Painotan sanaa jumissa. Ei perätilassa. Ei lähelläkään. Viimeviikkoinen flunssa ja perään tehdyt raskaat pitkikset maasturilla ja juosten vetivät kropan niin jumiin, että sitä on yritetty karkoittaa pois treenaamalla vain hyvin kevyesti.Eilen kävin nykimässä uintitekniikkaa ja mukana hiukan kovempaa 5x100m (pull & lätt) 2min lähdöillä: 1.40, 1.40, 1.39, 1.39, 1.36 ja luulin jo, että äijä alkaa olla palautunut.
Nooh, tänään tuli karvas totuus esille kun kävin ensin Pirkkahallissa juoksemassa eri vauhteja aerobisen ja anaerobisen kynnyksen välimaastossa. Juoksu oli tosi jäykkää ja pari viikkoa sitten kehumastani juoksuväljyydestä ei ollut tietoakaan. Eikä vauhditkaan päätä huimanneet. Siihen perään vielä tunti Kalevassa uintitekniikkaa. Uinti ei nyt sinällään kamalalta tuntunut, mitä nyt jalat vähän väsyneet. Spurtit ei kylläkään lähteneet uinnissakaan kovinkaan äkäisesti ja rennosti, vaan väkinäistä oli. Tästä vakuutena treenin loppuun kellotettu 50m, joka meni juuri ja juuri alle 40s.
Huomenna Pirkkahalliin tunnustellen yhdistelmäpitkis ja ensi viikko palautellaankin hyvin kevyen viikon merkeissä ja sotketaan mukaan ruskoja sun muita teräviä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti