Juoksua kehiin

Pientä kiirettä taas kotirintamalla ja blogissa hiljaisempaa. Mitään ihmeellistä tässä ei ole saatu aikaan. Aikataulurajoitteiden kanssa on yritetty survoa treenejä aina sen mitä ehtii. Viime viikolla sainkin jostain kumman syystä lähes 13h kasaan ja mukana myös hiukan tehojakin. Aloin viime viikolla jo säätämään muutenkin treeniä siihen suuntaan, että voimakuuria ajetaan pikkuhiljaa ylläpitoon ja tilalle juoksua. Viime viikosta lähtien joka viikkoon mahtuu minimissään yksi vk-juoksu ja yksi pitkä juoksu. Sen lisäksi sitten mitä ehtii. Esimerkiksi viime sunnuntaina oli näiden lisäksi mukana 3h yhdistelmä, jossa oli myös vähän kovempaa juoksua mukana ja fillarissakin muutama 1-3min tehopätkä. Jalat oli ainakin illalla niin tiltissä, että jotain ärsykettä tuli aiheutettua. Juoksu pitäisi nyt saada edes sellaiseen kuosiin, että kehtaa tammikuussa Teivocupin viivalle asettua. Toki, jos on liukas keli, niin passaan ja vedän oman testin hallissa.

Uinti on nyt taas tampannut paikallaan jonkusen viikon ja tarttis keksiä taas joku viisasten kivi. Natural-uinnissa jalat painuu pohjaan kuin kivi ja pulliksessa ei saa pitoa käsivetoon. Lätpul menee kohtalaisesti vauhdin puolesta, muttei se tekniikka siinäkään häävistä ole. Kuulemma. Tarttis saada jonkun kädestä pitäen opettamaan nuo väärät liikeradat oikeiksi. Noh, onneksi on edes märkäpuku tukena ja turvana kesällä.

Fillarilla vedetäänkin nyt sitten kaikki palauttavat treenit ja pitkiksetkin maasturilla silloin tällöin ja sotketaan lyhyitä teräviä pätkiä väliin aina silloin tällöin. Fillari kuitenkin ylläpitomoodissa nyt.

Itsari-viikonloppu

Alkuviikko tuli passailtua ja lepäiltyä. Loppuviikosta sitten yritettiin nostaa määrää ja tehohtynkääkin, mutta hiukan oli aikataulujen kanssa kireetä, joten täytyi hiukan antaa periksi alkuperäisille suunnitelmille. Pari juttua tuli taas itsestä opittua. Ekaksikin, lepo ja keventely ei sovi mulle pätkääkään. Alkuviikon jäljiltä kun tuli lepäiltyä ja treenattua keveemmin, joka paikkaa kolotti ja kulku oli, jos mahdollista, normaaliakin alakuloisempaa. Sitten kun sai ensin perjantaina 30km juoksulenkin ensin alle ja parina seuraavana päivänä pirkkahallia, niin meno maistui jo tänään paljon mukavammalta. Toinen juttu, että on tuolla pirkkahallissa taas vaihtelun vuoksi mahtava treenata. Fiilis on huipussaan.

Perjantain 30km oli kyllä raskas. En ole kuin oikeastaan yhden 2h lenkin tehnyt tässä syksyllä noin kuukausi sitten ja sen kyllä huomasi. 1h40 kohdalla jalat muuttui lyijyksi ja loppumatka oli selviytymistaistelua kun jokapaikkaa kolotti: pohkeet, takareidet ja persaus. Eikä yhtään kyllä auttanut kenkävalinta tässä. Laitoin Newtonin Distancet alle ja pitoahan nuilla ei näemmä lumella ole yhtään. Niin kuin olisi kuulalaakereilla tanssinut. Noh, tuosta selvittiin kotiin haavoja nuollen pokien vanavedessä roikkuen. Lauantaina puolentoista tunnin terävämpi setti, jossa 3 x (20min fillari + 10min juoksu). Fillariosuudet maltilla ja juoksussa 500m ensin rapeesti ja sitten 1km hiukan IM-vauhtia kovemmin. Juoksu tuntui hyvältä, joka oli ylläri edellisen päivän koettelemusten jälkeen. Tänään sitten parin tunnin yhdistelmä, jossa fillariosuudet vähän enempi sykettä ja tehoja nostaen. Tehtiin Tapsan kanssa sellainen jatkuvalla sykenostolla toteutettu 6x5min, jossa kadenssi koko ajan 100-110. Jännästi ei hapottanut kintuissa, mutta henki pihisi lopussa ihan mukavasti ja soijjaa valui kiitettävä määrä. Nyt on lähes kaikki kolotukset taas pois, joten ens viikkoon on mukavampi lähteä.

Hienosäätöä

Jaahas, pari viikkoa on isketty päätä petäjään ja taas on hienosäädön paikka. Olin unohtanut tuossa voiman hankinnassa muutaman perusjutun, jotka tuli vähän niinkuin kantapään kautta opittua. Eka juttuhan on se, että voimatreeni ei oikein tartu väsyneeseen lihakseen, vaan pitää olla levännyt. Toinen juttu on se, ettei kannata tehdä lihasvoimaa kahtena peräkkäisenä päivänä. Ei ainakaan minun jaloilla. Ei vaan pysty. Viilasin siis viikkorunkoa sellaiseksi, että teenkin maanantaina uintitreenin jälkeen tuon jalka & fillaritreenin. Keskiviikkona sitten yläkropalle lihasvoimaa ihan omana treeninään ja torstaina vk-juoksu yhdistettynä lihaskuntotreeniin. Ensin kolme viikkoa sellaisella core lihaskuntopiirillä maustettuna ja sen jälkeen yritetään siirtyä juoksuspesifisempään lihaskuntosettiin, eli loikkaa laatikoiden päälle hyppyjä ja sen sellaista akrobatiaa. Katotaas nyt sitten miten nämä toimii.

Lisäksi on lisätty ohjelmistoon jo nopeustreeniä juoksussa, eli drillejä ja kakssatasia, sekä fillariinkin on otettu sellaista lyhyttä terävää ja ensi viikolla otetaan vähän korkeampaa kadenssiakin kuvioon mukaan. Alkaa vaan olla niin paljon näitä rautoja tulessa (voiman hankinta, uinti, juoksunopeus), että ei oikein tahdo enää pystyä joka treeniin palautumaan freesiin tilaan. Viime viikon lopulla alkoi esimerkiksi jo väsy painaa ja piti sen takia tämä alku viikko ottaa vähän kevyemmin. Tänään sentään kävin Pirkkahallissa rempomassa muutaman tonnin ja kakssatasen. Tonneissa ei vauhti päätä edelleenkään huimannut, mutta lyhyemmät vedot sentään alkaa lähteä jo kohtuu terävästi ja rennosti. Nyt pari päivää kevyemmin vielä ja sitten pidennettynä vkonloppuna vähän enempi raittonia.

Lajivoimaa

Alkuviikko on ollut vaihtelevia ja vähän uudenlaisia treenejä. Ärsykkeitä on kroppa ottanut vastaan ainakin persosaston mielestä ihan riittävästi. Maanantaina tein tunnin uinnin ja lajivoimaa lättäreillä. Tätä vielä korostettiin Tapsan kanssa sitomalla jalat yhteen. Heti perään Herwoodin bunkkerissa tiukka yläkroppa-puntti ja kopista hiippailikin pari jannua appelsiinit kainaloissa ja notkeina kuin rautakanget.
Tiistain aamu-uinnissa vähän nopeustreeniä, eli 25m hapotuksia ja kohtuu pitkät palautukset. Illalla sitten Gyntterin ja Rambon kera Pispalan rappusiin, joita en ole muuten ennen juossut. 8 kertaa alhaalta ylös ja koulun kautta kiertäen takaisin riitti tällä kertaa ja olihan oudokseltaan vittumaisen tuntuista.
Keskiviikko olikin sitten hiukan keveempi ja tein reilun tunnin puntti+fillari yhdistelmän. Lajeina maastavetoa, kyykkyä ja sen sellaista mitä me raskaan sarjan painonnostajat tavataan tehdä. 10min aina punttia ja yritin tehdä maltillisilla painoilla mutta nopeasti ja sitten 10min fillaria spinning-pyörällä. Kyllä se soija irtosi aika hyvin tälla laillakin. Illalla sitten hieronta päälle.
Tänään sitten aamusta puolitoista tuntia uintia ja pidempiä sarjoja. Hiukan oli yläkroppakin väsyneen tuntuinen, huutaisko se pirulainen jopa lepoa? Illalla Pirkkahalliin, jossa vedettiin Haaviston kanssa sellainen suhteellisen vittumainen juoksu+lihaskuntopiiri yhdistelmä. Ajatuksena juosta aina 400m vedot 5km kisavauhtia ja sitten väliin viisi eri kuntopiiriliikettä (mm. punnerruksia, leukoja, Hellemansia ja sen sellaista). Ja kaikki tämä siis putkeen hyvällä intensiteetillä ilman taukoja. Kyykyistä kun suoraan ryntää vedoilla, alkaa jalat mukavasti spagetoimaan alla. Kokeilin loppuun pikku väliverran jälkeen kakssatasia ja olihan hankalaa, eikä kulkenut mihinkään. Kunnes tytöt (Terhi ja Minna) tulivat hiostamaan ja kirittämään, niin johan alkoi irtoomaan. Eli motivaatiostahan se kulku tuntuu olevan kiinni eikä paskasta kunnosta. Eller hur?

Hidas mutta kankea

Alkaa pikkuhiljaa voimakuuri tuottamaan tulosta. Ei kuitenkaan ihan sellaista tulosta kun haluttiin. Tällä viikolla tuli käytyä kolme kertaa lihaskuntoa kohentamassa ja päälle vielä yksi mäkijuoksu Kaupissa, joten voimakuuri on hyvässä käynnissä. Jo viime viikolla, kun kävin Juuson kanssa uinnin jälkeen radalla juoksemassa, juoksu tuntui kankealta tervanjuonnilta ja tarina vaan paheni eilen Teivocupissa. Juoksu tuntui todella kamalalta, jalat eivät yksinkertaisesti liikkuneet muuten kuin hidastetussa filmissä ja notkeus & liikkuvuus loisti poissaolollaan. Aikakin oli heikoin miesmuistiin, 20.57. Noh, pohjanoteeraus on saavutettu ja tarvii tehdä nyt pientä hienosäätöä reeneihin, eli ottaa nopeustreeniä juoksuun mukaan ja hiukan venyttelyäkin. Mäkijuoksut on nyt pian jokatapauksessa juostu, kun Kauppi alkaa lumettua. Tammi-Helmikuussa pitää mennä jo minuuttia kovempaa ja keväällä sitten vielä puoli minuuttia pois. Muuten eilinen treeni oli mukava, eli poljin ensin reilun tunnin alle maasturilla, väliin tosiaan Teivo Cup - rykäisy ja päälle reilu tunti maasturia. Kuvassa näkyy kun naisten luotijuna ohittaa karjavaunun siinä 3.5km kohdilla ja valitettavasti täytyy tunnustaa, että ihan kaikki oli Annalalla pelissä. Kyllä puntti on tehnyt tehtävänsä.

Uintia on tullut suhteellisen hyvä määrä kasaan ja olen pitänyt jokaisessa treenissä sellaisen 20-30min tekniikkaa mukana. Pirusti kyllä vaihtelee tuntuma veteen päivittäin, eli joinain päivinä tuntuu kun olisi oppinut jotain uutta ja sitten taas tulee päiviä kun ei meinaa pysyä pinnalla.

Muuten treeni on kyllä määrältään ja tehoiltaan vielä maltillista, vaan pian on pakko alkaa rykimään ainakin noiden tehojen ja vauhtien suhteen hommaa etiäpäin, ainaskin uinnissa ja juoksussa. Tuli muuten tutustuttua torstaina pirkkahallin punttiosastoonkin ja ihan positiivinen kokemus ja tunnelma siellä oli. Tarkoitus olisi yhdistellä juoksua enempi noihin punttitreeneihin mukaan, josko se hankittu voisi siirtyisi paremmin lajivoimaksi tuotakin kautta. Mutta kyllä tämä meikäläisen punttitouhu tällaista kokeilevaa arpomista on, ei ihan vielä ole punaista lankaa löytynyt.

