maanantai 23. maaliskuuta 2015

Vierumäki soi ja sykkii

Viime viikonloppuna vietin laatuaikaa karvaisten kavereiden kanssa Vierumäen urheilupyhätössä. Kavereiden (Jiri, Joel ja Jarno) kuntotasohan oli priimaluokkaa, mutta onneksi jannujen juttujen taso kompensoi mukavasti hinaten lopputuleman keskitason arvosanaksi. Joel oli hommannut mökin perjantaista sunnuntaihin ja tarkoitus oli treenata mahdollisimman monipuolisesti tuon vajaa kolme päivää.

Perjantaina ehti vielä vallan mainiosti tuupata parin tunnin pitkiksen, toisen vajaan tunnin juoksun ja sitten vielä tunnin uinnin. Sen verran nuo juoksut rokotti energioita alle, että joutui kyllä uinnissa passailemaan. Porin Karhu ja Upseeri itte sen sijaan lapioivat altaassa sellaista vauhtia, että alta ei meinannut ehtiä pois.

Lauantaina olikin tiedossa haipakkaa jo aamusta asti. Tiedossa oli parin tunnin yhdistelmä, jossa neppailtiin tunnin verran anakynnysellä. 6x(6min+1k)'4 oli siis settinä. Jannuthan painelivat kuin gasellit menemään heti startista ja minä yritin steppailla perässä sen mitä pystyin. Sen verran nopea tuo Vierumäen rata on, että makea siinä on revitellä, eikä yli vitosen kilsoja kehtaa edes juosta. Mainio setti ja toi mukavaa vaihtelua Ironman-junnaukseen. Päällä safkat, päikkärit ja vieläpä Joelin samentinpehmeä hieronta, joten alettiin olla valmiita iltapäivän treeneihin. Täähän alkoi tuntua jo lähes pro-meiningiltä. Iltapäivällä vajaa tunti keskikroppaa salilla ja päälle uintia. Tein nopeustreeniä tähän, eli 4x(8x25 kovaa + 300lätpul). Ja menin omasta mielestäni jossain kohtaa kovaakin, mutta Porin Karhu totesi lakonisesti, että pääset samaa vauhtia vähemmälläkin riuhtomisella. Oikeat uimarit on siitä kummallisia otuksia, että he pystyvät oman kovan treenin ohessa analysoimaan sun uinnista oleellisimmat ongelmat ihan vaan sivusilmällä vilkuilemalla. Omalla kohdalla kaiken keskittymisen vaatii se, että muistaa hengittää, eikä huku.

Onneksi Jiri oli ollut italialaisessa kokkikoulussa pari viikkoa, joten makaronimaisen olemuksen lisäksi myös pastapohjaiset safkat on jannulla näpeissä michelin-ravintolan arvoisesti. Hyvin meni makaronilaatikko reisiin molempina iltoina. Siihen vielä päälle saunat mökissä ja pari kukkoa kylkeen, niin eipä tarvinnut unta kauheesti haeskella.

Sunnuntaina survottiin taas aamusta yhdistelmää, tällä kertaa pidempään ja keveemmällä jalalla, 4x(50min+10min). Fillariosuudet meni aika hyvin pk1:llä ja tasaisilla wateilla, mutta juoksut vähän kiristyi loppua kohden ja pari viimeistä kiristyi lopussa vk:lle. Juoksuvauhdit oli positiivinen yllätys myös sunnuntaina, nuo 10min siivut meni kiristyen (4.40-4.15/km). 4h-setin jälkeen lounas naamariin, kamat kasaan ja puikattiin vielä Jirin kanssa vajaaksi tunniksi uimaan. Ihan ei ollut enää lentoa uinnissa, mutta kyllä sitä vielä kehtaa uintitreeniksi sanoa. Kuvassa mallaillaan aeroasentoa Rothiin. Jäin vähän arpomaan pitäiskö tuota kabiinia tiputtaa vielä inasen alemmas?

Mainio kattaus monipuolista treeniä. Määrää ihan riittävästi, mutta ei järjettömästi, sekä aerobista, että tehoja, tekniikkaa ja kaikkia lajeja tasapuolisesti. Energiaa riitti kaikkiin treeneihin, mutta nyt on ruho kuin mailalla hakattu, joten tämä viikko otetaan kevyesti. Ja positiivista oli myös se, että suolisto keski mukana hyvin ja sillä tuota kovempaa fillari-juoksua testailinkin.

Tämän viikonlopun perusteella on pakko todeta: Porilaiset, maailman ilmaisurikkain kansa ;)

sunnuntai 15. maaliskuuta 2015

Maantiepyöräkausi auki

Tänään mollotti aurinko sen verran nätisti, että pakko oli rynnätä Shivin kanssa ulkoruokintaan neljäksi tunniksi. 4h-kerholaiset Pete, Tero ja minä kuvissa, sekä linssin toisella puolella Panostaja itte. Suhteellisen maltillisena pysyi sykkeet, mutta jalat olivat moisesta ihmeissään, niitä kun on totutettu viimeiset kuukaudet traineriin ja mtb-kruisailuun. Vähiten ne kintut olivat tottuneet jannujen kolttosiin joka tarkoitti sellaisia 500W vetoja puskista. Erityisesti palautuminen näistä nykäisyistä oli hittaamman puoleista. En mä kyllä muista, että koskaan olisi pystynyt näin aikaisin avaamaan maantiepyöräilyn ulkona.

Eilen kävin kokeilemassa 5k juoksua kelloa vastaan. Taustana se, että suolisto heittäytyi hankalaksi joulukuun loppupuolella ja erityisesti juoksu tuntui sopivan ruholle huonosti. Niinpä hyllytin juoksentelun reiluksi kuukaudeksi ja otin kiltisti kortisonikuurin vastaan. Nyt olen nostanut viimeisen kuukauden aikana taas juoksumäärät ylös ja nyt pitäisi aloittaa vk-juoksut. Sen takia TeivoCup tulikin sopivaan aikaan, niin saa kellotettua lähtötilanteen. Vielä kun Tappi asetti majesteettisen olemuksensa starttiviivalle kirimieheksi, niin lopputulokseen olin positiivisesti tyytyväinen. Oma kello näytti 20.00 maalissa, mikä ei montaa sekuntia jää ennätyksestä. Jalat oli jo lähtiessä jalkapuntista turpeena, joten juoksu ei kyllä mitään nautintoa ollut. Seuraava kuukausi sitten vk-juoksua viikottain ohjelmaan ja 6.4 ennätyksen kimppuun ja sitten 26.4 Duathlonin SM.

Tämä viikko meni muutenkin ihan hyvin, määrää mukavasti 15h ja tehojakin pikkuhiljaa. Uinti vaan kyntää paikallaan, vaikka mitä temppuja yrittää tehdä. Kyllä se sais hitunen tarttua jo pikkuhiljaa tännekin.

sunnuntai 8. maaliskuuta 2015

IBD

21. joulukuuta 2012. Viikon verran oli tuntunut vatsassa vähän ihmeelliselle, pientä nipistelyä ja ilmaa vatsa täynnä. Edellisenä päivänä oli firman pikkujoulut ja tuli syötyä ja juotua vähän miten sattuu. Aamulla kun heräsin, vatsassa kivisteli ja ensimmäisen istunnon (joo, näitä tuli päivän aikana jokunen lisää) jäljiltä wc oli kuin pommin jäljiltä, punaisen sellaisen. Alkoi hiipimään mieleen ikäviä ajatuksia jostain sisuskalujen syövästä ja muusta mukavasta. Ei ollut kyllä mitään hajua mikä on iskenyt ja sehän tässä pahinta olikin. Kun sama rumba jatkui seuraavinakin päivinä ja lekureilla ei tuntunut olevan mitään hajua mistä on kyse, alkaa mielikuvitus keksiä syitä, tyypillisesti niitä pahimpia mahdollisia.

25. joulukuuta 2012. Piti lähteä aamusta Pohjanmaalle porukoita treffaamaan koko perheen voimin, mutta äijä oli sellaisessa kunnossa, että sen sijaan tie vei ensiapu Acutaan. Edelleen oli hämärän peitossa mistä on kyse. Verikokeet otettiin, eikä mitään häikkää näkynyt. Aloin jo itekin miettimään oliko tämä jotain kermistelyä omassa päässäni. Ja sitähän se tavallaan olikin, mutta ei psyykkisesti, vaan fyysisesti.

17. Tammikuuta. Tähystys. Tammikuun alkupää meni näiden oireiden kanssa elellessä. Vessassa sai hypätä 5-6 kertaa päivässä ja verta tuli mukana lähes joka istunnolla. Kun kaikki muut vaihtoehdot oli poissuljettu, alettiin epäillä jonkinlaista suolistotautia ja Annala passitettiin tähystykseen. Itse tähystyshän oli mieltä avartava kokemus, hanuriin iskettiin jos jonkinlaista saloraa sekä kaapelia, ja ihan ite sai seurata livenä laajakuvaruudulta homman etenemistä. Nooh, sen näki jo ihan otsalohkollakin, että jotain häikkää suolessa on, mutta itse diagnoosi ottikin sitten aikaa. Jokatapauksessa tähystyksen perusteella sain 7 viikon kortisonikuurin ja diagnoosi oli joko vain ärtynyt paksusuoli tai haavainen, se kuulemma määritellään tähystyksessä olevien koepalojen perusteella. Akuutti hoito oli molempiin kuitenkin sama. Kortisonihan toimi välittömästi. Parin päivän jälkeen verenvuoto loppui ja suolisto alkoi muutenkin rauhoittua, eikä tarvinnut öisin ravata vessassa.

