Jalat perätilassa

Toinen tehoviikko sisälsi 14h määrääkin ja mukana kaksi tehotreeniä. Toinen keskiviikkona, joka oli 20km tempo ja päälle hiukan vk1:stä juosten. Ja tänään vajaa nelituntinen Jorois-spesiaali, jossa mukana kaikki lajit: 2x800m uintia + 2h fillaria + reilu 1h juoksua. Mahdollisimman paljon puolikkaan kisatehoja mukana. Molemmissa tehotreeneissä sama probleema: jalat tuntuivat voimattomilta, jonka takia sykkeet varsinkin pyörässä kohtuu alhaisen, kun jalat jarruttaa menoa. Juoksu sujui yllättävänkin hyvin, vaikka juoksin aina fillarin perään ja jalat tuntui jo pyörällä olevan ihan tyhjät. Kyllä ne vaan niin eri lihasryhmiin kuitenkin osuu. Oma veikkaus on, että viime viikon kolme tehotreeniä oli sitten kuitenkin liikaa ja kun tämä viikkokin koetettiin vaikeuksista huolimatta pitää kovana, niin tilanne on se, että jalat on nyt tätä kirjoittaessa ihan soseessa. Tarvinnee ottaa pari päivää kevyemmin ja ylipäänsä yrittää nyt palautella kintut kuntoon viikonloppuun mennessä. Sitten pitäisi aloittaa lyhyt piikkaus Joroisille. Mutta ei tämä viikko nyt ihan hanuriin mennyt, uinti tuntui märkkiksellä vähän paremmalta ja juoksukin sujui ihan jees, poislukien tiistain vajaa parituntinen, joka tuntui todella raskaalta.

Nyt yritetään tosiaan maltilla hoitaa jalat pois perätilasta, vaikka helppoa se ei ole kun muksu on tämän viikon pohjanmaalla lomailemassa, joten treeniaikaa voisi olla enempi. Onneksi kelit on ainakin alkuviikon niin persiistä, että ulos ei ihan hirveetä hinkua ole.

Piti ottaa Klagenfurtin mitsku tuohon kuvaan, kun tänään oli taas Itävallassa kisapäivä mun suosikkikisassa. Ivan Rana kellotti tänään vähän paremmin kuin minä: 7.48.

Tehoja koneeseen

SM-sprintti oli sopiva lähtölaukaus parin viikon tehokuurille ja kyllä se itse kisakin tukkoisuudesta huolimatta avasi paikkoja jonkin verran. Tällä viikolla homman nimi olikin sitten se, että määrät pidetään maltillisena ja tehoja niin paljon kun uskaltaa. Se tarkoitti tällä kertaa sitä, että määrää tuli 13h30 ja tehotreenejä kolme: 1. tiistaina 20km tempo ja pari kilsaa kovaa juoksua päälle, 2. perjantaina 1h pk-fillaria alle ja 4x2000 anakynnyksen tuntumassa, 3. vk1-vk2 duathlon, 20km + 4km + 10km +2.5km. Ja välipäivinä sitten kevyttä tai pidempää selvästi alle aerobisen kynnyksen. Kulku oli ihan hyvää, mutta tänään loppui jälkimmäisessä tempossa jalat. En tiedä johtuiko eilisestä 3h fillarista, viikon kuormituksesta vai liian kovasta ykköstemposta. Vai ihan vaan paskasta kunnosta. Sitähän mä tässä odottelen, että koska se perätila korjaa, kun pohjia ei täksi kesäksi tullut montaa viikkoa tehtyä. En sitä, tuleeko se perätila, vaan koska se tulee. Toivotaan, että vasta Joroisten jälkeen.

Tämän viikon murheenkryyni on ollut yllättäen uinti. On nimittäin avovedet taas sen verran kylmiä, ettei siellä montaa minuuttia tarkene ja kaikki hallit on Pyynikkiä lukuunottamatta kiinni. Joten hankalaksi tämä uinti on kyllä nyt tehty.

Toinen tehoviikko vielä jäljellä ja määrät olisi tarkoitus pitää samoissa, mutta tehotreenejä vain kaksi. Nyt on nimittäin pakko puhallella pari päivää tästä juhannussetistä kevyempää ja sunnuntaina olisi tarkoitus tehdä jonkinlainen Jorois-spesiaali, eli vähän pidempi tehotreeni, jossa kaikki lajit mukana. Toivottavasti saisi myös märkäpuku-uintia enemmän mukaan, se ei nimittäin ole vielä "ihan" priimaa.

Kuvassa muuten ostamani halppis-Bontit, kun alkoi tulla 5 vuotta palvelleista perstuneista shimanoista isovarvas läpi. Ekat pari lenkkiä kenkä on kyllä tuntunut hyvältä, napakammin tuntuu vastaavan polkaisuun. Ainakin sellainen on fiilis. En ole vielä uunissa käyttänyt, mutta se on sitten hienosäätöä joskus.

SM-Sprintissä pakoputki tukossa

Pakko se on myöntää, että ihan optimaalinen valmistautuminen ei 217km Pirkkaa punaisen rajamailla ole kuuden päivän päästä käytäviin SM-sprintteihin. Kuvittelin vielä eilen, että helppoahan tämä on kuin heinänteko ja tänään hiippailin sitten lähtöviivalle ja mielessä soi biisi " reippaana käymme rekkain alle".

Sää ei ollut mitä mainioin, vaan lähtöhetkellä helvetin kylmä, tuulihattuani heilautteli 6-7m/s pohjoistuuli ja keksin mielessäni liukuhihnalta tekosyitä jäädä Jirin lämmitettyyn ranskanpullaan nukkumaan lätäkössä tärisemisen sijaan.

Noh, pakottauduin ase ohimolla kuitenkin starttiviivalle ja lähdin kauhomaan siitä 2-3 rivistä ryppään oikeasta laidasta. Ekalle poijjulle homma etenikin kohtuu hyvin, paketti pysyi kasassa, pysyin nipussa ja ote vedestä oli sinne päin. Nooh, tätä ei kestänyt kauan, vaan takasuoralla vaan jotenkin se käsiveto alkoi mennä läpi ja pikkuhiljaa muukin ruho alkoi notkua ja heilua miten sattuu. Aika surkea uinti taas, vaikka aika hiukan viime vuodesta paranikin ja taisi olla hiukan ylimittainen verrattuna muidenkin kilpailijoiden aikoihin.

T1 meni suht okei, hiukan räpeltelin kenkien kanssa, mutta ihan hyvin pääsin liikkeelle. Lähdin heti alusta niin kovaa kun uskalsin ja ekat kilsat loivaan ylämäkeen ja vastatuuleen menikin ihan jees. Takasuoran myötätuuliosuudella tuntui, että tässähän lennetään, mutta takaisintulo vastatuuleen ja loivaan yläkkään olikin sitten myrkkyä. Jouduin vielä tuuppaamaan tuon yksin, kun ei oikein samanvauhtisia näillä uintiajoilla näkynyt. Keskariksi tuli oman kellotuksen mukaan 37,5kmh, joka on ihan hyvä, mutta pikkasen alakanttiin mitä kuvittelin. Virallisissa ajoissa on mukana ilmeisesti myös T2, jossa räpelsinkin sitten ihan huolella. MV3:t ei menneet tunnottomiin jalkoihini ei sitten millään.

Juoksu tuntui pahalta, varsinkin alussa. Tarttis treenata näitä kovan pyörän jälkeisiä kovia juoksujakin enemmän. Nyt niitä ei ole ollut treeneissä yhtään ainutta. Eka juoksun puolikas tosi hidas ja pururataosuuskin oli kuin suossa etenemistä. Sentään sain pari viimeistä kilsaa edes vähän menemään ja keskivauhti oli 4.15/km. Kyllähän tuo vitonen pitäisi 4min kilsavauhtia pystyä juoksemaan, mutta kun ei niin ei.

Maalissa tunne oli sellainen, ettei oikein saanut mitään irti. Joku jarru oli koko ajan päällä ja fillarissa heti kun piti käyttää voimaa (vastatuuli, mäki), niin kone hitsasi heti kiinni.

Nooh, eiköhän tästä nyt ainakin karstat lähteneet ja meidän autokuntaan koko ikäryhmälähdön voitto. Nyt olisi tarkoitus riipaista pari viikkoa kovaa, tehopainotteista settiä ja sitten alkaa terävöittämään kohti Joroisia, jossa olisi tarkoitus hoitaa ensimmäistä kertaa uintikin ihan siedettävässä ajassa. Merkit siihen ei nyt niin kovin hyvät ole, mutta ei lannistuta, vaan lisätään uintia, varsinkin avovesiuintia.

Pirkan Pyöräily lähti lapasesta

Jälleen yksi leppoisa Pirkan Pyöräily takanapäin. Niin kuin oheisesta kuvasta näkyy, tälle 217km reissulle lähdettiin leppoisella retkeilymeiningillä.

Meitähän oli alunperin TRI-junassa tällä kertaa 6 jannua, mutta Teemu sairastui paria päivää ennen, joten viivalle laahusti minun lisäksi Pete, Panostaja, Mikko ja Miikka. Alkuspeksien mukaan oli tarkoitus nakutella 35-36kmh, 3-5min vetovuoroilla. No onnistuihan tämä Peten mukaan 37s ennen kuin Panostajalla kärähti käämit kanuunajunaan ja sitten mentiin. Eka tunti meni karvan alle 38kmh ja siinä kohtaa moni meistä tajusi, notta loppumatka ei välttämättä ajella keula pystyssä. Alkumatkan mieleenpainuvia muistoja oli leikkimielinen miinaharava-peli Juhan kanssa: Juha tiputteli satunnaisin välimatkoin pari pulloa satulan takaa mun etupyörän alle ja minä sitten parhaani mukaan väistelin. Voitin tämän sentään. Toinen episodi oli Miikkan muikea come-back. Jannulta räjähti tuubi siinä 20km kohdilla ja niin se vaan suhahti puskan keskeltä mukaan letkaan 60km kohdalta. Siitä on etua kun noilla seuduilla on tullut sitä Trekiä lenkitettyä jonkusen kilometrin.

Komissa (84km) sitten ensimmäinen breikki ja keskari näytti edelleenkin 37kmh. Leilit täyteen, muutama väkinäinen puujalkavitsi ja minä taisin ainoana sipaista jauhiskeitonkin naamariin. Kun kerran ilimatteeksi sai. Ja eikun matkaan taas. Aika pian Komin jälkeen Pete alkoi aprikoimaan, josko tämä alkais hälle riittämään. Litmasellahan oli edellisen viikon Calellan leiri alla, jossa muistaakseni tahkosi 6 päivän aikana 42h sporttia. Onhan se kumma jos ei tunnu jaloissa. Petelläkin. Aika pian tuon jälkeen laatat ylös ja Litmanen Ylöjärven kautta kotio. Melko pian tuon jälkeen Mikko alkoi valittamaan kramppailevia jalkojaan ja jossain 130k kohdilla jättäytyi suosiolla pois ja liittyi 34h Kanuuna-letkaan. Juuri noihin aikoihin Panostaja tykitti sellaisia 10km vetovuoroja kun me muut käytiin vetovuorossa näyttäytymässä 2-5min. Vauhti alkoi tässä kohtaa asettua siihen 35-36kmh väliin mikä se piti olla alusta lähtien. Ja alkoihan se Annalankin reidet nyppiä kramppivaroituksen merkeissä.

Toinen ja viimeinen huolto Murolessa (158km), leilit täyteen, patukka huiviin ja helvetisti nestettä, josko krampit pysyisi paremmin kurissa. Miikka tulikin sopivasti grillijonosta ja jatkettiin taas kolmen koplalla. Tällä kertaa ei muuten ollut kuin yksi kaveri mukana letkassa ryhmän ulkopuolelta ja sekin tipahti jossain viimeisen 30km aikana kelkasta. Ja syyhän on tietysti se, että pitkä Pirkka lähti tänä vuonna 30min myöhemmin ja lyhyt Pirkka aikaisemmin, joten ei vaan saatu niitä porukoita vielä kiinni, josta tartuttiin peesiin. Miikka hukattiin sitten jossain 170k kohdilla. Näki jotain tuttuja tien vieressä breikillä ja jäi siihen fanikuvauksiin. Odoteltiin heti ja kun ei näkynyt, polkaistiin Panostajan kanssa tandemi liikkeelle. Viimeinen pätkähän on Pirkassa mäkinen ja tällä kertaa myös jonkinmoinen vastatuulikin sattui kohdalle. Ja äijätkin alkoivat olla aika poikki, oli selkäkipuja, kramppeja ja energiatkin vähissä. Viimeinen vajaa 60k tultiinkin sitten melko hiipuvasti kaikista noista syistä summattuna keskari painui selvästi alle 36kmh (35.1kmh näytti kello maalissa, mutta unohdin ainakin toisella breikillä sammuttaa ajan joksikin aikaa kun oltiin breikillä).