Plänäystä

Rakentelin jonkinlaisen viikkorungon seuraavalle kahdelle kuukaudelle, jotta pysyisi joku johtoajatus tekemisessä ja olisi viikkotasolla helpompi suunnitella aikatauluja. Teemana on tekniikka, nopeus ja voima. Tekniikka painottuu erityisesti uintiin, voima erityisesti fillarointilihaksiin mutta muutenkin ja nopeus kaikkiin lajeihin. Kuvittelen, että aikaa on 10-12h viikkoihin nyt ja joka toinen/kolmas sitten kevyempi. 10h on se tavoite ja yli menevä plussaa. Jos kuitenkin onnistun vetämään viikon täydellisesti (tuskin onnistuu koskaan), kasassa pitäisi olla 13h. Tässä parin kuukauden aikana olisi tarkoitus ainakin 1) oppia uimaan oikein (4krt/vko) ja 2) voimakuuri (3krt/vko). Näiden lisäksi toivelista (siis bonusta), tässä järjestyksessä: 3) Juoksunopeus ja 5km ennätyksen hätyyttely, 4) Aerobisen kestävyyspohjan rakentamisen aloittelu, lähinnä pitkiksien muodossa. Fillari on ylläpitomoodissa, mutta ketetaan rakentaa sitä voimaa alle lisää ja siirtää sitten lajitreenillä fillarivauhdiksi.

Tällaista viikkorunkoa. Ei ihan optimaalisesti pysty lajeja rytmittämään kun muu elämä lyö rajoitteita, mutta kokeillaan nyt miten tuo toimii.

Ma Uinti 1h, tekn&voima + Lihaskunto 45min, ylä-, ja keskiruho
Ti ap Uinti 1h, tekn&nopeus
Ti ip Lihaskunto, jalat & Pyörä 1h15
Ke Juoksu, mäki 1h15
To ap Uinti 1h30, tekn&kestävyys
To ip Lihaskunto, jalat & Pyörä 1h15
Pe Lepo
La Uinti 1h, tekn&vk + Juoksu 1h, vk
Su Juoksu 2h30 tai Pyörä 3h30

Yht 13h

Rautaa rajalle

Tämä viikko on muuten mennyt treenien osalta pelastusarmeijalle, mutta tänään oli sentään mukava setti. Ensin hinauduin Hervannan bunkkeriin uimaan vajaan tunnin verran. Sitten alkuviikon en ole taas hallille päässyt ja kappas vaan kun olikin heti vaikeeta, Uin hyvin tekniikkapainotteisen uinnin, jossa yhden käden uintia, kylkiuintia, kellumista, potkuja, muutama rapsakka viiskymppinenja jonkun verran matkavauhtia lätpull-avustuksella.

Heti perään siirtyminen Poltteelle, jossa Late viritteli minulle, Petelle ja Panostajalle sellaisen parin tunnin lihaskuntotreenin, jossa tarkoituksena oli keskittyä opettelemaan perusliikkeet oikealla tekniikalla. Ja tulihan siinä sivussa treenattuakin. Ainakin persikka-osasto huuti hoosiannaa jo alkuverran jälkeen. Alkuun otettiin erilaisia kyykkyjä: etu-, taka- ja valakyykky. Viimeinen oli kyllä aika vittumainen otus. Seuraavaksi olikin sitten tutustuminen maastavetoon, joka sekin tuntui kyllä vähän jokapuolella ruhoa. Loppuun vielä tempauksen ja työnnön hiomista. Tehtiin hyvin lyhyitä sarjoja (3-6) ja ajatuksena olisi siis tällaisia juuri tehdäkin, eli hermotuksen ja voiman kehittäminen ilman merkittävää lihasmassan lisäystä. Jos nyt jo on ruho kuin mailalla hakattu, niin mitähän se on huomenna?

Kainonan toiveena on siis loppuvuosi saada mahtumaan 3 kertaa viikkoon lihaskuntoa, kuitenkin niin, että yksi on liitetty uinnin yhteyteen ja enempi yläkroppaa ja keskikehoa. Kaksi sitten jalkaosastolle ja sinne sotketaan fillaria (trainerilla tai spinning-pyörällä) väliin.

Nyt alkaa jo ohjelmoimaton liikkuminen riittää ja ensi viikosta olisi tarkoitus saada vähän suunnitelmallisuutta tekemiseen. Yritän laittaa siitä jotain paperillekin, niin pakottaa vähän miettimään.

Satkuja ja Tonttuja

Tänään oli mukava setti. Uin ensin vajaan tunnin alle. Uinnissa reippaasti tekniikkaa ja loppuun 10x100m 20sec palautuksilla. Eihän tuo vauhti mitään priimaa ole, mutta jotenkin vaan saa nyt paremman otteen vetoon ja selkää mukaan. Kelluminen vaan ei vieläkään onnistu, vaikka olen sitä joka treenissä hiukan yrittänyt. Ehkä mä en vaan kellu. Tarvii ottaa silavakausi loppuvuodeksi, niin alkaa kellumaan.
Katapultti-lähtö altaasta, juoksukuteet päälle ja 45min juoksua. Verrailin vajaa 10min Newtoneilla kierrellen radalle. Radalla 4x1000m koko ajan vauhtia kiristäen. No eihän näilläkään vauhdeilla vielä ennätyksiä paukutella, mutta josko se tästä taas lähtisi. Tällä viikolla juoksu on nimittäin ekaa kertaa Barcelonan jälkeen tuntunut juoksulta eikä perseen perässä raahaamiselta. Edelleen mennään kuitenkin suunnittelemattomalla treeniviikolla ja tehdään mitä huvittaa. Takaisin sitten vielä vajaa 10min verraa Newtoneilla.
Hyvä fiilis tästä jäi, eikä tullut puristettua liikaa omaa tasoansa kovempia vauhteja. Sekä uinti, että juoksu pysyi rentona koko ajan, toisin kuin Barcelonan maalisuoralla, jossa äijä on letkeänä kuin rautakanki.

Fiilispohjalta

Viikko on heilahtanut melkoisella vauhdilla ja edelleen johtoajatuksena on ollut tehdä sitä mitä huvittaa. Pääasiassa se on tarkoittanut uintia ja maasturilla ajelua. Juoksuakin yritin alkuviikosta, mutta parin puolen tunnin lenkin jälkeen suolisto-osasto alkoi varoitella siihen malliin, että pakitin hiukan. Homma menikin parempaan suuntaan niin, että lauantaina löntysteltiin toooodella hitaasti parin tunnin lenkki Tapsan ja Ramin kanssa. Ei ole kroppa kylläkään vieläkään ihan priimassa kunnossa, joten pitää nyt tuota sisuskaluosastoa kuulostella päivä kerrallaan. Newtoneilla en ehtinyt juosta kuin muutaman kilometrin alkuviikosta ja hyvin oudoiltahan se tuntuu niillä juosta. Sellainen perstuntuma tuli, että kadenssi olisi nopeampi ja askelkontakti lyhyempi, mutta ei tuosta nyt osaa vielä sanoa sopiiko mulle. Ainakin pohkeet ja akillekset oli lenkin jälkeet kipeenä, jos ei muuta.

Maasturilla tuli tehtyä pari raskaampaakin lenkuraa. Toinen keskiviikkona Kangasalla. Työkaveri yllytti minut kevyelle tutustumislenkille maastoon ja haistoin jo palaneen käryä tässä vaiheessa. Varsin sankaksi alkoi savu käydä kun käynnisteltiin mopoja pihassa ennen lenkkiä sateen ropistessa niskaan. Kaverilla alla täpäri, kunnon sadekelin gummit, lättäpolkimet ja virne naamalla. No huonostihan siinä kävi. Reitti kulki mitä pahempien ryteikköjen, kantojen, juurakoiden ja kivien yli, että ei kyllä pystynyt sekunniksikaan ajatus herpaantumaan muuten otti aina kipeetä. Tais tulla seitsemät pannut tuolla lenkillä, suurin osa tosin lähes paikaltaan ja vauhti oli muutenkin hiljainen. Ei tarvinnut kuin pienintä eturatasta käyttää. Mutta aivan kuin lopussa olisi saanut vähän juonesta kiinni, eli osasi mennä kivien välin rennommin, painopisteen vaihtelulla tajusi vaikeidenkin paikkojen olevan mahdollisia, osasi nostaa katsetta edes vähän kauemmas kuin 20cm keulasta ja puun runkojen ylikin osasi mennä vauhdilla eikä jäädä puoleen väliin empimään. Kyl se tästä. Tänään sitten kävin ajelemassa Kaupissa kilpavitosen pari kertaa ja kelailin alle, päälle ja väliin tasaisempaa. Tänään ei ollut siis tasapainon kanssa vaikeuksia, mutta kyllähän nuo muutamat ylämäet oli aika hapottavia varsinkin kun ne alkurinteet tuli hyökättyä ja lopussa tuli aina äitiä ikävä.

Uinnissa keskityin tällä viikolla enemmänkin tekniikkaan. Kuvattiin myös pitkästä aikaa sukellusvenettä pinnan alta ja sehän ei ollut nättiä se. Kyllä tuolta pinnan alta vaan paljastuu ne syyt miksi äijä ei etene. Vähän epäilinkin, että ote ei pidä kauhean hyvin ja kyllähän se surkean näköistä olikin, kyynerpää edellä yritetään vimmassa päästä eteenpäin. Toinen oppi oli se, että lantio ei kierrä juuri ollenkaan. Yläkroppa kyllä, mutta lantio ei. Lisäksi miljoona muuta vikaa, mutta pitää nyt keskittyä noihin kahteen ja kerätä vähän ajatuksia uinnin suhteen. Ainakin se on selvää, että tekniikkapainotteista tää uinti saa olla, ennen kuin nuo kaksi asiaa saadaan edes siedettävälle tasolle. Vaikeeta, on se vaikeeta.

Cubettelua

Barcelonan kisan jälkeen on pukannut vastustamatonta kiimaa maastopyöräilyä kohtaan ja tempopyörän suuntaan ei ole tehnyt mieli edes vilkaista. Nokialaisen Nuoriso-ohjaajan suosiollisella avustuksella käädyinkin kuvan Cube LTD SL - malliin ja sellainen nyt möllöttää olohuoneessa. Kyseessä siis 29-tuumainen jäykkäperse, jolla tuntuu taittuvan niin kinttupolut kuin kevyenliikenteenväylät ja hiekkatietkin. Eilen testasinkin tuota jälkimmäistä kulkua, kun käytiin Ramin, Tapsan ja Miikan kanssa suosikkireitillä (Ylöjärvi-HKyrö-Siuro akselilla) pyörittelemässä n. 4h lenkki. Vauhti oli onneksi leppoinen, sillä palautuminen on vielä täydeltä matkalta käynnissä ja oli kyllä mukava jutustella jannujen kanssa. Näitä vaan kun saisi mahtumaan viikonloppuisin ohjelmaan, niin mieli lepää kummasti.

Hain Peteltä hiukan juostut Newtonit koejuoksuun Annin kiusaksi. Ajattelin nyt piruuttani kokeilla noita Newtonin Distanceja, kun kaikki niistä kouhkaa. Sittenpähän osaan sanoa oman painavan mielipiteenikin niistä. Joten jahka tästä taas pikkuhiljaa uskaltaa juosta, niin kokeillaan noita nyt sitten kilometri kerrallaan.

Uintia, uintia, uintia

Oli tarkoitus kyllä pitää vähän urheilusta taukoa, mutta kun tytöt on vielä reissussa tämän ja ensi viikon, niin eihän tässä ole malttanut jättää tilannetta käyttämättä. Uintia on tullut tehtyä ihan mukavasti, juoksua ei yhtään ja yksi maasturilenkki tänään.

Uinnissa olen yrittänyt lähinnä tehdä mietintätyötä, että minkälaisella idealla sitä alkaisi yrittämään niskaotetta taas tänäkin talvena. Tällä viikolla tulee uitua kyllä ihan mukavasti, mutta enempi menen kuitenkin fiiliksen mukaan kun minkään suunnitelman kanssa. Muutamia ajatuksia talven varalle, jotka voi vielä muuttua: 4 kertaa viikkoon uintia, mukana jokaisessa treenissä tekniikkaa ja potkuja, yksi pitkä uinti (1h30), (jossa pääsettinä pidemmät sarjat,) yksi nopeus uinti, (jossa pääsettinä 25m sarjat,) yksi vk-harjoitus, (jossa 100-200m sarjat) ja yksi yhdistelmä, (jossa joko lihaskuntoa tai juoksua heti perään). Tarvii nyt vielä vähän hahmottaa noita ongelmapesäkkeitä, mutta pahimmat tuntuisi olevan veto-otteen lipeäminen kyynärpää edellä ja uintiasento. Pitää nyt vielä kuvata, että näen sen karmeuden itsekin.

Maasturikuume on myös iskenyt pahemman kerran. Lainasinkin Jirin Cubea tänään ja tauti tuntui vaan pahentuneen. Sellainen 29 jäykkäperse siis hakusassa ja budjetti tonnin pinnassa. Tuloksena tämän päivän testilenkistä siis oli entistä pahempi kuume, poikamainen into metsässä remuamiseen ja puujalka kun rojahdin juurakkoon reiteni päälle koko painolla. Noh, kyllä sillä kintulla pystyi ihan hyvin vielä illalla uimaan, joten mojovalla mustelmalla selvittäneen.

Jep, hahmottelin tuonne sivuun jo vähän kisakalenteriakin, mutta hengaillaan nyt vielä tämä kuukausi ja koetetaan tehdä ajatustyötä hiukan tässä rinnalla, että tulisi tehtyä treenejä jokin punainen lanka mielessä.

Kona Time

Hawaii Ironmanin kisastudio kyyristyy starttiviivalle keskustorin juurella, joten pidemmittä puheitta ennakkokaavailut:

Miehet: 1. A. Raelert, 2. E. LLanos 3. S. Kienle 4. F. Van Lierde 5. C. Alexander

Naiset: 1. C. Steffen, 2. R. Joyce, 3. M. Carfrae, 4. M Kessler 5. G Crawford

Challenge Barcelona - Haudasta ennätykseen

Tultiin oman ja Lassen perheiden kera Espanjaan jo viikkoa ennen kisaa lomailemaan ja muutama treenikin ehdittiin vielä lähes 30 asteen paahteessa tekemään. Näistä tärkeimpänä oheisen kuvan paritempo tandemilla, jossa haettiin maksimaalisella intervallilla herkkyyttä pitkään täyden matkan kisaan. Majoituspaikkana toimi (ja toimii edelleen tätä kirjoittaessa) Castelldefels niminen kaupunki ja paikka onkin todella mukavan rauhallinen ja leppoisa lapsiperheen asumiselle.

Kisaviikon maanantaina vedettiin vielä 18km fillaritempo + 4km juoksutempo yhdistelmä 10m/s tuulessa ja kulku oli kohdallaan. Juoksuosuuden vedin 4min/km tuntumassa racing fläteillä ja Lasse löntysteli rinnalla painavilla saappaillaan. "Toivottavasti ei tarvitse juoksussa Lassen kanssa kisata", ajattelin tuossa kohtaa. Ja kuinkas kävikään.

Siirryttiin edellisen päivän aamuna Calellaan tekemään muodolisuudet ja logistiset kikkailut ja tavattiin myös kuivan kesän oravat Pete ja Juha, jotka eivät olleet ilmeisesti olleet ruoka-aikana kotona viimeiseen kuukauteen, sen verran lommolleen oli poikien posket päässeet menemään. Normaalit harhaanjohtavat neuvot, vittuilut ja viime hetken hiostukset puolin & toisin ja oltiin henkisesti ja fyysisesti valmiina mihin vain seuraavana päivänä.

Kisa-aamu valkeni tyynenä, aaltoja ei jorpakossa näkynyt nimeksikään ja lämpötilaennusteetkin vaikuttivat lähes optimaalisilta tällaista reissua varten. Steppailtiin vielä kertaalleen T1 läpi ja tuupattiin paineet renkkuihin, sekä juomapullot pyöriin kiinni ja alettiin saapastella kohti mestauspaikkaa.

Pro-lähtöjen ja paikasten starttien jälkeen viimein koitti myös minun vuoroni. Challenge-sarjan startit on siitä miellyttäviä, että niissä lähetetään porukka matkaan siedettävän kokoisissa ryhmissä (minun ryhmäni 250 henkeä) ja käsirysyltä vältytään lähes täysin. Pääsin hyvin matkaan eturivin ja keskimmäisen väliltä. Sain hyvästä rauhallisesta rytmistä kiinni välittömästi ja uin siinä pääryhmässä hyvässä peesissä. Poijut tuli näkökenttään vasta tosi lähellä ja niitä oli todella harvakseen laitettu reitille. Lisäksi tuntuma oli, että ne nyt ei ihan linjassa olleet vaan mukavaa siksakkia oli rakenneltu jo valmiiksi kohtuu haastavasti navigoitavalle reitille. Uintireitti meni aluksi siis 200m ulapalle ja siitä sitten oikealle rantaa myöden kilsaan asti. Veikkaan että tuo siivu ei niin pitkä ollut, sen verran lyhyeltä ekaan kilsaan kuljettu aika tuntui. Tämän jälkeen käännyttiin 180 astetta toiseen suuntaan ja edessä oli reilun 2km suora rannan suuntaisesti. Tässä käännöspisteessä missasin sen hyvän ryhmän ja hyvät peesit, mutta toki niitä yksittäisiä peesejä oli tarjolla jatkossakin. Pikkasen alkoi väsy painaa jossain kohtaa tätä suoraa, eikä navigointikaan ollut enää niin helppoa. Uinti ei kuitenkaan tuntunut mitenkään huonolta. Senpä takia olinkin vähän ihmeissäni jälkikäteen, kun totesin uintiaikani olleen luvattoman heikko, 1.26, eli 10min huonompi kuin olin olettanut. Epäilen kyllä edelleen vahvasti reipasta ylimatkaa ainakin osasyylliseksi, mutta olihan tuolla navigoinnin hankaluudella ja pitkän suoran ristiaallokollakin osansa. Missään nimessä en myönnä, että miehessä olisi mitään vikaa. Kaiken lisäksi vilkaisin tulostaululle rantauduttuani pelikellon näyttävän 1.32 ja kun kalkuloin starttini olleen 14min ekan ryhmän jälkeen, kuvittelin uineeni 1.18. Noh, jotain ihmeellistä oli tuossakin tapahtunut tai sitten vaan laskin väärin.

T2:lle hiippailin aluksi kuin laitapuolen kulkija, sen verran olin aallokosta sekaisin kuin seinäkello. Minna huuteli siinä rantauduttuani jotain epämääräistä, en vaan oikein rekisteröinyt mitä. Varmaan, notta "Juha meni jo vuorokausi sitten". Noh, sain kuulani toimimaan ennen vaihtotelttaa, ripeä vaihto (3.35 otti vaihto aikaa) ja hölkkäsin suikka päässä kohti malttamattomana odottelevaa Cerveloa. Juuri ennen kun kurvasin pyörärivistööni, huomasin Lilan ja Noran kannustavan aidan takana raivokkaasti. Tästähän sain järjettömästi lisäenergiaa ja lähdin pyöräosuudelle takapää sutien. Pyörän alku lähti vähän nihkeästi liikkeelle. En oikein päässyt rytmiin kiinni alkupään teknisellä osuudella ja muutaman mäki siihen alkuun rikkoi poljentaa lisää. Teknisellä osuudella oli heti kärkeen melkoista Hitchcockia, kun edellä ajavan leidin satulan takana olevat pullot hyppäsivät hidastustöyssyssä suoraan eturenkaani väylälle. Tiukalla ohjausliikkeellä suitsin Cervelon turva-alueelle ja matka jatkui.

Puolisen tuntia sain tiputella sykkeitä alas, ennen kuin alkoi lukemat miellyttämään ja sydän alkoi hakata alle 140 lukemia. Tässä kohtaa myös vauhti alkoi asettua enemmän kuin kohdilleen, sillä myös nopeusmittari alkoi hakkaamaan sopivia lukemia. Porukkaa alkoi olla kerääntynyt edes ja taakse ja alkoi olla vaikeaa pitää 10-12m peesiväliä jokapaikassa, koska aina kun jätti 12m välin, joku puikkasi ohi siihen väliin aiheuttaen jarrutusefektin. Joitakin keltaisia korttejakin siinä vilauteltiin, mutta onneksi ei omalle kohdalle osunut, sillä harmaalle alueelle joutui välillä väkisinkin. Levittelin buffet-pöydän auki ja aloin toteuttamaan tankkausta suunnitelman mukaisesti. Eka pullo pelkkää vettä, sen jälkeen puolen tunnin kohdasta eteenpäin GU-geeli 30min välein vedellä huiviin ja väliajat energiajuomaa sellainen pullo (750-800ml) tuntiin. Mulla oli lähtiessä jo kaksi valmiiksi sekoittamaani pulloa valmiiksi mukana, ja hyvä niin, sen verran kitkerät litkut olivat spanielit meikäläisen maun mukaan sekoittaneet. Ei maistunut ihan samalle kun edellisenä päivänä expossa kokeiltu kisajuoma, vaan seos oli paljon tiukempaa. Joinkin ennakoitua enemmän sitten vettä ja juoksussa en juonut energiajuomaa lainkaan ja voi olla, että se kostautui juoksussa. Mausteeksi otin powerbarin karkkeja vajaan pussillisen. Kaksi ekaa 72km kierrosta kulki aika tasan tarkkaan 36 km/h, alle aerobisen kynnyksen ja energiaa säästäen ja fiilis todella hyvä. Cervelo oli tänään liekeissä. Pikkasen ennen viimeisen kierroksen alkua, jossain 130-140km kohdilla alkoi ajamani ryhmän vauhti riittää ja lähdin pikkasen kiristäen vauhtia irti porukasta. En tiedä oliko virhe, mutta ei porukka mua enää koskaan kiinni saanut eikä niitä kääntöpaikalla näkynyt lähelläkään, mutta tuuli alkoi lopussa lisääntyä ja porukassa polkemisessa olisi ollut omat etunsa. Viimeinen rundi oli vähän lyhyempi, 30km ja sille lähdettäessä ei voinut olla huomaamatta tummanpuhuvia pilviä kisapaikan yllä. Taputtelin karvaisia käsiäni kun ajattelin, ettei tarvitse helteessä juosta, vaan sade viilentää. Noh, kolikolla on toinenenkin puolensa. Nimittäin viimeiset 20km paineltiinkin sellaisessa kaatosateessa, että vettä oli paikoitellen 10-15cm asfaltilla ja oli taas aikamoista taiteilua pysyä pystyssä kun 50-60 kmh alamäessä vauhti tyssää vesilätäkköön kuin seinään. Spanieleilla nousi jalka kaasulta heti kun alkoi vähän tihuuttamaan, mutta härmäläisille tuo toi vaan kotoisen tunteen ja niska lyötiin hiukan enemmän kyyryyn. Jokatapauksessa loppumatkan sadeosuudet, yksinajo ja varsinkin 3km tekninen pujotteluosuus hidastivat vauhtia huomattavasti ja jalkauduin hyvävoimaisena T2:lle pyöräajalla 5:07, eli n. 35.2 kmh.

T2:lla Sepukka tangolle killumaan ja äijä munaravia katokseen vaihtamaan juoksukuteita. Sade oli tässä vaiheessa taas loppunut, mutta juoksureitti, osittain hiekkaa, oli välillä aika mutainen. Pikaisesti sain vaihdon hoideltua (1.55), huoltotyttö hoiteli vaihtopussukat nätisti näytille ja johtaja murahti jotain epämääräistä kiitokseksi, sekä lompsi matkaan.

Juoksu lähti todella helpon tuntuisesti liikkeelle jarruttelin sykkeitä 145 alle alussa ja silti ekat kilsat meni äalle 4.40 aloin jo haaveilemaan jäätävästä maratonajasta. Virhe. Ensimmöäisellä käännöspaikalla (olisko 3km) Lasse tuli vastaan, heilautettiin ylävitoset ja tsempattiin toisiamme. Laskeskelin, että olen noin 2min perässä ja olin siis lähtenyt 6min myöhemmin. Hekumoin jo hetken aikaa sillä, kuinka mahtavaa olisi juosta kimpassa maaliviivan yli, mutta suitsin itseäni ja seurailin kuuliaisesti sykkeitä. Alkuperäinen ajatus oli lapioida geelejä puhelimeen 45min välein juoksussa, mutta yritin hiukan tiukentaa tahtia ja imaisin ensimmäisen jo puolen tunnin hölkän jälkeen. Juottoloita oli 3km välein ja imeskelin väliajat vettä ja kolaa. Energiajuomaan ei pystynyt enää koskemaan. Eka kierros (10km) meni hienosti, aika taisi olla 48min ja juoksu helppoa, mutta pian tämän jälkeen alkoi kasaantua tummia pilviä pääkoppaan. Ensimmäisenä tilttasi alaselkä ja jouduin varmaankin juoksemaan enemmän etureisillä, koska jo ennen puolta väliä alkoi etureidet huutamaan hoosiannaa. Vauhti alkoi hiipumaan ja tipahti aluksi 5min tasolle ja sitten 5.15 tuntumaan. Ja Lasse näytti hiipuvan samaan tahtiin, ero oli jokaisella kääntöpaikalla lähes jatkuvasti sen 2min. Siinä ennen 30km kylttiä alkoi sitten silmissä tummumaan, vilunväreitä kehossa ja aloin pelkäämään pääsenkö edes maaliin. Aloin hoipertelemaan jo juoksuradan laidasta laitaan, sekä kävelyäkin tuli muutama pätkä mukaan. Ajattelin, että nyt on pakko saada energiaa jostain ja äkkiä. Onneksi Nora ja Lila sattuivat olemaan juuri sillä kohdin katsomon puolella ja löytyihin sieltä naisten käsilaukusta myös geeli ja vesipullo (mitä sieltä ei löytyisi?). Vedin ne kitusiin ja raahauduin seuraavalle juottoasemalle, jonka tyhjäsin alusta loppuun naamariini. Pikkuhiljaa alkoi olo helpottamaan. Litmanen tuli vastaan rennon näköisenä ja ilmoitteli, että Lasse tekee kilsan päässä edessä kuolemaa. Totesin Petelle, että niin teen minäkin ja jatkoin raahustamista. Sitten yhtäkkiä alkoi päässä taas olemaan jotain elämää ja juoksu tuntui helpommalta. Ei se mitään loikkaa enää tietenkään ollut, mutta pystyin sentään juoksemaan alle 6min kilsoja 5.30-5.45 muistaakseni ja kävellä ei enää tarvinnut. Viimeiset kilsat menivät kuitenkin kohtuu usvassa kun tiesin, että Lassen kanssa menee kyllä nyt todella tiukille. En nimittäin enää nähnyt herraa viimeisellä kääntöpisteellä kun nitkahdin hetkellisesti haudan puolelle. Maalisuora. Maaliviiva. Kädet suoraksi. Ja meni ne jalatkin suoraksi. Ja eikun tiputukseen. Taas. Siitä pikkuhiljaa kun keräilin itseni, kaivoin Lassen tankkausalueella käsiini hakeuduttin perheen pariin. Veikkailtiin, että olisin vajaalla minuutilla ollut nopeampi, mutta ei sillä ollut merkitystä. Molemmat meni alle 10.30 mistä vähän etukäteen unelmoitiin ja fiilis oli loistava. Jälkikäteen selvisi, että loppuaikani oli 10.22.08 ja maratonosuus tuon rämpimisen jälkeen 3.41. Taisi olla tosin kilsan vajaa ainakin minun mittarilla, mutta en tiedä varmaksi missä kohtaa olen mittaria näpräillyt.

