Viikko 30 - Taivaallista rallia

Oli aika sekava viikko. Monessakin mielessä. Alkuviikko meni treeniryppään loppuun saattaessa ja loppuviikko menikin sitten synttäreillä, ralleissa ja muissa vähemmän urheilullisissa meiningeissä.

Aika nahkeata on nyt meno, erityisesti juoksun puolella. Tarvii nyt alkuviikko vielä lepäillä ja palautella ruho pois stressitilasta (joka ei kyllä ole yksin reenauksen aiheuttamaa) ja aloittaa sitten viikon puolivälin jälkeen piikkaus ja viimeiset valmistelutreenit.

Viikko 30

Ma Uinti 50min, kevyt
Ti ap Uinti 1h, 4x800m, EM-vauhti
Ti p Pyörä 3h, EM-vauhti
Ti ip Juoksu 1h, EM-vauhti
Ke Lepo
To Juoksu 45min, pk
Pe Lepo
La Lepo
Su Pyörä 1h20

Yhteensä 8h

Megalomaanista

Tänään oli taas sauma kurittaa tuttua miestä, kun heilahti ns. vapari tälle päivää. Noh, sehän tarkoitti sitä, että ohjelmassa oli 1h uintia + 3h fillaria + 1h juoksua pienillä tauoilla maustettuna. Keväisiin sessioihin verrattuna, tarkoitus oli kokeilla fillaria ja erityisesti juoksua pikkasen kireemmällä vauhdilla, eli yli aerobisen kynnyksen ja IM-vauhdin, josko saisi ensimakua voiko EM:iin uhtään kiristää vauhteja. Periaatteessa pitäisi pystyä, mutta mä en oo siitä oikein vakuuttunut. Tämän vauhtien lisäyksen takia otin myös hiukan pidemmät 1,5h tauot väliin, kun aikataulut näin salli.

Aamupäivällä siis Vihnukselle ottamaan tunti turpaan ensin uinnissa Tapsalta ja Teemulta. Ekan siivun pysyin suht koht remmissä mukana, mutta sitten pojat lisäsi vauhteja ja minä jatkoin samoilla matkavauhdeilla vielä 3 kappaletta näitä kasisatasia lisää. Jirihän oli jo tässä vaiheessa tehnyt oman 4km reeninsä ja keskittyi kroppansa esittelyyn hiekkarannalla. Ja Terohan oli käynyt virnuilemassa jo aamusesta samalla areenalla. Njoo, kohtuu mukavalta tuntui uinti ja vauhtikin oli ihan mukavaa, siis mun mittakaavassa. Kyllä se vaan on paljon mukavampi uida tyynessä Vihnuksessa kuin allokkoisessa Nässyssä. Homman nimi vaan on se, että Pyhäjärvessä EM-kisoissa on kyllä isommalla todennäköisyydellä aallokkoa tiedossa.

Tähän väliin 1,5h tauko, huikopalaksi hampurilainen omasta uunista ja viriteltiin fillarireleet ajokuntoon. Pörräilin Säijän lenkin pari kertaa ja siirtymineen siitä tuli sopivasti 100km ja 3h lenkki. Pitkänniemen kohdalla tulikin vastaan jo omalta "pikku" lenkintään HTC-tallin uusi vahvistus Osmon Miikka, jolla oli munkin sokerit edelleen suun ympärillä huoltsikka-tankkauksen jäljiltä. Niin, Miikan lenkkihän oli vaan reilu 200km tällä kertaa. Mun ohjelmassa oli siis ajoa piirun verran yli aerobisen kynnyksen, eli mulla tarkoitti, että 140-145 välissä pitäisi syke pysyä Ja pysyihän se, keskari 144. Mutta kyllähän tuntui välillä vittumaiselta oudokseltaan, kun on suurimman osan lenkeistä tehnyt alle aerobisen sykkeillä. En nyt tiedä sitten uskaltaako noilla kisata, kun pitäisi juostakin vielä 30km perään. Vauhti oli 33.2 km/h ja jalat oli alusta lähtien vähemmän freesit. Taitaa puolentoista viikon kovempi treenikuormitus olla yksi syyllinen. Ja toisen syyllisenhän kaikki jo tietääkin: paska kunto. Joku vihreepukuinen jannu (joo, turha vitsailla mistään ufoista, tää oli ihan oikea. Sillä oli antennikin kypärässä) pörräili vastapalloon suurimman osan mun lenkistä ja moikkailtiin aina kohdatessa. En vaan oo varma tunnistinko, tais olla MarkoR?!? Anyway, kohtuu freesinä pääsin kotio, urheilujuomaa lapioin kolmisen litraa ja geelejä 6 kappaletta. Pitihän mun vielä juostakin.

Ei muutakuin kotona taas palkkaria naamariin, pari kananmunaa, leipä ja 20min unet. 1,5h breikin jälkeen taas K-Swissit jalkaan ja baanalle. Tarkoitus nakutella 5min/km ja tarkkailla missä menee sykkeet. No menihän ne. Korkealla. 150 ja vähän yli. Taitaa olla hiukan liian hapokasta EM:iin. Muutenkin juoksu on edelleen hiukan tahmean oloista ja tarvii nyt maltillisesti ottaa noita juoksukilometrejä ja yrittää enempikin levon kautta saada kapulat kuntoon ja yrittää sitten muutamalla yhdistelmällä peak-viikolla kalibroida juoksu niin hyväksi kun sen nyt tällä ruholla saa. Juoksun datat siis 4:59/12km/151 syke.

