R5

Sen verran löi jumiin ja hitaalle juoksujalat tuo mäkinen fillarikuuri Toscanassa, että ajattelin tänään käydä hiukan aukaisemassa paikkoja TaJut-testijuoksussa, eli 5km pituisessa R5:ssa. Tässä nyt on muutama päivä otettu kohtuu kevyesti, vähän uiskenneltu ja annettu kunnon nousta, joten jo eilen tunnin juoksulenkillä jalat ja juoksu ylipäänsä tuntui jo todella kepeeltä.

Tänään sitten kun starttikomento kajahti Sepeteuksen kitalaesta, Annalan jalat singahti kuin sprintterillä liikkeelle. Yritin kyllä passailla sen minkä pystyin, ettei taas tule Annaloita ja homma lähde ensimmäisellä kilsalla jo lapasesta. Eka kilsa meni 3.52 ja sykkeet hyvin hallussa. Tosin, sykkeitä en tuossa pimeydessä kauheasti nähnyt ja kilsa-ajatkin tarkistin vasta jälkikäteen. Kääntöpaikalla ihmettelin, että Harpattikaan ei ollut järkyttävän kaukana keulilla ja Eemelit yllättävän kaukana perässä. Mitäs vittua? Takaisin päin tultaessa muutama mutka oli tosi jäinen ja väsyneenä sai olla jo tarkkana, ettei heilahtanut naamapannuja tämän illan ratoksi. Kyllähän se alkoi jo kintereissä tuntumaan 3km jälkeen, mutta yllättäen (jälkikäteen huomasin) vauhti ei hiipunut lopussa yhtään. Pienimuotoisen loppukirin sain vielä aikaiseksi ja kellot pysähtyi aikaan 19.19. Vaikka matka näytti oman Garminini mukaan 100m vajaalta, niin tämä kuitenkin ylitti kaikki odotukset. Keskisyke näytti 172, joten kohtuu hyvin sain sykkeissäkin irti. Paikoitellen liukas keli ehkä hiukan hidasti, kun ei voinut ihan koko aikaa rennosti juosta. Harpatti kiersi muutamat kerrostalot ylimääräistä ja odotteli silti jo pukkarissa pyhäpaita päällä, kun huohotin paikalle. Joten, ei se nyt sitten kauhean lähellä ollutkaan. Taitaa sopia mulle näköjään paremmin tuollainen määrätyyppinen treenaus, kun vetoja en ole tehnyt juuri ollenkaan ja näin hyvin kulki.