Vuosi sitten ajattelin, että 10h alitus voisi olla Barcelonassa tavoitteissa, mutta vuosi ei ole ollut helppo treenien kannalta monestakin syystä ja olen tähän todella tyytyväinen. Tarvii nyt miettiä mitä ensi vuonna, mutta nyt naatiskellaan, tankkaillaan ja kerätään energiaa.

Flirttailua perätilan kanssa

Toinenkin viikko määrämättöä ja vähän tehojakin takana. Kroppa natisee liitoksistaan, mutta pysyy kasassa. Määrää tuli 8 päivän stintille 17,5h ja tehojakin jokunen, sekä kliimaksina 7h treeni loppuun IM-tehoilla.

Alkuviikko (ma-ti) meni siis palautellessa edellisestä viikosta ja keskiviikkona sitten kokeilin rykäistä vähän kovempaa, eli kova fillari alle ja sitten R5 (5km) testijuoksu perään niin lujaa kuin lähtee. No ei lähtenyt. Jalat oli yllättäen ensi metristä alkaen ihan soseessa ja tuntui, ettei saa liikuteltua jalkoja edes kauhean nopeasti. Sykkeetkin nakutteli aika reippaita lukemia. Sain kuitenkin roikoteltua edes jonkinlaisen tuloksen Kimmon peesissä jojotellen ja jostain vielä kaivoin loppukiri-vaihteen loppuun. Aika oli 19.49, mutta tuo reittihän on reilusti alimittainen. Ilmeisesti tästä keskiviikosta meni reidet niin jöötiin, että vielä lauantainakin kun kokeilin puolen tunnin uinnin päälle Murhiksen tempoa (21km), jaloista (erityisesti etureidet ihan tiltissä) ei löytynyt vielä mitään ja vauhtikin sen mukaista, eli masentavan hidasta.

Loppuun sain kuitenkin vielä palauteltua jalat vielä sellaiseen kuntoon, että sarjan viimeinen treeni meni ihan hyvin. Ensiksi 4x700m avovesiuintia Vihnuksella minuutin palautuksella ja uinti tuntui pitkästä aikaa vähän paremmalle. Ei nyt ihan samaan malliin ollut ruho plaanissa kun kuvan Stingray, mutta ihan tyydyttävää vauhtia. Pikkasen tuli viimeisellä stintillä väsy. Perään 4h fillari vaatesulkeisten jälkeen ja jalat tuntuivat jo ihan hyviltä. Ihan samalla lailla en kuitenkaan saa tällä hetkellä voimaa taakse kuin Joroisten aikaa, ehkä panostus juoksuun näkyy tässä hiukan. Tämän jälkeen parin tunnin ruokatauko ja vielä loppuun 2h juoksu aerobisella kynnyksellä. Eihän ne jalat nyt mitkään tuoreet olleet, eikä se lopussa kivalta enää tuntunut, mutta suhteellisen helposti meni vielä 25km alle 5min km-vauhtia.

Alkuviikko onkin nyt sitten puhalleltu muniin, imuroitu safkaa naamariin sen mitä ehtii ja palauteltu. Tämä viikko siis tarkoitus ottaa hyvin kevyesti ja seuraavat kaksi viikkoa sitten terävää settiä, jolla toivottavasti ainakin fillari saadaan takaisin keskikesän tasolle.

Kovvoo hommoo

Noniin, tämä viikko on yritetty rypistää vähän treeniäkin ja olo ruhossa oli tänään juoksulenkillä jo vähän sellainen, notta muutaman päivän voisi vaikka palautellakin.

Määrää tuli pikkasen vajaa 16h, joka sekin on harvinaista herkkua mulle tälle vuotta ja lisäksi tehoja ja kohtuu rasittavia treenejä oli mukana riittävä määrä. Tiistai-iltana kävin töiden jälkeen rempomassa 4x2000 Hervannan kentällä. Ekat 3 kappaletta vk:lla ja viimeinen IM-vauhdilla. Pikkasen oli nihkeen tuntuista, vaan ei katastrofaalista, mutta ilmeisesti piirun verran liian kovaa tuli juostua, koska 5min/km (viimeinen) tuntui yllättävän raskaalta. Vk-osuuden vauhdit 4:05-4:15 välillä. Ei vaan ole tullut kauheasti vk:ta juostua ja sen kyllä huomaa.

Keskiviikkona illalla kiersin Säijän lenkin (reilu 60km) aerobisen kynnyksen tuntumassa ja pikkasen ilmeisesti tuli vastatuuleen puskettua liian kovaa, sillä myötäisellä keskariksi tasoittui yllättävän hyvä 35.2kmh ja vartin transujuoksu päälle tuntui alle 5min vauhdilla ihan asialliselta. Fillari alkaa siis taas nostaa päätään. Hyvähyvä. Ja niin kuin aina ennenkin, kun fillari alkaa kulkea, uinti droppaa. Tällä viikolla on tullut vierailtua pitkästä aikaa myös uimahallissa jonkusen kerran ja kulkuhan on ollut ihan persiistä. Toivotaan, että kun tästä pääsee vähän keventelemään, niin sen saisi edes siedettävälle tasolle.

Perjantaina uin ensin aamusta hallilla pidempiä sarjoja 1h15 ja sitten töiden jälkeen illan suussa Murhikseen 21km tempoa. Cervelolla tuntui olevan kulku kohdallaan ja veto tuntui vahvalta. Harmi vaan, että Garminista loppui akku jo 8min jälkeen, niin en saanut ylös mitään dataa. Seuraavana päivän, lauantaina, piti olla kevyt semipitkis fillarilla, mutta siinä Säijää kiertäessä erehdyin taas vääriin porukoihin ja treenistä tuli toisenlainen. Eka tunti alle aerobisen kynnyksen, toinen tunti ylivauhtia (37kmh) Sarsaman peesissä hiukan yli aerobisen kynnyksen ja viimeinen tunti sitten selkeästi alle aerobisen ja vartti transujuoksua päälle. Sen verran nykivää tuo Sarsaman veto oli minun makuun, että vähän samalla lailla oli hakattu olo kuin Pirkan pyöräilyssäkin. Onneksi se oli kuitenkin vaan tunnin mittainen roikotus. Mutta on se johtaja eläimellisessä kunnossa, Barcelonassa kulkee!

Tänään vielä juoksin pikkasen väsyneillä jaloilla reilun 23km (2h) pikkasen yli 5min/km ja sykkeet oli hyvin hallussa, eli selvästi alle aerobisen kynnyksen, mutta habitus muutoin alkoi olla vähän väsynyt.

Tähän nyt pari päivää kevyttä, sen verran on vässykkä olo ruhossa ja sitten revitään vielä viimeiset määrät ruhosta irti ja sunnuntaina lopuksi sellainen 7h yhdistelmä. Se alkais olla sitten lepoa ja teräviä vailla sen jälkeen.

Normi päivä toimistossa

Radiohiljaisuuden taustalla tällä kertaa on töiden alkamisen ja Lontoon reissun aiheuttama hässäkkä ajankäytön alueella. Pikkasen on ollut treenirintamalla nyt häiriötekijöitä, joten olen yrittänyt tehdä sen mitä pystyy näillä rajoitteilla kohti Barcelonaa.

Eilen oli taas vaihteeksi ihan treenipäivän tunnukset täyttävä setti. 10.15 ihmeteltiin Juhan kanssa Vihnuksen parkkiksella, josko muita olisi tulossa mättämään IM-treeniä. No, ei näkynyt, joten märkäpuvut niskaan ja 750m rataa kiertämään. Uitiin 4 kiekkaa putkeen ja käytiin siis aina laiturilla pyörähtämässä uudelle kierrokselle, joten olisko hiukan vajaita nuo kierrokset olleet. Jokatapauksessa aika helposti meni alle tuntii tuo lätkyttely, joten olin aavistuksen verran positiivisesti yllättynyt. Puolivälin jälkeen alaselkä alkoi hiukan juilimaan, mutta kohtuu hyvin sen kanssa pystyi elämään. Ei mielellään tuollaista painetta tietty IM-kisassa.

Uinnin jälkeen palkkari huiviin, fillarikuteet niskaan ja Säijän kasikkoa pyörimään. Siinä lähtöä tehdessä Petekin rullaili parkkikselle P5:aan ja lyöttäytyi junaan alkumatkan ajaksi. Panostajalla oli tänäänkin raskas kaasujalka ja huomasin jo alkumatkasta, että siinä kelkassa ei tänään pysytä ihan 10m peesietäisyydellä, vaan jouduin erityisesti vastatuuliosuuksilla haukkomaan happea kiltisti peesissä. Sellainen puolivittumainen 6m/s tuuli osui tälle päivää reitille ja sekös löi välillä vitutuksen äärimmilleen. Pyörittiin sellainen 4h10min peräjolkkoa tuota kasia ja taisi tulla vajaa 150km kasaan Garminin näyttäessä 35.4 kmh. Ja korostan, minun vauhdithan olisi olleet paljon hitaammat ilman Julma-Juhan vetoa. Ei ole ihan asiaa noihin vauhteihin IM-sykkeillä ainakaan vielä. Ja eihän mulla ollut edes sykemittaria, joten yritin tunnistella sitä 140 sykkeen kohtaa. Ei se nyt kaukana ollut kun jaksoin kuitenkin tuon siivun ajella.

Tähän väliin parin tunnin ruokatauko ja tytön kanssa leikkipuistoilua ja muuta häröilyä. Ei ollut ihan duracel-isä tänään. Ja eikun lenkkarit jalkaan ja 1h30 juoksulenkki. Juoksentelin IM-sykkeillä (mulla 145-150) ja muistui taas mieleen minkä takia sitä tulee Ironmanin juoksuosuudella ihmeteltyä mitä mä täällä teen. Jalat oli aika raihnaisen oloiset. Sain kuitenkin pikkasen alle vitosen vauhdit (4.59/km) tuolle lenkille ja sykebudjeteissa pysyttiin. Ei olisi tosin huvittanut toista samanmoista juosta perään samalla vauhdilla.

Tämänkin treenin perusteella tilanne näyttää Barcelonan suhteen siltä, että olisko aavistuksen uintia saanut paremmalle tolalle, pyörä on hiukan dropannut Joroisten jälkeen ja juoksu parempaan suuntaan. Nyt tämä viikko vähän keveemmin ja sitten vielä pari viikkoa mättöä. Jalat oli tänään yllättävän freesit, mutta käytin silti lepokortin ja otin vielä huomiseksi hieronnan, josko pysyis näillä välttämään nurkan takana vaanivan perätilan.

Mättöä

Alkuviikosta siis suunnitelmissa oli pientä määrämättöä, eli pk-ruiske hanuriin ennen varsinaista IM-jaksoa. Maanantaina ensin aamusta uintia Vihnuksessa sellaisen 1h15 verran. Uitiin Teemun kanssa ensin 6x300m vähän reippaammin, osan tulin peesissä osassa jäin auttamattomasti jälkeen. Pidettiin palautukset kohtuu pitkinä, mutta pikkasen oli taas vauhdit parantuneet, joten olisko noista vähän kovemmista jotain hyötyäkin. Loppuun vielä hyvin kevyesti (ja hitaasti) 750m lenkura.