Täytyy sanoa, että hiukan yllätyin kun pysyin kelkassa mukana, kun pitkiä pyörälenkkejä on sattunut tänä vuonna vain muutama kohdalle. Mutta, eihän tuo nyt silti mikään läpihuutojuttu ollut, kyllä sai välillä irvistääkin, mutta hoidin silti vetovuoroni alusta loppuun. Alkumatkasta 5min siivuja, Murolen jälkeen tiputin ensin 4min siivuihin ja lopussa 3min vetoihin. Makea fiilis taas jäi tästäkin Pirkasta, vaikkei se välttämättä ihan optimaalinen herkistely ensi lauantain SM-sprinttiin ollut. Saas nähdä kuinka tukossa on pakoputki vkonloppuna.

Pitkälti Pirkan ansiosta tällekin viikolle sain ihan mukavat määrät 17h30, mutta täytyi puolessa välissä viikkoa keventää suunnitelmia, sen verran väsynyt alkoi olla ruho keskiviikkoiltana. Tein nimittäin 21k tempon tiistaina melkein vaahto suussa ja keskiviikkon 4k-3k-2k-1k ratavedot kiihtyvänä, joten tehoja tuli enemmänkin kuin alunperin piti. Alkuviikko palautellaan, keskeltä viikkoa lyhyttä terävää ja lauantaina toivotaan, ettei ole ihan väsyneenä viivalla.

Pk-kausi kahdessa viikossa

Johtuen rikkonaisesta talvesta ja keväästä, ajattelin paketoida pk-kauden kahteen viikkoon. Pikkasen vajaa 20h molempiin viikkoihin ja pääosa alle aerobisen kynnyksen treenejä.

En muistanutkaan kuinka persiilleen mun uinti menee, kun tinttaa vähän enemmän määrää koneeseen. Kunnes tänään kokeilin uintia 19h viikon jälkeen. Uin jopa puolet tämän päivän uinnista märkkärillä ja tuska vaan korostui.

Jokatapauksessa sain viikon aikana tehtyä kutakuinkin ne treenit mitä pitikin. Pidin tehot kokolailla pois ohjelmasta, että edes teoriassa voisi onnistua toinen samanmoinen viikko perään. Pyörää tuli selkeästi eniten ja sain jopa tehtyä ensimmäisen yli 4h lenkuran lauantaina. Taisi olla kaikki fillarilenkit osittain sateessa ja sehän söi välillä rotan lailla miestä. Juoksuakin tuli ihan hyvin: 2h lenkki keskiviikkona, yhteensä 15km osana 3h yhdistelmää torstaina ja vielä sunnuntainakin 12km reilun tunnin fillarin päälle. Ja juoksu alkaakin pikkuhiljaa löytyä.

Uinti sen sijaan on murheenkryyni taas kerran. Olihan tässä taas toki viikon paussi uinnissa, mutta kyllä se vähäinenkin kulku oli kadonnut jonnekin. Toki sain uitua muutaman hyvän treeninkin Tapsan ja Ramin kanssa, keskiviikkona 15x100 ja perjantaina kestävyystreeni neopreenien vanavedessä. Vaikka treenit oli hyviä, niin ne paljasti karusti kuinka paljon hommia olisi niin vk-vauhdeissa kuin kestävyydessäkin. Täytyy toivoa, että uinti nyt tulee viikkorutiinien kautta edes jonkinlaiselle tolalle Joroisten puolimatkaan mennessä.

Nyt vaan niska kyyryyn ja määrää koneeseen ja hommahan kruunaantuu Pirkan Pyöräilyn 217km "palauttavaan" lenkuraan sunnuntaina Panostajan, Litmasen ja Nässyn kera. Näillä näkymin. Dream teamin kokoonpano ehtii vielä toki moneen kertaan muuttua, mutta tuskaa on tiedossa, se on varmaa. Pitkät lenkit on nimittäin olleet hyvin harvassa tänä vuonna.