Kaikenkaikkiaan ihan hyvä treeni, pikkasen hirvittää palautuuko tästä koskaan. Erityisesti kun pari päivää palaudutaan Suurajoissa. Ja hiukan oli sellainen väsynyt olo koko treenin ajan, joten palauttava viikko, alkaen huomenna, tulee juuri sopivaan saumaan. Ja sitten vaan odotellaan sohvalla, että kunto nousee kohisten. Sohvaperunoinnin mä osaan.

Kuvassahan on kaikkien sisupussien äiti, Cadel Evans, joka klaarasi vihdoin Tour de Francen männäviikolla ripakinttujen naamojen edestä.

Viikko 29 - Raskasta menoa

Tällä viikolla (+ ensi viikon alku) oli tarkoitus vetää kunnon treenirypistys vielä tälle kesälle ennen kuin alkaa keventelemään kohti EM-skabaa. Maanantaina kulkikin ihan hienosti, tosin kroppa välillä antoi merkkejä väsymisestä mitä pidemmiksi treenit menivät. Tiistain pitkä juoksu oli lopusta kamala ja juoksujalat oli kunnossa vasta tänään. Nyt kun katsoo toteutunutta viikkoa, niin ei se nyt ihme ole, jos vähän tulee väsy. Kaksi kevyempää päivää, mutta loput kyllä kohtuu raskaita, vaikkei kylläkään megatreenejä. Pitäisi varmaan enemmän rytmittää näitä treenejä, ettei mee liian tasapaksuksi taaperrukseksi, joka ei kehitä, mutta väsyttää.

Uinnissa tuntuu vauhti olevan vähintään samalla tasolla, ehkä jopa vähän nopeampaakin kuin ennen Itävaltaa, mutta taitaa olla vaan tämän viikon uinnit uitu kovemmalla intensiteetillä, kun ei tunnu ihan niin rennolta ja kevyeltä. Fillari kulki alkuviikosta älyttömän hyvin, mutta loppuviikosta aikalailla sitä tasoa mitä on ollut koko kesän, eli aerobinen kynnysvauhti 33 km/h tuntumassa. Juoksu sen sijaan on ollut koko viikon heikkoa, tämän päivän yhdistelmässä sentään kulki, mutta siivut oli niin lyhkäisiä, ettei niiden perusteella osaa mitään sanoa.

Huomenna palauttelua ja tiistaina megatreeni, joten eiköhän sen jälkeen ala oleen äijä kuitti. Kiinnostaisko ketään lähteä tiistaina aamupäivällä uimaan sellainen 1h15 siivu jonnekin lätäkköön alkulämmittelyksi?

Viikko 29

Ma Uinti 50min + Pyörä 1H30, pk & pyörä vuorovedolla
Ti Juoksu 2h10, pitkis & sykkeet korkeat
Ke ap Uinti 30min, kevyt
Ke ip Pyörä 50min, kevyt
To Pyörä 2h30, pk&lyhyt tempo + Juoksu 30min, vk2
Pe Uinti 45min, tekniikka
La ap Uinti 1h15, kestävyys
La ip Juoksu 55min, pk
Su Yhdistelmä 2h10: Pyörä 1h20, pk + Juoksu 15min, pk + Pyörä 20min, vk1 + Juoksu 15min vk1

Yhteensä 14h

Ei mennyt tuubiin, ei

Iltapäivälle oli luvattu niin mukavaa kaatosadetta ja ukkosta, että olihan se ihan pakko viritellä 3h pyörä-juoksu-treeni tälle päivää. Koikkelehdin työpaikalta suoraan Litmaselle, tarkoituksena verrata alle 50km jalat lämpimäksi + 21km tempo + lyhyt verra + 30min vk1 juoksu. Kermaperseet Tero ja Teemu peruivat treenin tänään, kun heidän aerotankoihin ei saanut kuulemma kiinnitettyä niitä pinkinvärisiä sateenvarjoja ja autotkin saattaa ohi ajaessaan räsötellä pahasti.

Nooh, liikkeelle tutusti Säijän suuntaan ja kas kummaa; puolen tunnin ajon jälkeen Annalan eturenkku alkoi pihisemään tutunlaisesti. Eka rengasrikko, joka paikkaantui litkuilla (5-10min). Ja taas matkaan, kevyttä pyörittelyä, mutta hiukan tuntui edelleen tiistain pitkä lenkki jaloissa. On se nyt perse kun ei ruho oikee edes parissa päivässä pikku hölkästä! Nooh vajaan parin tunnin pyörittelyn jälkeen Murhikselle, tarkoituksena vk1 21km. No ei ihan mennyt näin. Takatuubi alkoi tällä kertaa pihisemään siinä 5,5km kohdalla. Taas litkut sisään, mutta tällä kertaa reikä ei ihan tukkeutunut, joten polkaisin samaa kyytiä lähtöpaikalle ja renkku tyhjeni johonkin 2-3 bariin. 37 km/h oli keskarit tuolla 11km pätkällä, mutta eipä tuo juuri mitään kerro kun meni vähän reisille. Tästä sitten nilkuttaen paino etuakselilla Pispalaan. Tätähän tuli toki viime vuonna Köpiksessä treenattua, joten nilkutus sujui ihan hienosti.

Pispalassa sitten 1km vähän kevyemmin ja 4km vk2 juoksua, sekä vielä 1km verraa loppuun. Olipas hankalantuntuista juoksua. Kyllä huomaa, että vk-juoksua ei ole tullut tehtyä sitten HCR:n. Hätinä sai km-vauhdit pidettyä 4:15-4:25 välillä ja tuntui kamalalle. Pete sen sijaan alkaa nousta haudastaan näin kesäloman aikaan eikä ollut asiaa herran juoksuvauhtiin. Nyt onkin sitten kapulat sellaisessa tilassa, ettei näillä taida viikkoon tehdä mitään ja pitäisi vielä vajaa viikko nousujohteisesti riuhtoa. Jepjep. Alkaa olla se kuuluisa perätila liikuttavan lähellä. Huominen ainakin puhallellaan muniin ja odotetaan ihmettä tapahtuvaksi ja katotaan tilanne taas lauantaina.

Back in business

Noniin, päätin tempaista sellaisen puolentoista viikon kovemman treeniryppään tähän väliin ennen kuin alan keventelemään ja "piikkaamaan" EM-karkeloihin.

Ensimmäiset maistiaiset tästä setistä kehottaa tarkkailemaan kroppaa huolellisesti, sillä vähänkin kovempaa tai pidempään kun on tullut parin päivän aikana mentyä, niin ihmeellisiä tuntemuksia, eli takaumia IM Austriasta, on aistittavissa.

Eilen suunnattiin Vihnukselle Teron ja Teemun kanssa, tarkoituksena uida tunti ja Säijän lenkki (50km) perään fillarilla. Aluksi 2x400m uintia ja sen jälkeen 3x800m siivuja. Tero lasketteli kaukana ulapalla 1.30/100m kevyttä matkavauhtia, Teemu roikkui vähän matkan päässä perässä ja minä hiukan taaempana siitä. Hiukan tuntui poikien perässä uinti nahkealta, mutta vilkaistuani kelloon treenin jälkeen, että olihan se minunkin vauhti näemmä 1.45/100m, joka on siis minun normaalia matkavauhtia (2min/100m) hiukan haipakampaa. Jätin viimeisen kasisatasen väliin, kun alkoi vähän väsymään eikä viitsi vetää vielä punaiselle.

Perään 5min vuorovedolla Säijän lenkki. Jannuthan vaan kaivoi yllärinä aerosetit esille, eli Teemulla perseeseen ulottuna aeropotta ja Terolla uudenkarhea SUP:n tempopyörä. Jaahas, näinköhän maltetaan ajaa pk:lla? Ajatuksena, että peesissä selkeesti alle aerobisen ja vedossa muutaman pykälän yli. Yllättäen aika hyvin sykkeiden osalta toteutuikin. Vauhti sen sijaan näytti keskaria 34.9 km/h, joten paluumatka myötätuulessa meni näköjään jo kohtuu vauhtia. Puolessa välissä fillaria juomatauolla tuntui jalat jotenkin tyhjiltä ja meinasin jo pyydellä armoa, mutta kyllä ne siitä sitten taas oikeni. Kuitenkin vähän varovainen olo on kropan suhteen koko ajan, eli ei vielä sellaista samanlaista luottoa oman dieselin kestävyyteen kuin ennen Klagenfurtia.

Tänään kipaisin ensimmäisen juoksupitkiksen Ironmanin jälkeen (24km) ja viimeisellä kympillä kyllä huomasi, että ihan ei taida olla kapulat sittenkään kuosissa. Hipsuttelin 5:13/km keskarilla Kauppi-Niihama-Atala-akselilla ja jotenkin, erityisesti siis lopussa, tuo vauhti kyllä tuntui raskaammalta kuin aikaisemmin. Pohkeetkin alkoi lopussa huutaa hoosiannaa, joten pitääpä näiden juoksujen kanssa olla nyt tarkkana, ettei perätila tai telakka korjaa satoa.

Kuvassa korneroi Garmin-Cervelon Thor Hushovd Norjasta, joka klaarasi taas tänään yhden etapin Tourilla. Turskahan on hallitseva maantiepyöräilyn maailmanmestari ja ajaa luonnollisesti Cervelolla ja Rotorin soikioilla.

Viikko 28 - Kevyttä treeniä

Tällä viikolla palattiin taas ruotuun kevyen reenailun parissa. Alkuviikosta sykkeet alkoivat käyttäytymään jo normaalisti, mutta tiistaina vielä juoksujalat oli puoliksi pois pelistä. Joten, passailin ja uiskentelin vähän alkuviikosta.

Loppuviikosta sain jo muutamia ihan hyviäkin treenejä alle ja uintikin alkoi pikkuhiljaa parantua ja lenkit pidentyä. Juoksu tuntuu vielä hiukan nihkeältä, mutta lähellä normaalia. Vaihdoin fillariin rotorin eturattaan, ketjut ja takapakan. Tämän jälkeinen testilenkki kulki kyllä petollisen hyvin. Ensipuraisu rotorista, eli epäsymmetrisestä eturattaasta maistui pirun hyvälle ja tuntuu toimivan ainakin mulla. Kirjoittelen tästä vielä erikseen jahka saan lisää kilometrejä alle.

Pahasti on alkaneet ajatukset kulkea tuonne EM-kisojen suuntaan ja kisasarjaan. Onhan se ainutlaatuinen tilaisuus painaa Suomi-puku päällä pitkin Ratinaa, joten osallistumisen suuntaan alkaa Annala kallistumaan, mutta todennäköisesti enempi chillaillen kuin verissäpäin kilpaillen. Mutta, katotaan nyt rauhassa ajan kanssa. Mun sarja näyttääkin olevan miinoitettu jo astetta kovemmilla Suomi-jannuilla, kun listalta löytyi ainakin Miikka, Jiri ja Henkka. Kovaa saavat muut eurooppalaiset pistellä, jos mielivät nämä jannut takanaan pitämään.

Viikko 28

Ma Uinti 20min, kevyt
Ti Juoksu 45min, kevyt
Ke Uinti 30min, kevyt
To Juoksu 40min, pk
Pe ap Uinti 40min, 4x450 kevyttä
Pe ip Pyörä 1h, pk
La Uinti 1h, kestävyys + Juoksu 35min (pk-vk1-vk2)

Yhteensä 5h30

Viikot 26 ja 27 - kisaan valmistautuminen ja palautuminen

Viimeiset pari viikkoa meni IM Austrian merkeissä, joista tärkeimmät ajatukset tulikin jo edellisissä kirjoituksissa ulostettua. Harjoittelu muuten noilla viikoilla oli hyvin vähäistä, suorastaan olematonta. Kisaa seuraavan viikon olin tekemättä yhtään mitään, sentään sunnuntaina kun kotiuduttiin, kävin ajamassa 1h30 kevyen fillarilenkin. Tällä viikolla on tullut sentään tehtyä jokunen lyhyempi harjoitus, mutta hyvin varovaista se on ollut. Ihan viime päivinä myös juoksulihakset on alkaneet tuntua normaaleilta ja sykekin käyttäytyä niin kuin pitääkin. Tämä viikko menee kuitenkin vielä pelastusarmeijalle, mutta jos nyt aikoo tuonne EM-kisoihin saada itsensä edes sellaiseen lyöntiin, ettei mene kävelyksi, ensi viikolla pitää alkaa tekemään sille asialle jotain. Edelleenkin vielä arvon sitä, tuleeko tuonne lähdettyä, mutta ensi viikon alussa se pitää kyllä päättää.

Sellainen "hauska" tapahtuma oli muuten toisella fillarilenkillä kisan jälkeen, että napsahti ketjut poikki. Ihan vaan muistutuksena miten lähellä onnistuminen ja totaalinen fiasko IM-matkalla ovat toisiaan. Nooh, tulipa siinä samalla päivitettyä kalustoa rattaiden ja muiden lisähärpäkkeiden suhteen, kun hommasi uudet ketjut. Se on lompakolle vaarallinen paikka tuo Samun paja.

Viikko 26

Ma Uinti 50min
Ti ap Hieronta 30min
Ti ip Juoksu 35min, mukana 4x90s vedot kynnysten puoliväliin kiihdyttäen
Ke ap Pyörä 40min, mukana 4x90s vedot kynnysten puoliväliin kiihdyttäen
Ke ip Uinti 30min, kevyt
To Pyörä 50min + Juoksu 15min, IM-vauhti
Pe Lepo ja matkustus
La Pyörä 15min + Uinti 15min, kisareitillä
Su IM Austria 10h40

Yhteensä 15h

Viikko 27

Ma Lepo
Ti Lepo
Ke Lepo
To Lepo
Pe Lepo
La Lepo
Su Pyörä 1h30, kevyt

Yhteensä 1h30

Ennätykset päreiksi Klagenfurtissa

Saavuimme Klagenfurtiin pari päivää ennen kisaa, että ehtii hoitaa kaikki kisarutiinit ilman paniikkia, muttei olisi liikaa aikaa murehtia itse koitosta ja tappaa aikaa. Ajeltiin rauhassa vuokra-autoilla Wienistä Klagenfurtiin, tsekattiin hotelliin sisälle ja hinauduttiin pelipaikoille ilmoittautumaan. Kun pääsin kisakeskukseen, meinasin lentää perseelleni jo tässä vaiheessa, miljöö oli mitä mahtavin: koko kisakeskus oli rakennettu Worthensee-järven kylkeen, vieressä kulki kanavanpätkä, jossa oli tarkoitus uida Ironmanin viimeiset 900m, juoksureitti kiemurteli Itävallan suosituimman lomakohteen rantaa ja maisemat olivat henkeäsalpaavan kauniit johon vuoret toivat siihen oman pikantin säväyksensä. Lisäksi Expo oli rakennettu kisakeskuksen kylkeen ulkoilma-Expoksi, jossa kävellessä tunnelma oli aurinkoisen rento ja puolillaan keskittyneen näköisiä, lommoposkisia ajokoiria.

