Jo kisaviikolla kävi selväksi, että toppahousuissa ei tarvii kisailla ja kisapäiväksi taisi tulla lopulta sellainen 25C asteen keli. Tuuli oli vähäistä, joten uinti ei niinkään tällä kertaa aiheuttanut kylmää rinkiä hanuriin, vaan enempi arvelutti millainen kärsimysnäytelmä siitä juoksusta tulee. Muuten fiilis oli suhteellisen hyvä ennen kisaa, vaikkakin epävarmuutta oli sen suhteen katkeeko kanan lento jossain vaiheessa, peruskuntokausi kun tuli skipattua tällä kertaa lähes kokonaan ja lasken kuitenkin viisituntisen suorituksen kestävyylajiksi.
Lasse ja Juuso T olivat järjestelleet taas mitä mainioimman majoituspaikan Rantasalmen kääntöpaikan tuntumaan. Sinnehän me pujoteltiin Pertun kanssa heti ilmoittautumisen jälkeen ja asettaudutiin taloksi. Expossa ehti törmätä mm. moneen TaJujen piinkovaan joukkueen jäseneen Gyntherin johdolla, läpät Antin & Alexin kanssa ja monen 226:n porukan pärstä tuli taas pällisteltyä. Onkohan sitä kuitenkin tulossa vanhaksi pieruksi, kun halusi vaan mahdollisimman pian siitä expo-hulinasta pois ja majoituspaikkaan heittämään väsynyttä läppää rytmityhmän kanssa. Tällä kertaa meitä oli minä, Perttu, Lasse, Lauri, Juuso T, Matti ja Jussi. Ekat kolme koko rahan edestä ja loput kolme viestiporukassa chillaillen. Alla Matin riipaisema kuva kisapäivän aamuna: oikealla uimarit, keskellä surffarit ja vasemmalla Joroisten Helmet
Nojoo, itse asiaan. Uinti lähti kohtuu hyvin vasemmasta reunasta liikkeelle ja sain heti hyvin rytmistä kiinni. Öbaut puolessa välissä ekalle poijulle kurssi alkoi kuitenkin jostain syystä vetämään taas vasemmistoon ja navigoinnista alkoi tulla hankalaa. Yritin korjailla aina oikelle, mutta jotain mä nyt tein taas erilailla, kun kiersin lopulta kaukaa vasemmalta koko reitin. Peesejähän tuolla suunnalla ei tietenkään ole ja minuutteja tuli varmasti matkastakin lisää. Ei se uinti muutenkaan mitenkään vahvalta tuntunut ja ote lipsui kyllä vedestä irti vähän väliä. Treeneissä oli jo vähän parempaa tuntumaa ja vauhditkin parantuneet viimeisen viikon aikana avossa, joten kuvittelin jo oppineeni uimaan. Ja paskat. Semipaska uinti, 38min, kun olin kuvitellut vähintään 1-2min parempaa aikaa, tosi hyvällä uinnilla jopa 35min. No ei tänään.
T1:n yritin tällä kertaa ottaa vähän rivakammin, kun nyt en ollut niin sekaisin kuin seinäkello verrattuna viimevuoteen. Muuten sainkin itseni uitettua suht nopeesti vaihtoalueen läpi, mutta Valvatukselta lähtevässä nousussa oli sellainen tungos, ettei siinä päässyt mihinkään. Sen verran kapea ränni on, että ohikaan ei pääse. Noh, itseäni saan syyttää, mitäs surffailin siellä ulapalla. Ihan ok vaihto kuitenkin 2.37. Tais olla jopa mun sarjan viidenneksi nopein.
Heilahdin Shivin selkään niin ketterästi kun tällä ruholla vaan voin ja aloin välittömästi survomaan 90km lenkkiä kiukulla eteenpäin. Kun sain vauhdin päälle sulloin jalat kenkien päältä Bontin samettiseen syleilyyn seuraavaksi kahdeksi ja puoleksi tunniksi ja aloin ottamaan tilannetta haltuun. Porukkaa tuli alussa koko ajan peräpää edellä vastaan ja lähdin jonkun toisen kaverin kanssa suhteellisen rivakasi liikkeelle. Vilkku oli päällä koko ajan. Syke paukutteli alussa 170:tä, kun sen piti olla alle 150. Aloin pikkuhiljaa aktiivisesti hilaamaan sitä alaspäin, mutta pyrin silti pitämään vauhtia päällä. Jossain 10km kohdalla sain vihdoin sykkeen kuriin ja aloin uskaltaa juoda kunnolla energiajuomaa ja avasin geeleistä koostuvan buffet-pöydän. Aikalailla heti kympin jälkeen saavutin muutaman hengen ryhmän joilla alkoi olla jo minua miellyttävä vauhti. Menin kuitenkin vielä ohituskaistalle ja ajattelin vielä heilahtaa tästäkin ohi. "Kaapo, perkele", kuuluin ensin Rambon suusta ja heti perään Marko tiukkasi: "Jaa sä et oo vieläkään opetellut uimaan. Pirkanmaan pojat olivat siis lähteneet 4min minua ennen ja siis eri sarjassa kuin minä. "Terve vaan teillekin", mumisin ja lyöttäydyin remmiin tunnustelemaan vauhtia. Yritin pitää vähintään sen 10m, ettei tule noutaja jo heti alkumetreillä. Pikkuhiljaa imettiin muutakin porukkaa kasaan ja sitä alkoi olla jo jonkinmoinen lössi kasassa. Siinä ryhmässä kun olin jonkin aikaan ajellut, totesin, että syke on vähän jo liiankin alhainen ja lähdin irti tuosta ryhmästä. No ei mennyt montaa kilsaa, kun lössi ajoi mut taas kiinni ja jatkoin matkaa tässä ryhmässä vastatuuliosuuden loppuun. Kääntöpaikan jälkeen yritin lievään myötäiseen uudestaan irti, mutta niin vaan mut ajettiin taas kiinni, joten tyydyin kohtalooni ja jäin tähän ryhmään melkein loppuun asti. Tuollainen 10-20 henngen revohka kun alkaa olla kasassa, niin pienissäkin ylämäissä välit pakkautuvat kiusallisen lyhyiksi ja kun oikein ei voi jarrujakaan lyödä kiinni, niin ainoat vaihtoehdot on joko pysyä ryhmässä tai yrittää irti. Rantasalmen lenkin jälkeen tehtiin vielä pieni lenkki, jossa oli alussa jonkinmoinen nousukin. Tuossa mäessä porukka sitten hajosi ja pääsin muutaman jannun kanssa irti lievälle alamäkiosuudelle. Huomasin kääntöpaikalla Lassenkin 100m edessäni ja totesin Rambolle, että Lasse on pian ajettu kiinni ja otetaan se tuosta mukaan. No ilmeisesti kumpikaan ei sitten tullut mukaan kun tuossa loppuliu'ussa Shiv kulki kuin unelma ja Ramiin tuli minuutti eroa, Lasseen kaksi. Jalkakin tuntui hyvältä. Pyöräaika 2.27 ja minun mittarin mukaan reilun kilsan ylimittainen. Keskari näytti tasan 37kmh.