Välillä safkat huiviin ja muutaman tunnin lepi ja sitten Pyhäjärven lenkki (27km) juosten. Johan oli karsea kulku. Oli varmaan monen asian summa, mutta aika poikki olin kun kaarsin kotipihaan. Tässä muutama taudinaiheuttaja: liian vähän nestettä, hiukan lämpimämpi keli (ei kuitenkaan helle), kohtuu pitkä uinti aamusta, Joroinen viikko sitten ja liian kova vauhti (lähes 5min per km) mulle. Yritin imuroida safkaa naamariin sen minkä kerkesin, sillä seuraavana aamuna oli tiedossa jo Nässyn kierto fillarilla.

Koukkasin Teemun kyytiin raviradan kyljestä ja alettiin hiljakseen tiputella kohti Murolen kanavaa. Jalka tuntui petollisen hyvältä. Noh, sitä lystiä kestikin reilun tunnin. Sen jälkeen alkoikin vasen pakara kinnaamaan aluksi pikkasen ja pikkuhiljaa alkoi säteilemään takareiteen ja koko jalkaan. Tätä samaa on ollut silloin tällöin tänä kesänä ja se on tupannut katoamaan seuraavaan lenkkiin mennessä pois. Noh vihdoin kurvattiin kanavan kioskille noin parin tunnin kohdilla ja vedettiin välitankkaus koneeseen (kuvassa oleva hamppis-kokis kombo). Aika kivasti meni tämä mättö jäseniin, sillä Murolen jälkeen kintut ei toimineet enää huonostikaan. Pirkan pyöräilystä tuttu mäkiosuus oli taas totutusti tervan juontia ja pakara-alaselkä alkoi taas pikkuhiljaa jomottamaan. Terälahdesta alkanut tasainen siivu sitten kulki taas vaihteeksi hyvin ja mitä lähemmäksi tultiin Tamperetta, sitä enempi jomotus vaimeni ja lopulta katosi. Jokatapauksessa ehdin jo vannoa, että muutaman viikon lihaskuntokuuri on nyt paikallaan, kun sitä on tullut viime viikot laiminlyötyä. Saadaan ruoto taas suoraan ennen kuin nitkahtaa Annala kunnolla sinne kuuluisaan perätilaan.

Sen verran freesi olo oli kotona, että juoksin vielä 15min transujuoksua ja vaikkei meno ihan notkealta tuntunutkaan, niin vauhti yllättäen oli tosi hyvää. Tästä saatiin summattua 4h15+15 treeni.

Tämä päivä onkin sitten palauteltu ja vain kevyt uinti (45min), joka tuntui odotetun paskalle niin kuin ainakin mulla aina kunnon määrämätön jälkeen kun kroppa on väsynyt. Päälle kevyt lihaskuntopiiri (35min) ja illalla venyttelyt. Aloitettiin nyt tuo lihaskuntokuuri kevyesti ja kiristetään pikkuhiljaa.

Palauttelua

Tämä viikko on otettu suhteellisen rauhallisesti. Paikat eivät tällä kertaa kauheasti kipeytyneet, mutta pari kertaa on tullut ajettua siihen miinaan, notta on aloiteltu liian aikaisin treenaus kun kisasta toipuminen on ollut vielä kesken ja huonostihan siinä on aina käynyt.

Sunnuntain pidin kokonaan lepopäivän maanantaina uin 25min myrskyävässä Näsijärvessä ja tiistaina vajaan tunnin maastopyöräilyä mökkimaisemissa fiiliksellä "life is good". Keskiviikkona 1.5h hieronta, eikä muuta ja to-pe otin jo juoksua kuvioihin. Ehkä hiukan liian aikaisin, mutta jalat tuntuivat hyviltä ja nyt kun oon vajaan viikon tytön kanssa kaksistaan, tuo on ainoa sauma liikkua kun on 24/7 kiinni. Torstaina vajaa tunti ja eilen perjantaina puolitoista tuntia kärryjuoksua.

Tänään kävin naatiskelemassa Nässyssä reilun tunnin uintia ja jos sauma tulee, voisin vielä maastopyöräilläkin.

Ensi viikon alkupäähän otetaan vähän määräkuuria, mutta pidetään tehot poissa, loppuviikosta huilia ja rallia ja sit voisi alkaakin Ironman-treeni toden teolla. Pientä haastetta on tosin elokuussa, kun on reissua ja juhlaa tiedossa riittämiin, mutta järkevällä plänäyksellä tää klaarataan.

Joroinen 2013 - Valoa tunnelin päässä

Eilen oli ohjelmassa välitilinpäätös Barcelonan täyden matkan suhteen, eli Puolimatkan SM-kisat Joroisilla. Hyvin rikkonainen talvi ja kevät, joten tavoitteet Joroisten suhteen oli huomattavasti alentuneet ja ajattelin onnistumisella 5h alituksen olevan tässä kunnossa nippa-nappa mahdollista.

Perjantaina karavaani liikkeelle ja mentiin Peten uusimmalla lelulla Joroisille (kuvassa) Lähtiessä napattiin Mengele mukaan Kalevankankaalta maatumasta ja luukutettiin safkastopilla pelipaikalle. Matkalla muserrettiin Tapsan ja Paronin henkinen kantti näyttävällä kuittauksella. Pääkallopaikalla pakolliset kuviot, eli logistiikkahelvetin kautta kamat oikeille paikoille kisapäivää varten buffet-pöydän täydennys fillariosuudelle ja melkoinen määrä morjensteluja ja kuulumisia tuttujen kanssa. Perttu ja Lasse haettiin vielä neulasuovasta ja eikun Lassen järkkäämään luksusmajoitukseen imemään pastat ja bisset huiviin ja saunan kautta unille. Hiukan jäi unta odotellessa kalvamaan olisko kuitenkin Paronin ja Tapsan viiden tähden slaavilaishenkinen luomumajoitus ollut vielä astetta asiallisempi mesta. Fiilis oli hyvä ja odottavainen. Hieno päästä taas kolmen vuoden tauon jälkeen Joroisille vääntämään.

Aamulla tikkana ylös ja Valvatukselle kärvistelemään starttia. Pari kertaa jysähti Park Fermessä turhan lähellä gummit siinä odotellessa, jotta päätin hiippailla etäämmälle odottelemaan ja tappamaan aikaa. Uintiverraa en tehnyt, kun olisi saanut puoli tuntia käkkiä odottelemassa märässä puvussa omaa starttia. Tuuli oli jo melkoinen kova heti aamusta ja pohjoistuuli kun pääsi pitkältä matkaa lyömään Valvatukseen leimansa, alkoi aallokko olemaan jo arveluttavan näköistä. Oma startti oli 15min yleisen sarjan lähdön jälkeen ja startit siis ikäryhmittäin 3min aalloissa. Kohtuu toimiva systeemi, tosin ei ongelmaton tämäkään. Myöhempien ryhmien nopeimmille uimareille melkoista pujottelua tiedossa aiempien ryhmien hitaampien merkeissä.

Vihdoin startti kajahti liikkeelle ja lähdin vasemmasta ryhmästä lapioimaan kohti ensimmäistä kääntöpoijua. Uinti tuntui kohtuu mukavalle ja aallokosta ei tietoakaan. Tämähän oli jopa nautinnollista. Nooh, nurkan takana odottikin sitten moukarimies. Nimittäin kääntöpoijulta kun kurvattiin 90 astetta oikeaan alkoi välittömästi vasta/ristiaallokko, jonka kanssa saikin tapella koko loppumatkan. No pakettihan siinä hajosi välittömästä, navigointi sakkasi pahasti ja uin jo valmiiksi hiukan ylimittaisen reitin lisäksi kaupan päälle vielä jonkusen sata metriä lisää. No eihän tässä vielä kaikki, vaan kirsikkana kakun päälle joku apina pyyhkäisi viimeisellä kääntöpoijjulla lasit naamalta, joita en sen koommin enää nähnyt. Nooh, navigoin hajuaistilla rantaan ja vitutus alkoi hiipiä jo puseroon. Rantauduin omasta mielestä ikuisuuden kuluttua ja aloin nollailemaan tilannetta. Jälkikäteen tsekkasin surkean uintiaikani 42min, joka oli toki umpihuono, mutta kun suhteuttaa sitä muiden aikoihin, niin ilmeisesti keli oli sama myös suurimmalle osalle muuta porukkaa.

T1:llä kypärä ja klasit päähän, märkäpuku narikkaan ja Cervelo tulille, Ja Cervelo olikin tänään tulessa. Otin omasta mielestäni alun tosi rauhallisesti, että sain sykkeet alas, mutta silti suhahdin Paronista ohi jo ennen Teboilin kääntöpaikkaa. En kyllä itse sitä edes huomannut. En itseasiassa nähnyt ketään muita meidän dream teamistä koko pyörän aikana kuin Lassen jonkusen minuutin edellä ja ihmettelin kun en saa ketään jannuista kiinni, vaikka pyörä kulki ihan hyvin. Pääsin ekaa kertaa Joroisilla suht hyvässä porukassa ajamaan ja pidin jalkaa jarrulla lähes koko matkan ajan. Ja korostan, 10m etäisyys oli lähes koko ajan kääntöpaikkoja ja nousuja lukuunottamatta, missä porukka vähän pakkautui. Siistiä ajoa oli ainakin minun silmiini ja aina kun porukka pakkautui liikaa, tuomaristo hajotti nämä niput tehokkaasti. Ja vihelleltiin siellä muutamat stopitkin joillekin. Vilkaisin kelloa kun fillariosuus oli lopuillaa ja kun tiuku näytti 2.24, olin pudota satulalta, lähes 37 kmh keskarilla meni 89km ja mitenkään punaiselle ei tullut puristettua. Lopussa karattiin jonkun toisen kaverin kanssa tuosta porukasta, en tiedä sitten miten pitkä ero lopulta saatiin, mutta kun oli hiukan värkeissä varaa, niin uskalsin mennä. Keskisykkeet 147, kun 150 max oli budjetoitu.

Kohtuu hyvä vaihto juoksuun ja ekat kilometrit yritin juosta rajoitin päällä. Syke naputeli 155-160 välissä ja kilsavauhti näytti 4:30-4:45 aikoja. Sain Teemun heti alussa kiinni, heitettiin jotain väsynyttä läppää ja menin sitten omia vauhteja. Pidin puoliväliin asti 160 sykekattona, toki ylämäissä nousi yli, sekä yritin juosta enempi hiipimällä, kun runttaamalla. Hyvin tuntui toimivan. Tällä kertaa reidet ei sanoneet työsopimusta irti, niinkuin lähes joka kerta ja vauhti pysyi vakiona loppuun asti. Viimeisellä vitosella kokeilin hiukan vielä kiristää, mutta ei se vauhti tainnut kauhean paljon enää nousta. Muttei tippunutkaan. Loppusuora, loppukiri ja maalissa. Yritin kysellä loppuaikaa ja se selvisikin lopulta: juoksuaika puolimaralle 1.40 ja loppuaika 4.54, kirkkaasti alle tavoitteiden. Olin onnesta soikeena ja huomasin ilokseni, että maalissa oli ihan samoihin aikoihin myös Pete, Lasse ja Juha, jotka alittivat myös 5h kirkkaasti, sekä myös maagisen juoksun tehnyt Alex. Hieno fiilis oli siinä kertailla tapahtumia porukalla ja kietaista muutama ohrapirtelö palautusjuomaksi.

Ennätys siis parani lähes puoli tuntia ja antaa hyvää pohjaa aloittaa Ironman-spesifinen treeni kohti 6.10 Challenge Barcelonaa. Näistä sitten toisella kertaa.

Jortikka mielessäin

Nimittäin puolimatkan SM-kisat Joroisilla. Lauantaina. Kiirettä on pitänyt viime aikoina, joten ihan optimaalinen valmistautuminen ei ole ollut tätä reissua varten, mutta hyvät välikiripisteet tarjolla Barcelonaa kohden.

Pientä positiivista virettä on ollut ilmassa viime aikoina ja jopa uinnissa hiffasin pari oleellista juttua viime viikon lopulla. Harmi vaan, ettei niille kauheasti ehdi tehdä mitään, mutta nyt olisi taas intoa pistää tuota uintia ruotuun kun on vahva epäilys mistä kiikastaa.

Sen verran on kuitenkin puolimatkan kunto kysymysmerkki, ettei osaa oikein tavoiteaikoja sovitella paperille. Enemmänkin pyrin menemään sillä tunteella ja niillä sykkeillä, joilla kuvittelen n. 5h rupeaman onnistuvan ilman nitkahtamista. Uinti on taas ehkä haastavin, kun oikea tehoalueen löytäminen ei ole ihan tuolla takaraivossa uinnissa. Sellainen mukava matkavauhti ei oikein puolimatkalle riitä, vaan pitäisi vähän reippaammin lähteä, kuitenkaan savuuttamatta konetta. Lisäksi viivalla on tuttuja ja kadun miehiä niin paljon, että oman kisan tekeminen voi olla haastavaa, kun ei viittis ihan kaikilta pataankaan ottaa.

Juoma- ja ruokapuolen aion hoitaa hyvin pitkälle omilla eväillä, eli kolme pulloa pyörään kiinni ja geelejä riittävästi fillariin ja juoksuun. Jonkin verran maltillisemmin aion lapioida kuin Ironman-kisoissa, kun tehot ovat vähän korkeammalla, niin imeytyminen vastaavasti heikompaa. Ja lisäksi kummittelee viime kesän Frankfurtin bonkkaus. Juomapuoli onkin sitten pieni kysymysmerkki johtuen säästä ja selvinnee vasta kisapäivän aamuna miten tuota nestettä olisi tarkoitus lipitellä.

Hyvällä fiiliksellä tässä ollaan ja mukava päästä taas pitkästä aikaa Joroisille kisaamaan. Mullahan ei ole vielä koskaan Joroisilla oikein osunut, joten josko tänä vuonna?

Wazzup?

Oho, aika pitkä aika ehti vierähtää edellisestä päivityksestä. Syy on yksinkertainen, ajan puute. Töissä on ollut pientä matalalentoa ja kotonakin pientä haastetta ajankäytön suhteen, joten ensimmäisenä tipahtavat kelkasta blogipäivitykset ja treenauskin on saanut vähän siipeensä. Sinällään mitään dramaattista ei ole tapahtunut, uinti on luvattoman huonoa edelleen, vaikka olen yrittänyt edes jonkun verran avovesissäkin viihtyä. Leppoinen matkavauhti tuntuu, noh, leppoiselta ja uinti menee kohtalaisen suoraan, mutta vauhti on vaan surkeeta. Ja kun yrittää vauhtia nostaa, niin väsy tulee välittömästi ja vauhti ei kauheasti petraannu. Kun vain tietäisi mitä tehdä, niin tekisin. Fillaroinnissa viimeiset pari viikkoa on ollut pientä suvantovaihetta. Osittain siksi, että tuli ajettua fillarijalat jonkinlaiseen perätilaan ja tehojen puskeminen ulos alkoi olla tuskallisempaa. Toinen syy, ettei vaan ole ehtinyt pyörän päällä viettää aikaa. Noh, keskiviikkona kun kävin Murhiksessa vähän tempoilemassa, niin tuntui, että pikkasen olisi parempaan päin menossa. Huomenna taas lyhyt tempo ohjelmassa, joten eikähän sitten taas tiedä paremmin. Juoksu sujuu vaihteeksi parhaiten näistä lajeista ja tempojenkin jälkeen juoksu tuntuu ihan hyvälle, eikä väkisin yrittämiselle. Nyt olisi parisen viikkoa aikaa viritellä edes jonkinlainen kunto Joroisille, joten saas nähdä. Toiveissa olisi päästä vihdoin viiden tunnin alle, mutta eihän tämä nyt kauhean lupaavalta näytä, eikä yhtäkään ehjää kisaa ole Joroisilta plakkarissa, eli sikäli. No nyt kuitenkin on vähän ollut aikaa jo treenatakin, joten parempaan suntaan taas mennään.

Ja huomennahan alkaa Tour De France vasta todenteolla, joten ans kattoo kun Froome iskee.

Pyhäjärven lenkki

Sen verran hajalla on olleet Annalan kapulat tänä talvena ja keväänä, että vasta nyt sain tehtyä vuoden ensimmäisen Pyhäjärven lenkin. Minun versioni tuosta poikkeaa hiukan oheisesta kuvasta, koska starttaan Onkiniemestä ja hivuttaudun siitä sitten pikkuhiljaa reitille. Mun versio on 27km pitkä. Yllättävän hyvin juoksu kulki, sellaiset 1h30, mutta sitten 2h kohdalla alkoi olla jo takareidet loppu. Vauhti ei juurikaan tippunut lopussakaane edes nousuvoittoisesta loppureitistä huolimatta, mutta kyllä karu totuus pitkien lenkkien puuttumisesta tuli esille. Olisi tänään ollut vieläkin hienompaa juoksua tarjolla, kun oikeat juoksijat tarjosivat juoksuseuraa Pirkan Hölkän reitin muodossa. Olisivat jopa kuskanneet Valkeakoskellekin. Haistoin palaneen käryä ja tein oharit epämääräisesti aikatauluihini vedotin ja kyllähän se itku olisi päässyt viimeistään Suolijärvellä. Oman lenkkini datat 27km/5:13 per km/140 syke. Eihän tuollakaan vielä kuuhun päästä, mutta ihan hyvä alku mulle. Joroisten jälkeen kun alkaa Ironman-treeni oikein kunnolla, näitä pitkiksiä pitää alkaa tehtailemaan ihan kunnolla. Toiveissa olisi saada vielä yksi juoksupitkis sovitettua johonkin väliin ennen Joroisiakin.

Eilen reviteltiin taas Rambon, Litmasen ja Lassen kanssa sprintaten, eli 750m ensin Vihnuksessa. Aika oli täsmälleen sama kuin SM-sprintissä, joten vauhtia ei ole tullut lisää, vaikka olen yrittänyt avovesiuinnista unta nähdäkin. Fillari (24km) oli vähän työläämpää tänään, sillä reitille oli osunut sekä kova tuuli (tais olla 7-9m/s) ja Leukun mäki pariin otteeseen. Niinpä keskarikin jäi hikiseksi 36.2km/h ja erityisesti tuulessa loppuun polkemani jalat sanoivat työsopimuksen irti juoksussa (5km). Takareidet hitsasivat kramppien muodossa kiinni jo parin ekan kilsan aikana ja fillarissa ohittamani Åker suhahti ohi jo alkumatkasta. Jouduin vähän kävelemään ja venyttelemään takareisiäni, mutta en mä paljon lujempaa olisi päässyt ilman kramppejakaan. Hyvä opetus taas siitä miten käy, jos yrittää riuhtoa fillarissa omaan tasoonsa nähden liian kovaa. Ja tässäkin sykkeet oli ihan budjetissa, mutta tuuli on petollinen peluri. Markus tarjoillee mulle tähän powertappia hätiin, jonka otankin mieluusti ilmaisena vastaan.Noh, tämä treeni ei nyt ihan putkeen mennyt varsinkaan juoksun osalta, mutta korjataan tilanne ja opitaan tästä ensi viikon yhdistelmiin.

Ensi viikolle paljon määrää ja avovesiuintia, jos saisi vaikka juhannuksena jonkin ryppään aikaiseksi.

Tiihalan Terävät

Pari päivää on nyt puhalleltu muniin viikonlopun rimpuilujen takia. Maanantaina täysi lepo ja eilen vaan kevyt uinti Vihnuksessa ja meinasin edelleen painua pohjaan. Tänä aamuna Hervannan bunkkerissa kevyt aamu-uinti alkoi jo muistuttaa uintia, joten illalla Tiihalaan huudattamaan konetta Güntherin ja Rambon kanssa. Tarkoitus oli tehdä 3+21+3 setti siten, että juoksut kovaa ja fillari hiukan passaillen. Pieni kysymysmerkki ilmassa kuinka pahasti Pirkka oli betonoinut jalat ja nopeuden ruhosta veke. Rami on niin kovassa juoksukunnossa, että oli lähtökohtaisesti pelkkää märkää unta yrittää edes pysyä peesissä Yritin kuitenkin roikkua mahdollisimman lähellä, josko selästä saisi hiukan kiriapua.

Reeni meni oikeastaan ihan hyvin, paremmin kuin uskoin ja lauantain sprintti oli todellakin avannut paikkoja. Juoksut meni 11.47 ja 11.52 ja sain sykkeet jo aika hyvin ylös. Huom. jätän sykkeet tällä kertaa hämärän peittoon ja samalla amputoin mahdollisen anaerobiskynnyskeskustelun jo alkumetreille. Eihän noilla ajoilla vielä kuuhun päästä, mutta parempaa menoa kuin lauantaina. Fillarissa ajoin ekan puoliskan kohtuu kovaa ja loppupuoliskan hiukan passailin, että jäisi tällä kertaa enemmän paukkuja juoksuun, joka oli treenin päätarkoitus. Fillari meni kuitenkin vk:lla lähes koko ajan, ettei se nyt ihan matelua ollut. Huomenna olisi tarkoitus ottaa sitten vaihteeksi kestävyyttä niin fillarissa kuin uinnissa, jos vaan saa mahtumaan päivän tekemisten lomaan.

Kuvassa muuten uusi TT-kypäräni, kun vanhasta lohkesi korvakkeet irti ja kisoissa tuomaristo on jo irvistellyt siihen malliin, että on vaan ajan kysymys, koska käy kylmät. Tarkoitus oli hommata vähän lyhyemmällä hännällä oleva kypärä, jotka nyt on enempi muodissa, mutta niistä mikään ei osunut mun kuuppaan oikein mitenkään. Mulla kun on tällainen kaponen nuppineula ruhon jatkeena, niin suurin osa on ollut sellaisia pulleita mohloja, jotka pyörii ja hölskyy päässä, vaikka pitäisi olla koon puolesta oikea. Spessun TT2 sen sijaan istui mun kuuppaan täydellisesti ja muutaman kerran jo tositilanteessa testanneena, olen todella tyytyväinen hankintaan. Ja jos kerran mun ja Jirin frendi, Macca, ajaa tuollaisella, niin miksen siis minäkin?

Kombo

En tiedä mitä sieniä olin syönyt, kun olin suunnitellut tämän viikonlopun ohjelmaa. Allakassa kun luki lauantaina SM-Sprintit ja sunnuntaina Pirkan Pyörä 217km. Luulin ilmeisesti olevani joku teräsmies kun ajattelin nämä klaaraavani kyykkäämättä.

Lauantaina herätys olikin jo neljän pintaan ja juniorisarjan pojat Jiri, sekä Miikka koukkasivat vanhan pierun säälistä mukaansa Onkiniemestä. Pläni oli ottaa uinti hyvinkin rauhallisesti ja rykiä sitten fillarilla ja juoksussa sen mitä pääsee. Mulle tää sprintti on aivan liian lyhyt tällaiselle dieselille, mutta josko tällä luukutuksella saisi vähän auottua paikkoja ja saatua aavistus nopeuttakin. Uinnin otin tosiaan startista lähtien iisisti, kiersin pahimmat rysät kaukaa ja rantauduin minuuttitolkulla kärjen perässä. Vauhtikaan ei tietty ollut hääppöistä (1.54/100m), mutta uinti tuntuu pitkästä aikaa paremmalle ja rauhallisemmalle. Rantauduin tällä kertaa hyvävoimaisena. Fillarilla sitten sain ihan ok kierroksen tehtyä ja 22.5km meni aavistuksen yli 37 kmh keskarilla. Juoksussa ei sitten päässytkään mihinkään, eikä saanut oikein tehoja irti ja sykkeitä ylös. Vauhti 5km matkalla hikiset 4:20/km. Juoksulle tarttee kyllä nyt tehdä jotain. Okei, eihän tässä ole päässyt juoksemaankaan kuin parisen viikkoa, että sikäli, mutta nyt pitää yrittää kieli keskellä suuta panostaa seuraavat viikot juoksuun ja yrittää ylläpitää fillari tässä.

Sunnuntaina saikin nukkua ruhtinaallisesti tuonne puoli kuuteen asti ja sitten pitikin alkaa asettelemaan jo kypärää taas päähän. Edessä Pirkan Pyöräily 217km, eli toisinsanoen palauttava pyörä. Tällä kertaa dream teamiin oli kasaantunut itseni lisäksi Pete, Teemu, Juha ja Miikka. Tarkoitus ottaa alku rauhallisesti ja katsoa sitten mihin jalka tänään riittää. No eihän se mihinkään riittänyt. Ekat pari tuntia tuntui kyllä hyvältä, vetovuorot pyöri, läppä lensi ja vauhti oli siinä 36 kmh. Ennen Komia alkoi jo ylämäissä tuntua kintuissa ja pikkasen ennen Komia Teemun aiemmin kiveen kolhaisema tuubi (tai itseasiassa venttiilinjatke halkes) teki laupeuden ja matka tyssäsi siihen. Komissa leilien täytöt ja matka jatkui. Siinä 3-4h välillä alkoi jaloista loppua tauti ja jouduin lyhentämään omat vetovuoroni 3min ja silti tuntui pahalta. TJ Sarsaman jälkeen jos oli vetovuorossa, niin jaloista oli mehut syöty jo peesissä kun olisi pitänyt alkaa vetämään. Ja jos taas TJ  veti oman vuoron jälkeen, olikin jojon päässä kusessa, ettei tipahda kelkasta. Jo ennen Muroleeta ja varsinkin huollon jälkeen käytännössä Sarsama veti koko ajan. Välillä kokeiltiin Peten kanssa vetäistä muodon vuoksi jonkun minuutin, mutta kyllä se oli lähinnä silmän lumetta. Miikka erehtyi Muroleen kioskille jonottamaan herkkuja ja aikamme odotettuamme jatkettiin matkaa kun jannua ei kuulunut. Viimeiset 35km mentiin taas suht tasaista ja saatiin siinä Peten kanssa taas jalat toimimaan ja pystyttiin välillä hikisiä vetoja vetämään. Nyt alkoi vaan selkä olla niin jumissa, että oli työn ja tuskan takana pysyä aeropaketissa. Viimeiset 20km alkoikin oikea reisi nykiä kramppien merkeissä vähän joka puolelta. Ensin sisäreisi, sitten ulkoreisi ja lopulta takareisikin. Lopulta Hakametsän jäähalli naaman edessä ja kärsimysnäytelmä ohi. Mittari näytti tällä kertaa lukemia 213km/5h58/35.7kmh, mutta ei ollut tänään äijä iskussa. Taitaa olla lepokortin paikka huomenna, kyllä se on varma.