Helmikuu. Ensin helmikuun alussa soitto lekurilta, että patologien katselmuksessa ei löydetty kroonisen suolistotaudin kriteriat täyttäviä merkkejä ja homma jäi vähän avoimeksi. Noh, puolentoista viikon päästä uusi soitto ja diagnoosi oli selvä. Haavainen paksusuolen tulehdus. Colitis Ulcerosa, IBD (Inflammatory Bowel Disease), rakkaalla lapsella monta nimeä. IBD-Annala, eka erä 6-0, mutta koko peliä en ajatellut hävitä.

IBD on siis matkassa nyt mukana lopun elämän, mutta taudin aktiivisuus on hyvin yksilökohtaista. Remissiossa en huomaa juuri mitään eroa normaaliin ja kun suoli alkaa aktivoitua, osaan jo reagoida niihin oikein lääkityksellä, himmaamalla stressiä kropassa ja tarkentamalla ruokavaliota. Ruokavalio vaikuttaa oireisiin selvästi, jotkut ruoat ja juomat hyvin radikaalistikin, mutta itse tautia se ei poista. Joten tilanne on oleellisesti erilainen verrattuna 2012 loppuvuoteen kun en tiennyt mistä on kyse. Taudin puhkeamiseen vaikuttaa niin perintötekijät kuin ympäristötekijätkin. Jälkimmäinen on vielä lääketieteellä osittainen kysymysmerkki.

Heti kun sain akuutin vaiheen kuriin ja oireet pois, jatkoin triathlonia ja pyöräilyä elämäntapana ihan normaalisti. Oheinen kuva on saman vuoden syksyltä 2013 Barcelonasta, jossa Lassen kanssa vedetään viimeistelytreeniä täyden matkan kisaan. Lasse uskaltautui jopa suolistotautisen kanssa tandemiin ja ihan takimmaiseksi. Itse kisassa tuli oma ennätys 10.22, eli jannu on parhaimmassa tikissä koskaan. Toinen erä Annalalle 6-0.

IBD Cycling (http://ibdcycling.fi). Kun juttelin Teemun kanssa ideasta laittaa pystyyn pyöräseura, jonka tarkoituksena on sekä edistää suomalaista pyöräilyä, että tuoda suolistotautia tunnetummaksi ja auttaa muita sen kourissa tappelevia, innostuin välittömästi. Olen kaivannut parin vuoden ajan henkilöitä joiden kanssa voisi vaihtaa ajatuksia IBD:n ja urheilun yhdistämisestä. Ja jos pystyn auttamaan edes yhtä taudin parissa epätoivon kanssa painivaa uskomaan, että ihan mikä vaan on edelleen mahdollista, tämä on sen arvoista. Jäseneksi voi liittyä kuka vaan ja osallistua viemään tätä viestiä eteenpäin 50Eur/vuosi. Tuosta: http://ibdcycling.fi/jasenilmoitus/

Vaffasti näyttää nyt siltä, että kolmas erä on menossa murskavoitolla meille. Joo, mä tiedän kyllä, että vastapuoli alkoi välittömästi piipittämään, kun pestataan tähtisenttereitä (Teemu, Jarkko, Jussi, jne.) kesken pelin. Mutta hei, siirtoikkuna on vielä auki, eikä se eka erä mitenkään reilua ollut toisinpäinkään. Lapa jäähän ja nimi lehteen, vaimitensemeni?

sunnuntai 1. maaliskuuta 2015

Lähti lapasesta

Nyt jo lähti lapasesta. Tyttö oli tämän viikon Pohjanmaalla talvilomailemassa mummolassa ja ajokoirahan oli välittömästi tien päällä sen minkä kerkesi. Aikaa kun oli käytettävissä heti paljon enemmän nisteilylle. Määrää tuli 19h ja siihen saatiin vielä mahtumaan yksi lepopäiväkin kylpylässä. Pääosin pysyteltiin aerk:n alapuolella, mutta kyllä tuli jonkin verran tehojakin rimpuiltua. Tiistaina 20min anakynnyksellä pyörällä ja tänään sunnuntaina aikas paljonkin vk:lla.

Tänään oli nimittäin minun osaltani viimeinen Kanuuna-pyöräily (2h) Pirkkahallissa ja päälle vielä 2,5h trainer-juoksu yhdistelmää. Otin tuonne Kanuunaan sekaan kolme vetoa, jossa aika koko ajan väheni, mutta vastaavasti koetettii saada aina enempi watteja tiristettyä koneesta pihalle: 30min vähän yli aerk, 25min vk1:n tuntumassa ja 10min anakynnyksellä ja lopussa ylikin. Heti perään 3k juoksua vähän yli aerk:n 4.40/151 ja sitten loput juoksut 3k/4.26/158, 3k/4.16/161 ja 2k/4.45/151. Väleihin aina 20-30min trainerilla palauttavaa pk1. Kyllä lopussa oli jo jalat tyhjät, varsinkin kun piti vähän Ouzon kanssa kisutellakin, mutta yllättävän hyvin pystyi vk:ta juoksemaan. Hommaahan on juoksussa kesää varten vaikka ja kuinka, mutta ei ole katastrofaalinen tilanne ei.

Ensi viikko vedetäänkin sitten kevveemmin, josko tästä jotenkin palautuis.