T2:ssa minut olikin järjestetty sivukarsinaan ja sieltä oli minun mielestä kyllä selvästi pidempi matka juoksuvaihtoon. Noh, yritin juosta mahdollisimman liukkaasti. Juhlasaliin sisälle, säkki olkapäälle, lenkkarit jalkaan ja menoksi. Vaihtoaika 3.19 ei nyt niin kauhean hyvä, muttei katastrofaalinenkaan.
Aika mukava lämmin syleily oli vastassa heti kun pääsin ulos ja aloin heti ekasta pisteestä lähtien lapioimaan vettä kitusiin niin paljon kuin pystyn ja loput kaadoin vielä niskaan. Joka kierroken alussa sain vielä survottua geelinkin naamariin, joten ihan kohtuu hyvin onnistui kisan aikainen tankkaus ja nesteytys. Fillarilla tuli kyllä pariin otteeseen jano ja vatsakin hiukan oireili, jonka korjasin siirtämällä hetkelliseksi pelkkään vesilinjaan ja runsaammalla kädellä. Rungon sisällä mulla oli jo valmiiksi pullollinen vettä Shiv-kamelin kyttyröissä ja otin muutaman pullon lennosta lisää.
Heti kun lähdin ekalle rundille, näin että Juuso oli tulossa siinä ihan perässä ekalta kierroksella. Aloinkin odottelemaan, koska junnu hivuttautuu iholle ja ohi. Yritin ottaa alun juoksusta maltilla, eli kontrolloin sykkeillä enkä kauheasti välittänyt vauhdista. Eka kierros tuntui läkähdyttävän kuumalta ja jo senkin takia olin hiukan konservatiivinen. Toinen syy oli tietty se, että luotto omaan kestävyyteen ei ollut tämän vuoden treeneillä tapissaan. Muutaman kilsan jälkeen Rambo tuli ensin rinnalle ja ohi ja hetken päästä sitten Juuso. Juuson kanssa sitten jolkoteltiinkin eka kierros kimpassa ja vaihdettiin nopeesti kuulumiset. Toiselle kierrokselle lähdettäessä Juusolla alkoi ekassa nousussa kinttu painamaan ja yritin voimasanoilla saada jannuun jotain eloa. Katseesta alkoi kuitenkin valo himmenemään ja arvasin, että Juusolle tulee raskas viimeinen kierros. Yritin kuitenkin tsempata sen mitä pystyi, kun kaveri tappeli sarjassaan mitaleista. Lopulta kuitenkin lähdin pikkuhiljaa erkanemaan horisonttiin ja ilokseni sitten maalissa kuulin, että jannu voitti SM-kultaa. Minulla oli vielä kierros toki jäljellä, kun lähdin 22min Juuson jälkeen uintiosuudelle. Toinen kierros tuntui itseasiassa paremmalle ja ihmettelin kun viimeiselläkin kierroksella oli vielä voimia jäljellä. Yritin vielä kehittää jonkinlaisen loppukirin ja vedin maagisen kirin metsäosuudelta maaliin. Sen verran, että ohitin maaliviivalla Rambon takaisin. Tokihan hävisin hälle sen 3.59 kun oli lähtenyt 4min mua myöhemmin. Jotenkin juoksu tuntui paremmalta mitä kello näyttää (1h40), mutta ilmeisestii päästin itseni vähän liian helpolla. Kello näytti maalissa 4.52, joten viimevuotinen ennätys parani reilu 2min, vaikka reitti oli nyt vähän pidempi ja helle hiukan verotti. Darbyn voittoaika 10min heikompi kuin viime vuonna ja muilla vielä enemmän, joten kyllä olosuhteissa ja reitissä varmasti jotain persnettoa oli. Tyytyväinen siis pitää olla, mutta nälkää jäi vielä, koska parannusvaraa on rutkasti. Sehän tässä hiukan hävettää kun jannujen mielestä näytin maalissa vähän liian freesiltä, tippaan mua ei huolittu ja päässäkään ei tummunut tällä kertaa yhtään.