Treffattiin Tapsan kanssa pikaisesti Kaitsu, Pete ja kumppanit, ilmoittauduttiin ja sitten hiippailtiinkin jo hotellille syömään ja lepäämään. Seuraavana päivänä aamupäivällä pyörän kasaus, Cerveloiden pikainen testaus (15min) kisareitillä ja lyhyt (15min) uintituntuman ylläpito kanavassa. Kapeassa, matalassa kanavassa uinti tuntui aivan mahtavalta. Tuskin maltoin odottaa, että pääsisi lapioimaan kisassa tuota samaa reittiä, satapäisen katsomon ulvoessa molemmin puolin kädenmitan päässä. Se olisi varmasti mahtava kokemus. En tosin tässä vaiheessa vielä ymmärtänyt kuinka vittumaista onkaan sovittaa tuollaiseen ränniin 2800 innokasta triathlonistia. Käytiin vielä ajamassa autolla pyöräreitti läpi ja ihmeteltiin auton penkiltä, missä ne kovat nousut muka oli? Tuntui, että koko pyöräreitti oli yhtä alamäkeä. Nooh, tämäkin arvio osoittautui seuraavana päivänä hieman hätäiseksi johtopäätökseksi. Jokatapauksessa, fiilis oli levollinen, itsevarma ja pirun hyvä. Huomenna mennään 11h alle niin että heilahtaa! Tapsalla haarukassa oli 10h30 ja hyvällä fiiliksellä oli myös Gynther sen suhteen.

Kisa-aamu. Neljältä ylös, ”hyvin” nukutun yön jälkeen, 4.20 aamupalalle hotellin alakertaan, vermeet päälle ja hotellin järjestämä raatobussi starttasi pelipaikoille jo hyvissä ajoin 4.55. Juomapullot pyöriin, reilu 9 bar ilmaa renkaisiin, pällistelyä & ihmettelyä (mm. joku älypää oli lätkinyt tahmaisia energiapatukoita koko runkonsa täyteen ajatuksena kai lapioida ne siitä hiilikuidun, ruosteen ja paskan makuisena puhelimeen) ja lopulta myös Alfauros Pete saapui paikalle, joten oltiin valmiina siirtymään uinnin starttipaikalle. Vaseliinia ruhoon, märkäpuku päälle, huurteenestoa laseihin ja illistelemään beachille eturiviin. Joo, näinkin paska uimari uskaltautui lähes eturiviin, sillä uinnin startti oli levitetty niin laajalle alueelle, että kaikki pääsivät kastautumaan lätäkköön lähes välittömästi startista. Lopulta starttilaukaus kajahti ja 2800 triathlonistia alkoi lapioimaan kohti ensimmäistä poijua 1500m päässä ulapalla. Minä mukaanlukien. Suunnitelmissa oli ottaa uinti niin kevyesti kuin vaan pystyy, sillä päivä on pitkä, arviolta 1.15-1.20 oli se haarukka johon pitäisi osua.

Uinti lähti hyvin liikkeelle ja sain heti omasta rytmistä kiinni. Vesi oli todella kirkasta ja kiitettävästi oli kantapäitä tarjolla peesattavaksi. Erityisesti laiskasti potkivat kantapäät olivat minun suosiossa, mutta perämoottorimaiset oli vähän hankalampia. Nooh, olihan samoja peesiä hakemassa pari muutakin, joten välillä meni vähän lääppimiseksi ja ekalla poijulla oli muutama jannu liiankin kiihkeästi ruhossa kiinni. Kokeilin laittaa uimalasit ekaa kertaa uimalakin alle, ettei joku urpo tempaise niitä lähtökahinoissa mukanaan. Tämä tuntuikin lähes tuonne ekalle poijulle asti hyvältä idealta, mutta sitten alkoi uimalakki lipsua tonttulakkimaisesti pois kuulasta koko ajan. Ei taas tajunnut etukäteen, että kolikon toinen puoli on tosiaan se, ettei uimalasit kiristä yhtä tiukasti tällä metodilla hattua kupolissa. Jouduin nykimään sitä muutaman sadan metrin uinnin jälkeen aina uudestaan korvien yli ja siihen sekosi välillä uintirytmi ja paloi muutenkin aikaa ihan turhaa. Ihan kohtalaisesti sain kuitenkin uitua kanavaan asti. Liu’u, kierrä vartaloa, käytä rotaatiota ja selkälihaksia, työnnä rintalihaksilla, nilkat suorana rauhallisia potkuja. Sujuu. Kanavassa alkoikin sitten Annalan syvyytysyritys oikein urakalla. Tuohon 1.15.1.20 aikaan kun ui moni mukin, niin kanavaan oli rakentunut melkoinen tulppa: ohi ei päässyt kun kanava oli täynnä kättä ja jalkaa, sekä takaa tuli yhtä innokas porukka lääppimään jalkoja ja peräosaa mun ruhosta pinnan alle. Rauhoittelin itseäni koko tuon 900m, että turha tässä on provosoitua, yrittää ohituksia tai hyperventiloitua, energiaa vaan menisi turhaa ilman vastaavaa hyötyä. Edelleen pitkä päivä edessä. Vihdoin rantauduttiin neljän tähden hotellin takapihalle, äijä ulos sardiinipurkista, märkäpuku yläosasta auki roikkumaan vyötäisille, lasit & lakki käteen ja hölkäten T1:lle.



T1:lle mennessä yritin kuikuilla kisakelloa, mutta ei näköhavaintoa. Nappasin pyöräilykamani säkistä ja olin sivusilmällä näkevinäni Tapsankin keltaisella muovilla merkatun säkin killuvan vielä koukussa. Ei perhana, ei kai Gynther taas alkanut uintiosuudella hyperventiloimaan! Tapsan kun pitäisi olla mua uinnissa jonkin verran nopeampi. Tyhjensin pyöräilykamat vaihtoteltan lattialle ja aloin sullomaan märkäpukua vaihtosäkkiin. Siinä samalla huikkasin vieressä ähisevältä makaronilta, mikä on kisa-aika. 1.20, jannu mongersi, johon mutisin itselleni, että täähän menee niin kuin suunniteltu. Cervelon housut ja paita päälle (vaihdoin siis koko pyöräilysetin, kermaperse kuin olen) ja hölkäten kohti fillaria. Sivusilmällä totesin, että Tapsan pyörä oli kadonnut, joten taputtelin karvaisia mielikuvituskäsiäni ja aloin taluttelemaan vikuroivaa Cerveloani kohti starttiviivaa. Kengät mulla oli siis polkimissa jo valmiiksi kiinni ja hyppäsin ratsun selkään ilman sukkia, niin kuin ammattilaiset. Muutama polkaisu jalat kenkien päällä polkien ja sitten sujautin ennen kääntöpaikkaa niljakkaat kinttuni Shimanon kenkiini, läpät kiinni ja äijä viideksi ja puoleksi tunniksi aeroon.

Heti kun sain sykkeen alas, olon mukavaksi ja jalat pyörimään, aloin hörppimään urheilujuomaa. Hotaisin puolivahingossa ensimmäisen tankin tyhjäksi jo ensimmäisen puolen tunnin aikana. Virhe. Kusihätä nimittäin alkoi antamaan ensimmäisiä oireita jo vajaan tunnin polkemisen jälkeen. Nappasin ensimmäisen geelin huiviin 20min kohdalla. Tarkoitus oli imeskellä näitä 25-30min välein ja ottaa mausteeksi pari proteiinipatukkaa takataskusta. Ajattelin mussuttaa kaksi patukkaani jo ekan parin tunnin aikana ennen kuin aurinko lämmittää ne ruumiinlämpöiseksi mössöksi, joka vähintäänkin sotkisi täydelliseksi hiotun leiskani säälittävän näköiseksi. Ensimmäinen 30km oli kohtuu mukavaa pyörittelyä mukavassa kelissä ja siihen alkoi muodostua jonkinlainen porukka, koska samoja jannuja pyöri välillä edessä ja välillä ohittelin itsekin (mm. Ulf Ruotsista levykiekkoinen, Ignigo Espanjasta kippurasarvineen ja ainakin seitsemän Martinia Itävallasta). Yritin ottaa peesivälin (7m) varman päälle, mutta kuitenkin hyödyntää myös peesiedun. Ensimmäinen kahdesta kovemmasta noususta oli jonkinmoinen, mutta ei nyt niin kauhean paha, ekalla kiekalla. Pidin perseen penkissä, yritin pitää sykkeet aisoissa, siinä kuitenkaan onnistumatta (syke huiteli 160 kulmilla) ja kadenssin kohtuu korkeana. Tässä vaiheessa kuitenkin olo oli vielä hyvä ja passailin.

Heti nousun jälkeen tuli pieni laskuosuus ja tasainen. Aloin ajattelemaan jo maaliviivaa ja kuvittelemaan yleisön mylvintää ja samassa etupyörä pomppasi 20cm ilmaan. Ajoin keskiviivalla asfaltissa olevaan parin sentin valomerkkiin ja meinasi tulla lusikallinen housuihin, kun kuvittelin rikkoneeni renkaan tai vanteen. Kuulostelin pari kilsaa, eikä kuulunut mitään ihmeellistä. Nyt perhana, Annala, keskity vaan siihen mankeloimiseen, äläkä unelmoi! Seuraava nousu odottikin jo 60km kohdalla ja se olikin sitten Rupertbergin seinämä, joka oli astetta vittumaisempi. Pituutta oli tuplasti edelliseen nousuun, siis 2,5km, ja pahimmillaan 12%. Ei osunut mun reidet samaan säveleen Rupertibergin kanssa, ei. Näytti olevan ylämäessä nopeus 12 km/h ja kaikki watit pelissä, mitä ruhosta lähti. Perse pysyi kyllä penkissä koko nousun, mutta sykkeet kiipesi aivan liian ylös (165), vaikka yritin kuinka passailla. Nousun päällä juottola, tankit täyteen ja kadussa luki ”aero action”. Edessä oli nimittäin 25km laskuvoittoista osuutta, jossa F9 lensi kiitettävästi eteenpäin. Yhdessä alamäessä oli tutka, johon mittautin 71 km/h ja fiilis oli mahtava. Tällä osuudella muuten vihellettiin mun takaa peesissä ollut spanieli ilmeisesti 6min penalty boxiin, kun jannu katosi kuvioista tuomariston puhuttelun jälkeen.

