Tänään virittelin parvekepyöräily-setupin kuntoon, niin kuin kuvasta näkyy. Kurt Kinetic trainer varaston perukoilta esille, kadenssi- ja nopeusmittaristo kiinni, fillari telineeseen, uunituore triathlon-lehti pöydälle, Scars of Broadwayta Ipodiin ja menoksi.Ihmetykseni oli suuri, kun parvekepyöräily olikin paljon mukavempaa kuin muistin. Tunti heilahti ohi ettei huomannutkaan. Toinen ihmetyksen aihe oli kuinka mukavalta tuntui levätä aerotangoissa koko lenkin ajan myös trainerilla. Viime talvena aeroasennossa ajaminen oli paljon nihkeämpää touhua, eikä pystynyt olemaan pitkiä pätkiä putkeen tuossa asennossa.
Tarkoitus on tänä talvena ajella vain noin tunnin pätkiä trainerilla ja pari kertaa viikossa. Että tästä minimaalisesta fillaritreenistä saisi maximaalisen hyödyn, niin tarkoitus on sisällyttää aina näihin trainer-treeneihin 1-3min toistoja kovemmalla tempolla vähän EN:n treenausfilosofiaa mukaillen (www.endurancenation.us).
Tänään siis 55min fillaria trainerilla, jossa mukana 4x90s kovempaa ja perään 4km juoksua. Tiedä nyt sitten miten hyvin tää toimii, mutta ainakin naapureilla ja vaimolla on hauskaa ja haavit on auki mun touhuja ihmetellessä.
2 kommenttia:
Bongasin tästä oleellisen, eli ton Scars of Broadwayn. Joku biisi oli tuttu, mutta muuten uusi tuttavuus. Mahtavuutta, näin niinkun paljon System of the Downia kuunnelleena.
TommiK
Jeah, System of the Down on ihan ässä. Mutta kun sitä ei ole enää, joutuu turvautumaan Scars of Broadwayhin. Erityisesti "Come eat some chemicals with me" säväytti sanoituksellaan :)
Lähetä kommentti