Tiistain kunniaksi suuntasin taas nahkakompassini kohti vuoria, ajatuksena käydä haeskelemassa vähän uusia reittejä pohjoisemmassa. Ajattelin kyllä kartan mukaan alunperin ensin nousta tuonne kilsaan, pysytellä siellä ja kiertää tämä laakso lintuperspektiivistä ja sit luikkia alas laaksoon ja sieltä kämpille. Mutta Luigipa olikin rakentanut sellaiset polut taas, että jouduin sahaamaan lähes tuonne kilsaan kolme kertaa ja sieltä tultiin aina välittömästi vapaapudotuksella alas. Vielä kun asfaltti oli öisten sateiden takia pikkasen märkä, niin sai kyllä kieli keskellä suuta istua jarruilla nuo lasketteluosuudet. No, reilu 2,5h lenkki siitä tuli ja yllättävän tyhjät ne kintut vaan tuollaisen sahauksen jälkeen on, vaikkei se niin tuskalliselta tuntunutkaan. Yritin nimittäin laaksoon laskeuduttuani kokeilla tasaisella ollaa lyhyitä tempopätkiä ja ei tapahtunut jaloissa kyllä mitään, kun käskytin. Tai sit mä oon jo ehtinyt reilussa viikossa dieselöimään itteni. Jotenkin on kyllä jalat adaptoituneet tähän touhuun, kun ei enää tällainenkaan, suht napakka nousupätkä, lyö jalkoja kipeeksi oikeastaan ollenkaan. Tarviikohan tässä lisätä rääkkiä jollain keinolla?
Puolilta päivin käytiin sitten Arezzossa ihmettelemässä, lounaalla ja muuten vaan tallusteltiin katuja. Tai rouvat nyt tietenkin heilahtivat pakollisille parin tunnin shoppailulle ja me mentiin sitten Ilpon ja Lilan kanssa vaan kiertelemään vanhaa kaupunkia. Tais siinä joku Coronakin ohimennen upota. Aika mukavan leppoisasti meni tämäkin päivä.
Lila Olivia sen sijaan imee vaikutteita ympäristöstä melkoista vauhtia ja oppimiskäyrä sojottaa jyrkästi vähän eri suuntaan kuin isällään. En olisi uskonut, että tyttö katselee jo reilun 4kk iässä herkeämättä muumeja appiukon iPadiltä. Ja sekin tuli todettua, että vaistomaisesti tuon ikäinen ottaa kiinni touch-näytöstä ja alkaa pinch-zoomailemaan kuvaa. Eri sukupolvea kuin meikä, ihan selkeesti.
Tänään kiersin vaihteeksi tuolla laaksossa reilun pari tuntia ja koukkasin muutaman pikkukaupungin läpi ihmettelemässä meininkiä. Kokeilin muutamia kertoja vähän jotain temponomaistakin kokeilla ja hyvinhän ne jalat tuntui eilisestä palautuneen. Fillarin jälkeen lyhyt (20min), mutta terävä juoksuosuus, jossa mukana 2x 1km pikkasen alle anakynnyksen 90s palautuksella ja tietty tuo parin minuutin loppunousu menee aina anakynnyksellä.
Sitä tässä vaan ihmettelen takapihalla auringossa makaillessani, että oliskohan se palautusjuoman paikka?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti