Muttei onnesta. Männä viikolla nimittäin alkoi kumulatiivisesti kasautunut jyskytys tuntua jo jaloissa, erityisesti juoksussa. Varmistin vielä juoksemalla ensin perjantaina 2h30 pitkiksen aamusta ja seuraavana päivänä kuorrutin kakun juoksemalla väsyneillä jaloilla 45min uinnin jälkeen 1h vk-lenkin. Biiiig mistake! Ajatus oli siis nykiä lenkin aikana kaksi sellaista 3km vetoa kiihtyvästi aina kilsan jälkeen vauhtia kiristäen ja tarkoitus oli myös nirhata lenkin loppuun tuota loppumäkeä kolmisen kertaa eestaas. Se on sellainen 15-20% jyrkkyydeltään ja kesto 2-3min. Noh, eka kiristyvä osuus meni vielä jotenkin, mutta sitten hitsas täysin kiinni. Kiristin vielä tuon toisenkin vedon loppuun, mutta ei ollut nättiä enää ja kävelyvauhtia. Oli toki helkkarin kuumakin, kun juoksin tällä kertaa kuumimpaan aikaan, mutta silti. Loppunousun jätin surutta väliin ja lyhensin lenkin niin paljon kuin pystyin. Päätin siltä seisomalta, että ens viikolla kevennellään reilusti. Tänään kävin vielä nöyrin mielin fillaroimassa 3h ja vaikka fillari kulkikin ihan ok, niin päätös pitää.
Tällä viikolla aloittelin myös "yläkroppa kuminauhaksi" - projektin, eli pariin otteeseen iltaisin on tullut venyteltyä yläkroppa monipuolisilla venytysliikkeillä. Alkaa pistämään nimittäin kohtuulliset fillarikilometrit ja venyttelemättömyys ruhon jumiin. Ja sellaisella ruhollahan ei uida huonostikaan. Periaatteessahan nämä venyttelyt ei ole mun treenikirjanpitoon päässeet, mutta nyt lisäsin Riston mieliksi ne kalkulaatioihin, niin ei tuu Mengele lankoja pitkin iholle. Pientä tapailua myös uinnin merkeissä tuossa omassa lyhyenlännässä altaassa, lähinnä tekniikkaa ja pientä kelailua. Niin, ja nenäklipsiin totuttelua. Ei se nyt niin kamalan hankalalta tunnu, vaikeinta on saada klipsi pysymään pidemmän aikaa paikallaan. Arenan klipsi tuntuis olevan ihan ok, mutta vähän parempaakin tarvii etsiä.
Ruoka ei oo täällä pahaa. Sitä on tullut lapioitua huiviin niin kotitekoisessa muodossa kuin ravintoloissakin. Eilen käytiin pitkästä aikaa vaimon kanssa kahdestaan ulkona syömässä ja tuupattiinkin sellainen neljän ruokalajin illallinen huiviin punaviineineen, proseccoineen, päivineen. Oli muuten messevä ravintola, jopa Michelin-oppaassa monena vuotena peräkanaa noteerattu (ei kuitenkaan tähtien merkeissä, vaan ihan kunniamainintana) ja silti hinta sopiva. Meillä maksoi koko setti juomineen 81 eeroa, siis kaksi henkeä, joka ei ainakaan Suomen hintoihin verrattuna ole mitään. Ja ruokaa oli riittävästi, sekä se oli sairaan hyvää. Paikkana siis Bacaccia, Cortonassa, joka on TripAdvisorin kärjessä täällä. Ja tuohon aviisiin luotetaan kyllä reissulla aika paljon. Eikä pettänyt nytkään. No olihan tuo toki se reilun Competitionin verran, tuo hinta. Jos haluaa suhteuttaa. Tein muuten Competitioneista kahden viikon krouvin inventaarion ja iskemiä, sekä viiltoja oli pirunmoinen määrä, mutta niin vain saksalainen kestää.
Petrille ja Jirille muuten sinne kaatosateen keskelle sellainen vinkki, notta kun tuota ensimmäistä kuvaa oikein tarkasti tuijottaa, huomaa kameran linssistä heijastuvan kuvausryhmän pakettiauton, sekä kameramiehet. Mä missään Tuskassa oikeasti ole. Makaan kotona sohvalla ja kasvatan hanuriani. Joka tosin alkaa olla jo sellaisissa mittasuhteissa, että en kehtaa täältä ihmisten ilmoille ainakaan kolmeen viikkoon ilmaantua. Vai häh?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti