keskiviikko 31. heinäkuuta 2013

Mättöä

Alkuviikosta siis suunnitelmissa oli pientä määrämättöä, eli pk-ruiske hanuriin ennen varsinaista IM-jaksoa. Maanantaina ensin aamusta uintia Vihnuksessa sellaisen 1h15 verran. Uitiin Teemun kanssa ensin 6x300m vähän reippaammin, osan tulin peesissä osassa jäin auttamattomasti jälkeen. Pidettiin palautukset kohtuu pitkinä, mutta pikkasen oli taas vauhdit parantuneet, joten olisko noista vähän kovemmista jotain hyötyäkin. Loppuun vielä hyvin kevyesti (ja hitaasti) 750m lenkura.

Välillä safkat huiviin ja muutaman tunnin lepi ja sitten Pyhäjärven lenkki (27km) juosten. Johan oli karsea kulku. Oli varmaan monen asian summa, mutta aika poikki olin kun kaarsin kotipihaan. Tässä muutama taudinaiheuttaja: liian vähän nestettä, hiukan lämpimämpi keli (ei kuitenkaan helle), kohtuu pitkä uinti aamusta, Joroinen viikko sitten ja liian kova vauhti (lähes 5min per km) mulle. Yritin imuroida safkaa naamariin sen minkä kerkesin, sillä seuraavana aamuna oli tiedossa jo Nässyn kierto fillarilla.

Koukkasin Teemun kyytiin raviradan kyljestä ja alettiin hiljakseen tiputella kohti Murolen kanavaa. Jalka tuntui petollisen hyvältä. Noh, sitä lystiä kestikin reilun tunnin. Sen jälkeen alkoikin vasen pakara kinnaamaan aluksi pikkasen ja pikkuhiljaa alkoi säteilemään takareiteen ja koko jalkaan. Tätä samaa on ollut silloin tällöin tänä kesänä ja se on tupannut katoamaan seuraavaan lenkkiin mennessä pois. Noh vihdoin kurvattiin kanavan kioskille noin parin tunnin kohdilla ja vedettiin välitankkaus koneeseen (kuvassa oleva hamppis-kokis kombo). Aika kivasti meni tämä mättö jäseniin, sillä Murolen jälkeen kintut ei toimineet enää huonostikaan. Pirkan pyöräilystä tuttu mäkiosuus oli taas totutusti tervan juontia ja pakara-alaselkä alkoi taas pikkuhiljaa jomottamaan. Terälahdesta alkanut tasainen siivu sitten kulki taas vaihteeksi hyvin ja mitä lähemmäksi tultiin Tamperetta, sitä enempi jomotus vaimeni ja lopulta katosi. Jokatapauksessa ehdin jo vannoa, että muutaman viikon lihaskuntokuuri on nyt paikallaan, kun sitä on tullut viime viikot laiminlyötyä. Saadaan ruoto taas suoraan ennen kuin nitkahtaa Annala kunnolla sinne kuuluisaan perätilaan.

Sen verran freesi olo oli kotona, että juoksin vielä 15min transujuoksua ja vaikkei meno ihan notkealta tuntunutkaan, niin vauhti yllättäen oli tosi hyvää. Tästä saatiin summattua 4h15+15 treeni.

Tämä päivä onkin sitten palauteltu ja vain kevyt uinti (45min), joka tuntui odotetun paskalle niin kuin ainakin mulla aina kunnon määrämätön jälkeen kun kroppa on väsynyt. Päälle kevyt lihaskuntopiiri (35min) ja illalla venyttelyt. Aloitettiin nyt tuo lihaskuntokuuri kevyesti ja kiristetään pikkuhiljaa.

lauantai 27. heinäkuuta 2013

Palauttelua

Tämä viikko on otettu suhteellisen rauhallisesti. Paikat eivät tällä kertaa kauheasti kipeytyneet, mutta pari kertaa on tullut ajettua siihen miinaan, notta on aloiteltu liian aikaisin treenaus kun kisasta toipuminen on ollut vielä kesken ja huonostihan siinä on aina käynyt.

Sunnuntain pidin kokonaan lepopäivän maanantaina uin 25min myrskyävässä Näsijärvessä ja tiistaina vajaan tunnin maastopyöräilyä mökkimaisemissa fiiliksellä "life is good". Keskiviikkona 1.5h hieronta, eikä muuta ja to-pe otin jo juoksua kuvioihin. Ehkä hiukan liian aikaisin, mutta jalat tuntuivat hyviltä ja nyt kun oon vajaan viikon tytön kanssa kaksistaan, tuo on ainoa sauma liikkua kun on 24/7 kiinni. Torstaina vajaa tunti ja eilen perjantaina puolitoista tuntia kärryjuoksua.

Tänään kävin naatiskelemassa Nässyssä reilun tunnin uintia ja jos sauma tulee, voisin vielä maastopyöräilläkin.

Ensi viikon alkupäähän otetaan vähän määräkuuria, mutta pidetään tehot poissa, loppuviikosta huilia ja rallia ja sit voisi alkaakin Ironman-treeni toden teolla. Pientä haastetta on tosin elokuussa, kun on reissua ja juhlaa tiedossa riittämiin, mutta järkevällä plänäyksellä tää klaarataan.

sunnuntai 21. heinäkuuta 2013

Joroinen 2013 - Valoa tunnelin päässä

Eilen oli ohjelmassa välitilinpäätös Barcelonan täyden matkan suhteen, eli Puolimatkan SM-kisat Joroisilla. Hyvin rikkonainen talvi ja kevät, joten tavoitteet Joroisten suhteen oli huomattavasti alentuneet ja ajattelin onnistumisella 5h alituksen olevan tässä kunnossa nippa-nappa mahdollista.

Perjantaina karavaani liikkeelle ja mentiin Peten uusimmalla lelulla Joroisille (kuvassa) Lähtiessä napattiin Mengele mukaan Kalevankankaalta maatumasta ja luukutettiin safkastopilla pelipaikalle. Matkalla muserrettiin Tapsan ja Paronin henkinen kantti näyttävällä kuittauksella. Pääkallopaikalla pakolliset kuviot, eli logistiikkahelvetin kautta kamat oikeille paikoille kisapäivää varten buffet-pöydän täydennys fillariosuudelle ja melkoinen määrä morjensteluja ja kuulumisia tuttujen kanssa. Perttu ja Lasse haettiin vielä neulasuovasta ja eikun Lassen järkkäämään luksusmajoitukseen imemään pastat ja bisset huiviin ja saunan kautta unille. Hiukan jäi unta odotellessa kalvamaan olisko kuitenkin Paronin ja Tapsan viiden tähden slaavilaishenkinen luomumajoitus ollut vielä astetta asiallisempi mesta. Fiilis oli hyvä ja odottavainen. Hieno päästä taas kolmen vuoden tauon jälkeen Joroisille vääntämään.

Aamulla tikkana ylös ja Valvatukselle kärvistelemään starttia. Pari kertaa jysähti Park Fermessä turhan lähellä gummit siinä odotellessa, jotta päätin hiippailla etäämmälle odottelemaan ja tappamaan aikaa. Uintiverraa en tehnyt, kun olisi saanut puoli tuntia käkkiä odottelemassa märässä puvussa omaa starttia. Tuuli oli jo melkoinen kova heti aamusta ja pohjoistuuli kun pääsi pitkältä matkaa lyömään Valvatukseen leimansa, alkoi aallokko olemaan jo arveluttavan näköistä. Oma startti oli 15min yleisen sarjan lähdön jälkeen ja startit siis ikäryhmittäin 3min aalloissa. Kohtuu toimiva systeemi, tosin ei ongelmaton tämäkään. Myöhempien ryhmien nopeimmille uimareille melkoista pujottelua tiedossa aiempien ryhmien hitaampien merkeissä.

Vihdoin startti kajahti liikkeelle ja lähdin vasemmasta ryhmästä lapioimaan kohti ensimmäistä kääntöpoijua. Uinti tuntui kohtuu mukavalle ja aallokosta ei tietoakaan. Tämähän oli jopa nautinnollista. Nooh, nurkan takana odottikin sitten moukarimies. Nimittäin kääntöpoijulta kun kurvattiin 90 astetta oikeaan alkoi välittömästi vasta/ristiaallokko, jonka kanssa saikin tapella koko loppumatkan. No pakettihan siinä hajosi välittömästä, navigointi sakkasi pahasti ja uin jo valmiiksi hiukan ylimittaisen reitin lisäksi kaupan päälle vielä jonkusen sata metriä lisää. No eihän tässä vielä kaikki, vaan kirsikkana kakun päälle joku apina pyyhkäisi viimeisellä kääntöpoijjulla lasit naamalta, joita en sen koommin enää nähnyt. Nooh, navigoin hajuaistilla rantaan ja vitutus alkoi hiipiä jo puseroon. Rantauduin omasta mielestä ikuisuuden kuluttua ja aloin nollailemaan tilannetta. Jälkikäteen tsekkasin surkean uintiaikani 42min, joka oli toki umpihuono, mutta kun suhteuttaa sitä muiden aikoihin, niin ilmeisesti keli oli sama myös suurimmalle osalle muuta porukkaa.

