linssistä heijastuvan kuvausryhmän pakettiauton, sekä kameramiehet. Mä missään Tuskassa oikeasti ole. Makaan kotona sohvalla ja kasvatan hanuriani. Joka tosin alkaa olla jo sellaisissa mittasuhteissa, että en kehtaa täältä ihmisten ilmoille ainakaan kolmeen viikkoon ilmaantua. Vai häh?

keskiviikko 3. lokakuuta 2012

Adaptoitumista

Tiistain kunniaksi suuntasin taas nahkakompassini kohti vuoria, ajatuksena käydä haeskelemassa vähän uusia reittejä pohjoisemmassa. Ajattelin kyllä kartan mukaan alunperin ensin nousta tuonne kilsaan, pysytellä siellä ja kiertää tämä laakso lintuperspektiivistä ja sit luikkia alas laaksoon ja sieltä kämpille. Mutta Luigipa olikin rakentanut sellaiset polut taas, että jouduin sahaamaan lähes tuonne kilsaan kolme kertaa ja sieltä tultiin aina välittömästi vapaapudotuksella alas. Vielä kun asfaltti oli öisten sateiden takia pikkasen märkä, niin sai kyllä kieli keskellä suuta istua jarruilla nuo lasketteluosuudet. No, reilu 2,5h lenkki siitä tuli ja yllättävän tyhjät ne kintut vaan tuollaisen sahauksen jälkeen on, vaikkei se niin tuskalliselta tuntunutkaan. Yritin nimittäin laaksoon laskeuduttuani kokeilla tasaisella ollaa lyhyitä tempopätkiä ja ei tapahtunut jaloissa kyllä mitään, kun käskytin. Tai sit mä oon jo ehtinyt reilussa viikossa dieselöimään itteni. Jotenkin on kyllä jalat adaptoituneet tähän touhuun, kun ei enää tällainenkaan, suht napakka nousupätkä, lyö jalkoja kipeeksi oikeastaan ollenkaan. Tarviikohan tässä lisätä rääkkiä jollain keinolla?

Puolilta päivin käytiin sitten Arezzossa ihmettelemässä, lounaalla ja muuten vaan tallusteltiin katuja. Tai rouvat nyt tietenkin heilahtivat pakollisille parin tunnin shoppailulle ja me mentiin sitten Ilpon ja Lilan kanssa vaan kiertelemään vanhaa kaupunkia. Tais siinä joku Coronakin ohimennen upota. Aika mukavan leppoisasti meni tämäkin päivä.

Lila Olivia sen sijaan imee vaikutteita ympäristöstä melkoista vauhtia ja oppimiskäyrä sojottaa jyrkästi vähän eri suuntaan kuin isällään. En olisi uskonut, että tyttö katselee jo reilun 4kk iässä herkeämättä muumeja appiukon iPadiltä. Ja sekin tuli todettua, että vaistomaisesti tuon ikäinen ottaa kiinni touch-näytöstä ja alkaa pinch-zoomailemaan kuvaa. Eri sukupolvea kuin meikä, ihan selkeesti.

Tänään kiersin vaihteeksi tuolla laaksossa reilun pari tuntia ja koukkasin muutaman pikkukaupungin läpi ihmettelemässä meininkiä. Kokeilin muutamia kertoja vähän jotain temponomaistakin kokeilla ja hyvinhän ne jalat tuntui eilisestä palautuneen. Fillarin jälkeen lyhyt (20min), mutta terävä juoksuosuus, jossa mukana 2x 1km pikkasen alle anakynnyksen 90s palautuksella ja tietty tuo parin minuutin loppunousu menee aina anakynnyksellä.

Sitä tässä vaan ihmettelen takapihalla auringossa makaillessani, että oliskohan se palautusjuoman paikka?

maanantai 1. lokakuuta 2012

Palauttelua


Palautuminenhan pitää urheilussa hoitaa samalla pieteetillä kuin itse treenaaminenkin, muuten kehitystä ei tuu. Juu. Tämän päivän palautumisjuomaksi poolille valikoituikin paikallisista kuohareista Rocca dei Forti, kuten kuvasta näkyy. Muutenkin tämä päivä on vähän kevyempi, eli kävin vain polkemassa 2h hyvin kevyesti ristiin rastiin laaksossa hyvin kevyellä kaasulla. Sahailin päämäärättä sellaisia pienempiä asfalttiteitä viininviljelysten ja muiden maanviljelystilojen keskellä ja nautiskelin. Sillä kelihän on tänään mitä parhain auringon paistaessa täydeltä terältä jo aamusta alkaen.

Eilen iltapäivästä kokeilin pitkästä aikaa uintia tuossa meidän pienessä (15m) altaassa ja täytyy sanoa, että kahden kuukauden uimattomuus tuntui kyllä auttamattomasti habituksessa. Vielä kun otin käyttöön ekaa kertaa nenäklipsun uinnissa, niin piti vaan huokaista helpotuksesta, ettei ole tuon pidempi allas, ettei tarvinnut huutaa uinninvalvojaa paikalle pelastamaan. Kävin tänä aamuna vähän tiedustelemassa tuota uimahalliakin ja selvisi, että se aukeekin vasta ensi viikolla. Tämähän ei haittaa yhtään, joten pitänee muutama kerta tapailla tekniikkaa tällä viikolla tuossa omalla altaalla. Eilen aamusta toki hölkkäilin tuon saman 2h lenkin kuin keskiviikkona ja nyt jo tuntui paremmalta, helpommalta ja vauhtikin oli pykääntynyt. Mulla vaan edelleen pakkaa olla liian kovat sykkeet noilla pidemmillä juoksulenkeillä ja tarvii vielä tiputtaa niitäkin alaspäin, niin ajavat sen asian, mitä niillä haetaankin.

Viikko meni aika hätäseen ja urheiltuakin tuli edellisten viikkojen single digit – treeniviikkojen (Frankun IM-viikolta lähtien heinäkuun alusta) jälkeen ihan mukavasti määrällisesti,lähes 19h. Toki tuo on suurin osa fillaria ja hyvin kevyttä sellaista, mutta niin se oli tarkoituskin. Pientä jumia alkoi olla jaloissa lauantain vuoristoetapin jälkeen, mutta tänään tuntui jo taas mukavalta ja huomenna pitäisi olla kropan valmis jo johonkin väkevämpään vuoristorykäisyyn.

Viikko 39

Ma Pyörä 2h15, kevyt
Ti Pyörä 2h45, muutama tiukka nousu
Ke ap Juoksu 2h, pk
Ke ip Vetolaite 15min + 10min venyttely
To Pyörä 3h, kohtuu mäkinen
Pe Pyörä 1h45,kevyt + Juoksu 35min, kiihtyvä
La Pyörä 3h20, pirun mäkinen
Su ap Juoksu 2h, pk
Su ip Uinti 25min + Vetolaite 10min

Yhteensä 18h45

Ja ei, alla olevassa muutaman vuoden takaisessa kuvassa keskellä oleva kaveri ei ole pornotähti, jolta minä ja Günther ollaan kärttämässä nimmaria, vaan Litmasen Pete, jolta me ollaan kylläkin tänä päivänä kärttämässä nimmaria nöyrin elein. Pete nimittäin pisteli eilen täyden matkan Barcelonassa aikaan 10.24.27 ja se jos joku on yhden kuohuvan arvoinen. Cheers!