Ihan terve?

Mökiltä hoidetaan blogin päivitys, joten en jaksa alaa tappelemaan kuvien kanssa. Nyt kun kinttu on kunnossa ja uintiakin voi treenata normaalisti, lienee oikein todeta, että tässähän on ihan terve? Tuskinpa, jos lähipiiriä kuuntelee. Eikä edes ihan lähellä olla tuota määritelmää. No, haitanneeko tuo mittään, pääasia on, että reenata voi taas ja se vielä maistuu. Vähän liiankin hyvin. Tällä viikolla taisi tulla tehtyä kaikkea vähän liikaa: määrää, tehoa, töitä ja liian vähän unta. Lauantaina olikin reilun kolmen tunnin yhdistelmässä pientä väsymystä aistittavissa.

Uintia en saanut sovitettua kuin 4 kertaa: tunnustelu lähes parin viikon paussin jälkeen, tekniikkapainotteinen uinti höystettynä Hastin vittuilulla altaan reunalta, märkkisuinti altaassa ja avovesiuinnin korkkaus. Sanomattakin on selvää, että uinnissa on niin pirusti hommia, mutta aika-ajoin siitä jopa nautti tällä viikolla, kun ei ala yrittämään liikaa. Mun tekniikalla kun nimittäin paketti on heti hajalla ja äijä on hapoilla alta aikayksikön.

Fillaria tuli kolme treeniä, joista kaikki 2h-3h30 pituisia: yksi pk-lenkura pikkasen aerk:n alla, toisessa tehoja (2 x 18.5km tempoja, joissa vk-juoksut välissä) ja tänään vielä reilu 2h maasturilenkki nautiskellen. Kyllä tuo maasturihommakin on vaihteeksi mahtavaa hommaa tempoasennossa kyykkimisen mausteeksi. Ja vielä kin mökkiteitä kierrellessä alla oli appiukon täysjousto, satula suorastaan hyväili pakariosastoani.

Juoksua tein parikin tehorypistystä, ensin 6x1000 tiistaina, ja sitten lauantaina nuo yhdistelmät, joissa 2x3km vk1-vk2. Silminnäkijöiden mukaan perseeni viistää asfalttia juostessa, joten lonkankoukistajat saa ensi viikolla erityiskäsittelyn. Ja siltä se kyllä tuntuikin. Oli aikas kankean oloista ja jalat liikkuivat muutenkin kuin hidastetussa filmissä. Saattaa olla ensi viikonloppuna komiikkapläjäys valmis jahka meikäläinen kyyristyy tämän paketin kanssa sprinttiviivalle. Noh, päällimäinen ajatus on saada tuttu kaveri vaihteeksi epämukavuusalueelle ja toivottavasti aukee paikat samalla vähän parempaan kuosiin. En kyllä ajatellut juurikaan kevennellä, kun ei ole mikään tärkeä skaba mulle ja treeni maistuu, mutta sen verran on itsesuojeluvaistoa, kun Pirkan pyöräily on vielä seuraavana päivänä, notta perjantaina uin vain kevyesti. Alkuviikosta tulee töiden takia lisäksi vähän taukoa, joten eiköhän noi riitä.

Tällä viikolla määrää tuli 15h30 ja jokunen tehorääpäisykin. Ja paikat kunnossa. Kop kop.

Juoksuaika

Tämän viikon teemana on ollut juoksemaan opettelu. Täysin oireeton kinttu ei vielä viime viikolla ollut, mutta Huttusen Anssin täsmähoidolla ja teippauksella olen pystynyt juoksemaan suhteellisen hyvin tämän viikon aikana, ilman kipuja, kuitenkin mukavuusalueella surffaten.

Toinen syy juoksumäärien nostoon oli uintikielto tällä viikolla. Lisäksi viikonlopun lomailin sisarusten ja heidän siippojen kera Tallinnassa (näppäilen tätä laivalta paluumatkalla), jonne ei saanut pyörää rehattua. Sain kasaan 60km juoksua, sekä tietysti fillaria vähän enemmän ja jalat on edelleen pelissä mukana. Vauhtihan on ottanut persnettoa tässä lepäillessä ja vk on täysi mysteeri, mutta ilmoittauduin kuitenkin sm-sprintteihin 8.6. Siellä voi sitten tehdä kenttätestit jalalle rääkin keston suhteen.

Eka Nässyn kierto (125km) tuli tehtyä poikkeuksellisesti ma-iltana juniorin synttäreiden takia sunnuntaina. Tämä silläkin uhalla, että kuulema muina päivinä kuin sunnuntaisin tehdyistä pitkiksistä jää mitokondriot saamatta. Torstaina riipaisin yksikseen saman vk-treenin Säijässä kuin lauantaina. Vauhdit oli kutakuinkin samat, mutta juoksu paremman tuntuista. Eilen tein Tallinna sightseeingin juosten rantoja pitkin ja oli kyllä mukava juoksennella 2h pitkästä aikaa ja kevyen liikenteen baanaa riitti loputtomiin.

Huomenna poistetaan tikit ja ensi viikko käydään avovesissä niin usein kun pystyy/ehtii.

Viikko 21

Ma Pyörä 4h, pitkis
Ti ap Juoksu 40min, kevyt
Ti ip Lihaskunto 1h
Ke Juoksu 75min, pk
To Yhdistelmä 2h50
Pe Juoksu 30min, tekniikka
La Juoksu 2h, pitkis
Su Pyörä 1h, kevyt

Yht 13h15

Menee vaikeeksi

Ei käy kortti kirkon miehelle tänä vuonna. Pari viikkoa sitten Lontoon reissulla sain siis invaliditeettini takaisin. Ihan normaali kevyt aamulenkki ja vasemman jalan pohje kramppasi järkyttävän kovaa ja siinä samassa ilmeisesti aiheutti lihasrepeämän. En ole tuota kuvauttanut, mutta merkit viittaavat pahasti siihen. Eli tässä nyt ei ole pariin viikkoon juurikaan juostu.

Eilen poistettiin tuolta niskasta sellainen rasvapatti. Ja ei, kyseessä ei ole se rasvapatti tuossa ns. hartioiden välissä, toisin kuin näppärimmät ehtivät jo toivoa. Se taas tarkoittaa sitä, että reiluun viikkoon ei sitten uidakaan. Joten mitäs jää jäljelle?

Pientä valoa tunnelin päässä näkyi onneksi tänään. Litmasen, Jamon ja Ilmon kanssa meillä oli pläneissä ns. yhteistreeni fillari-juoksu-luonteinen. Tosin, kun jokainen veteli vähän omanlaisen treeninsä, niin rullailtiin kuitenkin kohtuu hajallaan ympäri Säijää. Mun setti oli sellainen, että ajelin ensin pelipaikoille (n. 25km) aerobisella kynnyksellä. Tosin, aavistuksen verran meni sykkeet yli kynnyksen kun piti ajaa Venla kiinni ja vauhti jäi sitten vähän päälle. Luulin itseasiassa ensin Jamoksi, kun Sup vilahti edellä olevassa risteyksessä. Pelipaikoilla sitten nollailtiin kellot ja lähdin kiertämään 18.5km lenkkiä vk1-sykkeillä. Jamo pakeni levareineen horisonttiin nopeilla pätkillä ja me muut jolkoteltiin perässä. Puuskittainen tuuli pyrki paikoitellen hajottamaan rytmiä, mutta ihan ok tämäkin siivu meni. Sitten oli pläneissä hölkkäillä 3km väliin ja kokeilla toimiiko jalka yhtään. Olin onnesta soikeena kun pystyin juoksemaan koko pätkän ilman kipua. Josko se tästä taas lähtee juoksukin liikenteeseen. Juoksin tosin varovasti hiukan alle 5min kilsoja, mutta silti. Loppuun kokeilin vielä ajaa 18.5km kiepin vk2-sykkeillä, mutta vauhti oli lähes tulkoon sama kuin vk1:llä. Alkoi ilmeisesti jerkku loppumaan kintuista ja yllättävän kauan piti juoksun jälkeenkin passailla, että sai sykkeet ja tuntuman oikeanlaiseksi. Loppuun vielä "rullailin" vastatuuleen kotio (25km) ja hyvä, mutta raskas treeni, 3h20 pituudeltaan paketissa.

Huomenna sitten juhlitaankin synttäreitä (Lila 1v), joten siirrän pitkiksen maanantai-illan hämäriin.

Jumesniemi

Vähän pahalta näytti ennusteet ja sää aamulla, että olin jo varautunut siirtämään Jumesniemen lenkin tänään sisätiloihin. Onneksi puolen päivän paikkeilla tilanne selkisi ja lähdin rullailemaan kohti Jumesniemeä. Hiukan kovempi tuuli oli tänään ja sehän löi alahuulen pajatsonkupille aika ajoin.

Jumesniemen lenkki, tuolta Sasin mäen kautta kiertäen, on siitä veikeä lenkura, että mäkeä on siunaantunut lenkille ihan kiitettävästi. Ihan ei olleet jalat freesit tänään ja ylämäissä se kyllä tuntui. Sen verran kireelle meni eilen illalla Säijän kierto, että toveri Litmasen kanssa tuli ajeltua hiukan ajateltua raskaammalla kaasujalalla. 2min jäi vielä eilen luppoaikaa järjestellä itsensä kotona palaveriin ja näköyhteys Redmondin ystäviimme. Onneksi nykyinen läppäri pelaa kuin tauti.

3 tuntia tuohon tuhraantui ja vaikka sykkeet oli kohtuu maltilliset, yllättävän raskas tuntumaltaan reissusta tuli lähinnä tuulen, mäkien ja eilisen ansiosta.

Viime viikonlopun Lontoon reissulta tuli muuten mukava tuliainen, sillä sain telottua vaihteeksi vasurin pohkeen toimintakyvyttömäksi. Calellan viimeisellä juoksulenkillä samaiseen lihakseen nyppäsi hiukan vaisummin, mutta nyt nyppäsi ihan kunnolla. Juoksin vielä varmuuden vuoksi muutaman kilometrin majoituspaikkaan ja se ei varsinaisesti asiaa parantanut. Järkeilin, että kyseessä oli kunnon kramppi ja pienessä kramppitilassa tuo on edelleen. Päivä päivältä tosin on menty parempaan suuntaan, mutta juosta en ole pystynyt sunnuntain jälkeen ja ma-ti oli totaalisia lepoja. Vähän epäilin liittyykö tuo kramppi tuohon samassa jalassa olevaan murtumaan ja kropan tapaan korjata ontuvaa kaakkia pohkeen puolelta. Mene ja tiedä, mutta lauantaina olisi tarkoitus ainakin kokeilla juoksua duathlonin merkeissä. Huominen palautellaan, että on edes teoriassa kroppa valmiina vk-lenkille lauantaina.

Wappuaatto Ratinassa

Ei, ei ollut Iron Maiden, eikä W.A.S.P:n konsertti. Eikä edes iki-ihana Jon Bon Jovi musisoinut tänään Ratinassa. Vaan ihan omaksi iloksi ja Ratinan talkkarin riesaksi käytiin Tapsan ja Rambon kanssa tempomassa tonneja tänään wapun kunniaksi. Saatiin vielä hiippailla suljetuin ovin, niin ei tullut turhia hölkäreitä häiritsemään.

En ole moneen kuukauteen tehnyt vetoja monestakin syystä, joten intoa oli vähän liikaakin. Toisaalta taas nuo tonnit on vähän vaarallisia aseita tällaisen tunarin käsissä ja jalkakaan ei ole ollut montaa hetkeä vielä iskussa. Senpä takia speksattiin vähän varovaisempi alku tälle vetolois-kaudelle. Ironmanin tonnin vedothan vedetään siis kolmen nipussa niin, että ensimmäinen veto tunnustellen jossain kynnysten puolivälissä, toinen kiristäen lähelle anaerobista kynnystä ja kolmas pikkasen alle Ironman-kisavauhtia, joka tuntuu noiden kahden jälkeen kävelyltä. Väliin 2min kävely/hölkkä-palautus. Näitä kolmen sarjoja sitten ladotaan niin monta kuin hyvältä tuntuu kuitenkin niin, että pikkaisen nuo nopeammat vedot saisi mennä loppua kohden nopeammin.

