Häröilyä

Maanantain uinnin jälkeen on ollut ohjelmalla monenlaista settiä. Tiistaina vajaa parin tunnin aerobinen juoksulenkki, joka ei nyt niin kamalan herkältä tuntunut. Keskiviikkoaamuna kevyt uinti + lihaskuntopiiri ja illalla parin tunnin Säijän lenkki ja näissä oli taas kulku kohdillaan. Torstaiaamusta oli vielä aamusta ohjelmassa uintia Hervannan maineikkaassa uintibunkkerissa. Ojalan Antti sattui samaan aikaan hallille ja uitiin rinnakkaisilla radoilla 4x400, mulla tosin lisälaitteita kopallinen viimeisissä päällä ja silti tipuin Antin kyydistä. Hyvältä tuntui meno silti, harmi vaan, ettei ollut kelloa kädessä, eikä altaan reunalla. Tuntui jo nimittäin siltä, että tuo normivaparikin olis alkanut kulkemaan ja vartalon kiertoa olisi enempi nyt mukana. Heti perään vielä Lukonmäkeen rimpuilemaan vajaaksi tunniksi. Illalla kun otin vielä 1,5h hieronnan, niin alkoi kroppa jo olla niin solmussa, että taivuin perjantaina lepopäivään.

Tänään sitten taas tulessa ja fiilis oli kyllä lähtiessä hyvä ja energinen, mutta kyllä se treenin edetessä saatiin onneksi kitkettyä pois. Alle ensin tunteroinen uintia ja lopussa 500m reipasta vauhtia, joka ei kyllä tuntunut hääviseltä. Katospa taas se orastava itseluottamus uintiin sen siliän tien. No, ei auttanut jäädä itkemään omaa surkeuttaan, vaan perään samanmoinen duathlon kuin vajaa viikko sitten. Nyt vaan oli sykemittari mukana kontrolloimassa ja vittumainen puhuri paiskimassa tällaista hankisääskeä pitkin pientaretta. Sykkeet sain tällä kertaa juoksussa kontrolloitua alle anaerobisen, mutta kyllä vauhtikin hiukan tippui. Fillarissa taas remmoin vastatuuleen välillä anaerobisen ylikin, mutta muuten fillari tuntui kyllä ihan hyvältä. 1,5min hitaampi olin tällä kertaa ja hiukan kankealtahan tuo juoksu tänään tuntui. Loppuverroja en ehtinyt tehdä, joten maitohappojen tyhjennys hoidetaan huomenna Säijässä Güntherin kera. Ja vauhti on tällä kertaa überhidas.