Eka rundi meni Garminin mukaan noin 33 km/h ja passailu edelleen päällä. Yritin säästellä muualla voimia juoksuun niin paljon kuin mahdollista, mutta nousuissa se oli aikalailla mahdotonta. Puolivälin krouvissa Kaitsu huuteli, että 5min Gyntheriin. Ei edes käynyt mielessä lähteä yrittämään kiinni, tai ehkä nanosekunnin verran ja sitten taas keskittymään vain omaan kisaan. Noin 100km yritin kusta vauhdista ja kun se ei lopulta onnistunut, oli pakko stopata kusitauolle tien reunaan. Tässä vaiheessa olin jo jonkin aikaa ajellut yksin, kun matkaseurueeni jäi edellisellä tasamaaosuudella jälkeen, joten ajattelin että tässä on hyvä sauma vessatauolle. Toisen 90km kierroksen loppuosalla alkoi jo selkä ja ruho olemaan väsynyt ja wattien tuottaminen alkoi olla yhä hankalempaa. Tämän kierroksen nousutkin olivat astetta pahemmat. Lopulta kuitenkin fillariosuus oli lopussa ja sain tuhottua 9 geeliä, 2 energiapatukkaa ja urheilujuoman määrästä ei ole tarkkaa havaintoa. Kusihätä taisi vähän rajoittaa nesteenottoa ihan turhaan. Olisi pitänyt tyhjentää pilssipumppu heti kun siltä tuntui. 400m jäljellä kertoi kyltti. Tarrat auki, jalat pois kengistä, loppumatka kenkien päällä polkien ja valmistaudutaan maihinnousuun. Siinähän se viiva jo olikin, kuski pois kyytistä ja juoksuksi. Aiperkkele, laskeuduin suoraan ison varpaan päälle. Ei nyt mitään murtumia tähän väliin, kiitos. Ei nyt millään jaksaisi juosta yhdellä jalalla maratonia, kun luovuttaakaan en osaa. Vilkaisin kelloa, 5.26 näytti pyöräilyosuus, joten sekin meni hienosti haarukkaan (33,2 km/h näytti olevan keskinopeus ja keskisyke 140), ehkä jopa liian kovaa. Juoksussa voi tulla äitiä ikävä.

Talutin Cervelon pilttuuseensa, nappasin juoksukamat naulasta ja hölkkäilin vaihtotelttaan. Pyöräilykamat säkkiin, juoksupaita päälle, lenkkarit jalkaan, geeli veden kanssa kitusiin ja jalka alkoi jo ruopimaan soraa vaihtoteltassa. Vaihdossa avustanut tyttö totesi ”you look great, you look fresh”. Vittuilikohan se? Jalat alle ja juoksuksi. Juoksu tuntui heti alussa helpolle ja oli mukava päästä pyörän selästä pois. Jonkin matkaa juostuani, huomasin kuitenkin, että syke paukkuu aikaslailla korkealla. En saanut sitä alle 150 millään, vaikka mielestäni passailin alussa. Sykkeiden piti olla alle 145 erityisesti alussa. Toisaalta juoksun alussa oli hyvin kuuma ja aurinko paistoi täydeltä terältä, joten järkeilin omasta mielestäni fiksusti, että kyllä sykkeet saa olla vähän korkeammat, kun fiilis on kuitenkin hyvä. Kaitsu ja Tuuli olivat kannustamassa heti juoksuosuuden alussa ja ”4 min Gyntheriin” kuului huuto. Juoksin edelleenkin omaa juoksua, en lähtenyt kisaamaan. Päivää oli vielä paljon jäljellä. Heti perään yleisö ulvoi ja aaltoili juostessani ohi. Omat kannustusjoukot piristivät olemusta kummasti.

Ensimmäinen 10km väliaika 51min, sehän tarkoitti tasaisella vauhdilla jotain 3.35 loppuaikaa. Tais lähteä vähän lapasesta juoksu alkumatkasta, joka kostautuu lopussa pomminvarmasti. Huoltopisteitä oli 2-3km välein, eikä tullut mieleenkään skipata yhtäkään niistä, vaikka etukäteen olinkin niin kuvitellut. Jokaisella huoltopisteellä yksi sieni lippalakin alle, toisella sienellä kastelin käsivarret ja niskan, sekä huitaisin vesilasin + kolan/energiajuoman (vuorotellen) huiviin. Yritin survoa myös geelin kerran tuntiin väkisin kurkusta alas, vaikka se ruokalaji olikin jo aika pitkälti kaluttu loppuun. Sain imettyä juoksun aikana enää 3 geeliä. Mulla ei ollut koko kisan aikana mitään näköhavaintoa kisa-ajasta. Heti juoksun alussa vastaan hölkötteli muuan Marino Vanhoenacker, jolla oli vielä vajaan kympin lenkki jäljellä. Laskeskelin nopeasti, että olen tavoitevauhdilla (3.50 marathon) noin 3h häntä perässä, joten 10h50 oli hyvinkin vielä haarukassa, jos Kolossi oli lupaamassaan 7h50 maailmanennätysvauhdissa.

