Munaravia

Kolmas päivä jo putkeen Pirkkahallissa. Onneksi webtimmi siis ei ihan pitänyt kutinsa, joten pääsiäistreenit pelastettu. Keskiviikkona vedeltiin Haaviston kanssa puolitoista tuntia tonneja kiihtyvästi ja viissatasia vähän kovempaa. Eilen yhdistelmänä 2.5h ja passailin juoksua taas tämän päivän vetoja varten muutamalla lyhyemmällä vedolla maustettuna.

Tänään ohjelmassa oli 3h yhdistelmää, jossa mukana tempopätkiä ja yhden jalan tekniikkaosioita fillarilla, sekä tietty kiristyviä tonneja ja takakireitä viissatasia. Rivissä mukana myös Günther ja sairastuvalta palannut Pete.

Alkuun pikkasen hölkkäilyä ja venyttelyä. Annalahan oli taas notkea kuin norsu, joten ei siitä sen enempää. Sitten pyörän päälle ja fillari tuntui tänään kyllä tosi hyvältä. Jonkin aikaa pyörittelyä ja 6min tempopätkä kiristyen hiukan yli anaerobisen kynnyksen, pikkasen isommalla tuumalla. Loppuun vielä yhden jalan pyörityksiä ja 45min jälkeen taas adiosta alle ja radalle. Eka juoksusetti oli 3x1km kiihdyttäen, toteutus ehkä aavistuksen liian kovaa aerobiselta kynnykseltä, puolivälin kauttapallona, anaerobiselle: 4:35 -> 4:17 -> 3.59. Pienen palauttelun jälkeen taas fillarin päälle ja aikalailla sama setti kuin alkuun, eli 45min tempoineen, muine temppuineen. Täytyy myöntää, että tempo-osuudessa alkoi jo jaloissa tuntua tonnit, kun yritin vielä isommilla tuumilla ja pienemmällä kadenssilla myllyttää. Toisessa juoksuosiossa lyhennetiinkin sitten matkaa ja nostettiin vauhtia, eli 4x500m ja välissä aina 300m hölkkää. Ekat kolme meni 1.46, 1.46 ja 1.43. Viimeinenkin meni ekat 300m aikalailla samaa vauhtia, mutta sitten suhahti rekka (Pete) ohi ja perävaunu (Markus) perässä. Tuli sen verran puskista, ettei oikein ehtinyt kuin liimautua imuun kiinni, ettei lennä persiilleen. Nanosekunnin verran kävi mielessä vielä imuttaa kolme rinnan kaarteeseen, mutta rytmi ei enää vaihtunut. Viimeinen 500m 1.32. Pienen hölkän jälkeen vielä kerran 45min trainerisetti normaaliin tyyliin ja lyhyt, kevyempi juoksu vielä päälle. Tosi hyvä setti, mutta huominen tarvii kyllä taas palautella kinttuja. Ja sehän onnistuu uintisetillä, joka ei tule olemaan pelkkää kellumista.

Yöpöydällä tällä kertaa puoleen väliin luettu Maccan I'm here to win. Viihdyttävää settiä ja mielenkiintoisia tilanteita, mutta välillä kaverin ego vaan purskahtelee yli minun makuuni.