T1:llä kypärä ja klasit päähän, märkäpuku narikkaan ja Cervelo tulille, Ja Cervelo olikin tänään tulessa. Otin omasta mielestäni alun tosi rauhallisesti, että sain sykkeet alas, mutta silti suhahdin Paronista ohi jo ennen Teboilin kääntöpaikkaa. En kyllä itse sitä edes huomannut. En itseasiassa nähnyt ketään muita meidän dream teamistä koko pyörän aikana kuin Lassen jonkusen minuutin edellä ja ihmettelin kun en saa ketään jannuista kiinni, vaikka pyörä kulki ihan hyvin. Pääsin ekaa kertaa Joroisilla suht hyvässä porukassa ajamaan ja pidin jalkaa jarrulla lähes koko matkan ajan. Ja korostan, 10m etäisyys oli lähes koko ajan kääntöpaikkoja ja nousuja lukuunottamatta, missä porukka vähän pakkautui. Siistiä ajoa oli ainakin minun silmiini ja aina kun porukka pakkautui liikaa, tuomaristo hajotti nämä niput tehokkaasti. Ja vihelleltiin siellä muutamat stopitkin joillekin. Vilkaisin kelloa kun fillariosuus oli lopuillaa ja kun tiuku näytti 2.24, olin pudota satulalta, lähes 37 kmh keskarilla meni 89km ja mitenkään punaiselle ei tullut puristettua. Lopussa karattiin jonkun toisen kaverin kanssa tuosta porukasta, en tiedä sitten miten pitkä ero lopulta saatiin, mutta kun oli hiukan värkeissä varaa, niin uskalsin mennä. Keskisykkeet 147, kun 150 max oli budjetoitu.

Kohtuu hyvä vaihto juoksuun ja ekat kilometrit yritin juosta rajoitin päällä. Syke naputeli 155-160 välissä ja kilsavauhti näytti 4:30-4:45 aikoja. Sain Teemun heti alussa kiinni, heitettiin jotain väsynyttä läppää ja menin sitten omia vauhteja. Pidin puoliväliin asti 160 sykekattona, toki ylämäissä nousi yli, sekä yritin juosta enempi hiipimällä, kun runttaamalla. Hyvin tuntui toimivan. Tällä kertaa reidet ei sanoneet työsopimusta irti, niinkuin lähes joka kerta ja vauhti pysyi vakiona loppuun asti. Viimeisellä vitosella kokeilin hiukan vielä kiristää, mutta ei se vauhti tainnut kauhean paljon enää nousta. Muttei tippunutkaan. Loppusuora, loppukiri ja maalissa. Yritin kysellä loppuaikaa ja se selvisikin lopulta: juoksuaika puolimaralle 1.40 ja loppuaika 4.54, kirkkaasti alle tavoitteiden. Olin onnesta soikeena ja huomasin ilokseni, että maalissa oli ihan samoihin aikoihin myös Pete, Lasse ja Juha, jotka alittivat myös 5h kirkkaasti, sekä myös maagisen juoksun tehnyt Alex. Hieno fiilis oli siinä kertailla tapahtumia porukalla ja kietaista muutama ohrapirtelö palautusjuomaksi.

Ennätys siis parani lähes puoli tuntia ja antaa hyvää pohjaa aloittaa Ironman-spesifinen treeni kohti 6.10 Challenge Barcelonaa. Näistä sitten toisella kertaa.

keskiviikko 17. heinäkuuta 2013

Jortikka mielessäin

Nimittäin puolimatkan SM-kisat Joroisilla. Lauantaina. Kiirettä on pitänyt viime aikoina, joten ihan optimaalinen valmistautuminen ei ole ollut tätä reissua varten, mutta hyvät välikiripisteet tarjolla Barcelonaa kohden.

Pientä positiivista virettä on ollut ilmassa viime aikoina ja jopa uinnissa hiffasin pari oleellista juttua viime viikon lopulla. Harmi vaan, ettei niille kauheasti ehdi tehdä mitään, mutta nyt olisi taas intoa pistää tuota uintia ruotuun kun on vahva epäilys mistä kiikastaa.

Sen verran on kuitenkin puolimatkan kunto kysymysmerkki, ettei osaa oikein tavoiteaikoja sovitella paperille. Enemmänkin pyrin menemään sillä tunteella ja niillä sykkeillä, joilla kuvittelen n. 5h rupeaman onnistuvan ilman nitkahtamista. Uinti on taas ehkä haastavin, kun oikea tehoalueen löytäminen ei ole ihan tuolla takaraivossa uinnissa. Sellainen mukava matkavauhti ei oikein puolimatkalle riitä, vaan pitäisi vähän reippaammin lähteä, kuitenkaan savuuttamatta konetta. Lisäksi viivalla on tuttuja ja kadun miehiä niin paljon, että oman kisan tekeminen voi olla haastavaa, kun ei viittis ihan kaikilta pataankaan ottaa.

Juoma- ja ruokapuolen aion hoitaa hyvin pitkälle omilla eväillä, eli kolme pulloa pyörään kiinni ja geelejä riittävästi fillariin ja juoksuun. Jonkin verran maltillisemmin aion lapioida kuin Ironman-kisoissa, kun tehot ovat vähän korkeammalla, niin imeytyminen vastaavasti heikompaa. Ja lisäksi kummittelee viime kesän Frankfurtin bonkkaus. Juomapuoli onkin sitten pieni kysymysmerkki johtuen säästä ja selvinnee vasta kisapäivän aamuna miten tuota nestettä olisi tarkoitus lipitellä.

Hyvällä fiiliksellä tässä ollaan ja mukava päästä taas pitkästä aikaa Joroisille kisaamaan. Mullahan ei ole vielä koskaan Joroisilla oikein osunut, joten josko tänä vuonna?

perjantai 5. heinäkuuta 2013

Wazzup?

Oho, aika pitkä aika ehti vierähtää edellisestä päivityksestä. Syy on yksinkertainen, ajan puute. Töissä on ollut pientä matalalentoa ja kotonakin pientä haastetta ajankäytön suhteen, joten ensimmäisenä tipahtavat kelkasta blogipäivitykset ja treenauskin on saanut vähän siipeensä. Sinällään mitään dramaattista ei ole tapahtunut, uinti on luvattoman huonoa edelleen, vaikka olen yrittänyt edes jonkun verran avovesissäkin viihtyä. Leppoinen matkavauhti tuntuu, noh, leppoiselta ja uinti menee kohtalaisen suoraan, mutta vauhti on vaan surkeeta. Ja kun yrittää vauhtia nostaa, niin väsy tulee välittömästi ja vauhti ei kauheasti petraannu. Kun vain tietäisi mitä tehdä, niin tekisin. Fillaroinnissa viimeiset pari viikkoa on ollut pientä suvantovaihetta. Osittain siksi, että tuli ajettua fillarijalat jonkinlaiseen perätilaan ja tehojen puskeminen ulos alkoi olla tuskallisempaa. Toinen syy, ettei vaan ole ehtinyt pyörän päällä viettää aikaa. Noh, keskiviikkona kun kävin Murhiksessa vähän tempoilemassa, niin tuntui, että pikkasen olisi parempaan päin menossa. Huomenna taas lyhyt tempo ohjelmassa, joten eikähän sitten taas tiedä paremmin. Juoksu sujuu vaihteeksi parhaiten näistä lajeista ja tempojenkin jälkeen juoksu tuntuu ihan hyvälle, eikä väkisin yrittämiselle. Nyt olisi parisen viikkoa aikaa viritellä edes jonkinlainen kunto Joroisille, joten saas nähdä. Toiveissa olisi päästä vihdoin viiden tunnin alle, mutta eihän tämä nyt kauhean lupaavalta näytä, eikä yhtäkään ehjää kisaa ole Joroisilta plakkarissa, eli sikäli. No nyt kuitenkin on vähän ollut aikaa jo treenatakin, joten parempaan suntaan taas mennään.

Ja huomennahan alkaa Tour De France vasta todenteolla, joten ans kattoo kun Froome iskee.