Noin 15km kohdalla joku torvi yritti päästä fillarilla ohi. Onneksi oltiin vanhan kaupungin reittiosuudella, joten sain peiteltyä omilla ajolinjoillani ohitukset mutkissa täydellisesti. Lopulta fillari pääsi kuitenkin luikahtamaan ohi ja siinä samassa huomasin, että sehän olikin naisten kisan johtofillari varvaamassa minua kierroksella, jonka peesissä lönkötteli menemään Mary-Beth (teki muuten reittiennätyksen IM-debyytissään 8.43). Ja jumalauta mitkä selkälihakset! Meinasin taas kerran pyörähtää perseelleni silmäillessäni referenssinä omaa silakkamaista olemustani. Puoliväli 21km ja matka alkoi painaa. Lisäksi jo 5km kehittynyt torttuhätä alkoi kehittymään omiin sfääreihinsä. Ja vessoja ei löydy mistään. Huikkasin Kaitsulle yleisössä, että nyt on vaikeeta. Siis muutenkin kuin perätilan suhteen. Vihdoin yksinäinen koppi tököttää reitin sivussa ja syösyin sinne kaksinkerroin paketoimaan postini. Varmaan pari minuuttia tähän meni kaikenkaikkiaan, sen verran maha alkoi olla sekaisin, mutta helpotus oli melkoinen. Hyvin pian matka alkoi kuitenkin taas painaa jäsenissä ja alkoi meno olla melko tuskaisaa. Sponsorisopimuksen toivossa piti saada juoksuttamieni K-Swissien viuhkat kuvaan mukaan.

31km ja kymppi jäljellä. Hinaudun huoltopisteeltä seuraavalle ja välillä kävi mielessä löysätä vähän vauhtia ja lopettaa kiusaamasta tuttua miestä. Näin Kaitsun ja Tuulin taas yleisössä ja ilme oli varmaan jo aika tuskainen. Juuri tällöin, oikealla hetkellä ja ainoalla oikealla äänensävyllä kuului Kaitsun käsky: ”nyt saatana sä juokset sen 11h alle, matkaa on enää niin vähän”. Muuta ei tarvittu. Mä en yksinkertaisesti kehtaisi näyttäytyä maalissa ilman totaalista taistelua väsymystä vastaan. Heti perään kun näin vielä omat kannustusjoukot, eli Tapsan ja oman vaimoni kyltteineen tiesin, että loppu tulla tätä vauhtia vaikka väärin päin. Viimeiset 5km juoksin jo ihan hämärän rajamailla ja päätin tuossa vaiheessa kävellä maalissa suoraan tiputukseen. Viimeiset sadat metrit ja käännyin maalisuoralle. Yleisömeri pauhaa, musiikit huutaa kovalla, bileet on jo pystyssä ja vilkaisen maalisuoran päässä, 100m etäisyydellä olevaa kelloa: 10.40 ja sekunteja. Jäätävä aika tulossa! Tuulettelen maalisuoralla, juoksen maaliviivan yli ja tunteiden sekamelska on melkoinen. Sanoinkuvaamaton tunne, tekee mieli nauraa ja itkeä vuorotellen. Nämä on niitä hetkiä, jonka takia tätä touhua muunmuassa harrastaa. Maalissa jo odotteleekin Tapsa, joka kiihdytti lopussa loistavasti alle tavoitteen 10.29, ja Kaitsu, joka onnitteli väsyneitä Ironmaneja tuoreeltaan.



Maalissa kuulin, että Belgian poika oli pistellyt maailmanennätykset uusiksi ajalla 7.45! Iron-Petekin pääse hienosti maaliin alle tavoiteajassa 11.22. Käsittääkseni puujalka-sarjan voitto. Ja tällä tarkoitan tietenkin siis juttujen ja vitsien tasoa, en fyysistä puolta.

Lopputulokseni

Uinti 1.18.26 (tavoite asetettu marraskuussa 1.15)

Pyörä 5.26.25 (tavoite asetettu marraskuussa 5.30), keskari 33,2 km/h ja syke 140

Juoksu 3.46.11 (tavoite asetettu marraskuussa 3.50), keskari 5:22/km ja syke 151

Vaihdot 9.53 (tavoite asetettu marraskuussa 10min)

Lopputulos 10.40.55 (tavoite asetettu marraskuussa alle 11h)

Näiden lukujen valossa siis hyvä onnistuminen, mutta kyllä tuohon vielä jäi parannettavaa. Erityisesti juoksu oli nihkeää (lue = yhtä helvettiä) lähes koko ajan. Myös uinnissa ja pyörässä tuli pientä räpellystä tehtyä, joten missään nimessä täydellinen tämä kisa ei ollut. Jos se nyt ikinä tämän pituisissa otannoissa on, jossa on vielä näin paljon muuttujia.