Tänään oli hiukan kalibroimista vauhdeissa ja ekat lähti vähän kovempaa kuin oli suunniteltu. Yllättävän hyvältä juoksu tuntui ja jalkakin suht oireeton koko ajan, mitä nyt pohkeen puolella taas pieniä tuntemuksia. Vauhdit ei nyt vielä huimaa, mutta viimeisen nopean tonnin kokeilin juosta vähän kovemmin anaerobisella kynnyksellä, taisi olla lopussa syke 1-2 pykälää ylikin kuvitellun anaerobisen kynnyksen (kun tottapuhuen en tiedä missä tällä hetkellä ja tänään tuo jynnys huitelee) ja tonni meni 3.42. Eihän tuolla vielä kuuhun päästä, mutta luulin ettei alle neljän pääse mitenkään. Ja ei menty vielä räkä poskella. 3 kappaletta noita kolmen tonnin settejä riitti tänään ja verroineen reilun puolentoista tunnin treeni. Ja huomenna sitten wappuajelulle puolilta päivin.

Viikko 17 - Palauttelua

Sen verran lammasmainen olo on ollut koko viikon, notta piti riipaista tuo Calellan lenkiltä ottamani kuva kylkeen.

Tämä viikko on siis yritetty palautella huolella viime viikon rumbasta. No ainakin tuntimääristä päätellen kohtuu rauhallisesti on otettukin, mutta työrintamalla ja arkielämässä onkin sitten vedetty peräsuoli pitkällä, joten tiedä nyt sitten kuinka optimaalista palauttelu on ollut. Aamuisin ainakin olemus on ollut kuin nukkuneen rukous, kun tyttö on ollut työntämässä sormia sieraimiin heti siinä kuuden jälkeen.

Viikonloppuna aloin jo pikkuhiljaa rykimään jotain treenausta muistuttavaa ja lauantaina korkattiin Rambon kanssa kevään ensimmäinen Duathlon-rypistys Tiihalassa. Tällä kertaa otin vähän varovaisemmin ja 3+21+3 menin aina niin, että juoksun eka puolikas aerobisella kynnyksella ja toinen puolikas analla. Samoin fillarissa nuo reilut 5km lenkit ajelin vuorotellen aerobisella ja anaerobisella kynnyksellä. Fillari kulki jo yllättävän hyvin vuodenaikaan nähden, mutta tulihan sitä toki viime viikolla mankeloituakin. Juoksu ei ollut tuoreena (eka juoksu) ihan umpisurkeaa, mutta erityisesti fillarin jälkeen jo surkeaa. Vk-juoksussa on hommia kyllä ja juoksemattomuus näkyy. Sitä sitten ruho saakin seuraavat pari viikkoa. Jalkakin tuntuu nyt rääkkäystä kestävän, joten sikäli.

Duathlonin päälle palauttavaa uintia ja siellä se työnsarka vasta ilmenikin. Kevyttä uintia pystyy ihan säälittävällä tasolla vielä uimaan, mutta pidemmissä sarjoissa ja jos lisätään vauhtia omien kykyjen rajoille, ruoto nitkahtaa heti veltoksi. Nyt aloitetaan tekniikan kautta myös uintikuuri, ettei tässä käy avovesissä vielä tätä menoa kesällä kylmät.

Viikko 17

(Su Lepo)
Ma Uinti 1h, kevyttä
Ti ap Hieronta, Jupo on sadisti
Ti ip Pyörä 45min, kevyt
Ke Juoksu 45min, kevyt
To Lepo
Pe Uinti 45min, tekniikka & kevyt
La Duathlon 1h30, vk + Uinti 55min, palauttava & tekniikka
Su Juoksu 2h + Vetokumit 15min

Yhteensä 8h

Calella - Finale

Kaikki hauska loppuu aikanaan ja Annala palaili eilen illalla maitojunalla kotio. Muu jengi jäi vielä jauhamaan tiistaihin asti. Aamusta vielä ehti juosta vajaa pari tuntia ja uidakin kevyesti aamupalan jälkeen. Sen jälkeen olikin jo hypättävä taksiin suuntana lentokenttä.

Vaikka juoksu ei aamulla ihan herkkää ollutkaan, niin olin tyytyväinen, että ylipäänsä pystyin juoksemaan jalkavamman jäljiltä. Tosin, vasen pohje hiukan tuosta kipeytyi, mutta ei mitenkään pahan oloisesti. Varmaan vaistomaisesti pohkeella pyrki korjaamaan hiukan arkaa jalan ulkosyrjää.

Reissu meni kaikenkaikkiaan lähes suunnitelmien mukaan. Calella treenipaikkana, Ryanairin pelistetyt lentokenttämuodollisuudet ja Jordin hotellin loistava vieraanvaraisuus (mukaan lukien muilutukset pyörineen lentokentälle ja takaisin) takasivat sen, ettei turhiin muodollisuuksiin kulunut juuri yhtään turhaa minuuttia, vaan sai keskittyä kilometrien nielemiseen. Lisäksi Jordin täysi ylläpito safkojen suhteen, sekä ilmainen kylpyläpalvelu vesihierontioneen mahdollisti niin nopean palautumisen kun näillä treeneillä ylipäänsä on mahdollista.

Treeniohjelman sain vedettyä kutakuinkin suunnitelmien mukaisesti. Määrää tuli hiukan vajaassa viikossa pikkasen yli 30 tuntia, jossa myös pari tehotreeniä, sekä hiukan voimaa upotettuna pitkiin pyörälenkkeihin vuoristoetapeilla. Pikkasen yllätti, että kunnollisia, kehittäviä uinteja ei oikein pystynyt tekemään, sen verran väsyneessä tilassa ruho oli kuitenkin aina altaaseen hypätessä. Ja se vähäinenkin uintitekniikka kyllä hävisi jonnekin, kun ei jaksanut pitää formia kasassa. Juoksussakin on aika mukavasti hommia ja erityisesti vk-vauhdeissa näkyy, että taukoa on ollut. Pääasia kuitenkin, että pystyy taas juoksemaan ja jalka ei mennyt yhtään pahemmaksi, vaan päinvastoin päivä päivältä on parempi. Oli myös mukava huomata, että ruho pystyy kaikkien talven vaikeuksien jälkeen vastaanottamaan tällaistakin mättämistä nitkahtamatta, joten eiköhän tässä olla taas terveiden kirjoissa ja valmiina treenaamaan kesän yli kohti Calellaa ja täyttä matkaa 6.10.

Kuva muuten otettu kulmilla olleesta pyörähuollosta, jossa ammattitaitoinen mekaanikko mm. vaihtoi minulle keskiön ja huolsi muutenkin pyöriä tarvittaessa. Ja hintaa näissä töissä aina muutaman euro. Muiden pyörät odottaa parkissa kun Juha S:n morsiamen kitinää yritetään saada aisoihin. Ja mahtuuhan kuvaan juuri ja juuri myös Paronin hanuri.

Leiriviikko su 14.4 - la 20.4

Su ap Juoksu 30min, kevyt + Uinti 45min, tekniikka
Su ip Pyörä 2h30 + Pyörä 1h45 + Juoksu 15min, pk
Ma ap Uinti 45min, tekniikka & kevyt
Ma p Duathlon 3h, vk
Ma ip Lihaskunto 40min
Ti Pyörä 6h, mäki
Ke ap Uinti 45min, kevyt
Ke ip Pyörä 2h, kevyt
To ap Uinti 30min, märkkis altaassa
To p Duathlon 3h, vk
To ip Uinti 30min, märkkis meressä
Pe Pyörä 4h + 1h30
La ap Juoksu 1h45, pitkis
La p Uinti 45min, kevyt

Yhteensä 31h

Calella - Kuudes päivä

Fillaripäivä. Aamulla oli jonkinmoinen kysymysmerkki otsalla, kun sääennusteet lupasivat pientä sadetta jo klo 11 alkaen. Tästä suivaantuneena otettiinkin fillaristartti jo tänään 10.15 ja ajatuksena survoa vähän sään mukaan. MInulla ohjelmassa 4-5h fillaria, jos vain sää ja ruho näin sallii. Lisäksi lenkki oli eilisen pohjilta tarkoitus tehdä vähän kevyemmällä kengällä, mutta siitä rakentuikin astetta takakireempi reissu kun tuota wanna-be triathlonistia, Jarmo Hastia, saatiin Peten kanssa hinata perässä pitkin päivää. Kuvassa muuten Jamo tämän päivän nöyryytyksen jälkeen tutkimassa ensi vuoden Jukolan Viestin karttaa, lajinvaihto mielessä. Pirkkalan Pihkaniskat on seuran nimi, pankaapa nimi muistiin!

Tämän päivän reissun alkumatka oli petollisen hidasta rullailua reilun tunnin, kunnes alkoi hitaasti lähtemään mopo käsistä. Välillä tultiin jo ihan saatananmoista vauhtia, että sai pitää itsensä tiukasti muna-asennossa, notta pysyi edes peesissä. Nelisen tuntia kun oltiin mankeloitu, "palauttavaa lenkkiä", saavuttiin sopivasti kasarmille lounasajan loppuhetkille. Sen verran jäi vielä jalkoihin energianrippeitä jäljelle, että lähdettiin Peten kanssa vielä puolentoistatunnin sakkolenkille heti lounaan jälkeen. Petellä alkoi tässä vaiheessa vasta petroli palamaan ja minä yritin päästä peesissä mahdollisimman helpolla.

Kämpillä normaalit kuviot, eli kylpylähieronnat, illalliset ja näkäräiset, sekä tietysti pyörän ja kamojen pakkaus, sillä huomenna koitti Annalalle lähtö. Suurin osa aivan mahtavasta treeniseurueesta jääkin vielä muutamaksi päiväksi hengailemaan Calellaan. Aamulla olisi vielä tarkoitus rapata muutama treeni ennen kuin Rynkky kutsuu.

Calella - Round Five

Eilisen palauttelupäivän jälkeen aamulla taas intoa puhkuen altaalle puoli kasi. Päällä Orcan 3.8 märkkis ja ajatuksena uida jokunen (1-3) kappale 500m siivuja Ironman-vauhdilla. No yksikin kappale oli tällä kertaa riittävästi. Jotenkin vaan tulee nykyään niin tukahduttavan kuuma olo jo 200m jälkeen märkkiksellä altaassa, että ei enempää oikein huvita lapioida. Olihan totta puhuen habituskin vähän nuupahtanut, joten ei ihan priimaa ole uinti nyt tällä hetkellä. Joitakin satkuja uiskentelin vielä lisäksi ja vähän tekniikkajuttujakin puvulla. Päälle käytiin vielä meressä kastautumassa. 14-16 asteista se vesi kuulemma on, mutta puku tuntui meressä jo paljon paremmalta. Puolisen tuntia siis aktiivista uintia aamusta.

Aamupalan jälkeen taas 3 x duathlon koneeseen. Alun perin oli ajatuksena veistellä tänään sellainen kisatyyppinen rykäisy, mutta oli niin hankala logistisesti järjestää, että päädyin tällaiseen. Ajatuksen taas pyöräosuudet kiihtyen 30-20-10km ja juoksut 3-2-2km kiihtyen jalkaa hiukan säästellen. Ekalla fillariosuuden kiepilla tuli jo selväksi, että tänään on hiukan kovempi tuuli ja paluumatka tuossa reilun 10km kiepissä oli tuskaista vastatuulta. Yllättävän hyvin sain kuitenkin fillaria kulkemaan, ottaen huomioon siis männäviikon rasitukset ja silti vielä hyvin vähäiset kilsat. Osuudet meni 34.5-36.1-37.3km/h. Sykkeitä en ole vielä lataillut, mutta viimeinen meni jo kohtuu punaisella. Juoksut otinkin sitten vähän maltillisemmin, eka taisi olla 4:50/km tuntumassa ja toinen jotain 4:35 kieppeillä, viimeinen sovittiin kevyemmällä vauhdilla ja ruskoilla maustettuna, että jää jotain varastoon tuleville päiville. Kolme tuntia tähän saatiin kulumaan.

Illalla vielä mereen uimaan märkkiksellä puoleksi tunniksi, kun tuli todettua, että jorpakossa tarkeneekin ihan hyvin uida. Puolisen tuntia tuli kelailtua ja todettua, että märkkis-uinti on taas ihan eri juttu kun allasuinti. Navigointi hakusassa ja puvun hyväksikäyttö minimaalista, sekä olkapäät väsyy vähän liian nopeasti. Lisää vaan kilsoja alle ja ehkä jossain välissä lepoakin, niin laitetaan uinti parempaan kuosiin.