Tempoa ja jalat makaronilla

IBD Cyclingin asut saapuivat vihdoin ja sairaan hyvät kuteet onkin. Eipä sitä nykyään enää muilla vermeillä pysty ajelemaankaan kuin noilla. Bonuksena se, että pystyy niillä ihan hyvin juoksemaankin.

Viime viikon teemana oli tempojalan löytäminen. Ensin hiivittiin lauantaina fillaristien reviirille JPH Fysio Tempoon (20km), kun sinne oli ystävällisesti järkätty myös harrastesarja, jonne tällaisten lisensittömien ja UCI-laittomien triathlonistien matka vei koleasta kelistä huolimatta. Amatöörien puuhastelua tämä eka tempo oli ainakin itselleni. Alkulämmittely hoitui autossa istumalla penkinlämmitin päällä. Ja sen kyllä huomasi. Äijä oli niin jäässä puoliväliin asti, ettei saanut watteja ulos koneesta sitäkään vähää mitä normaalisti. Keskari jäi 37kmh ja vähän päälle.

Tiistaina sitten oli tarkoitus nykäistä viikkotempoa Pirkkalassa (10km), mutta aikataulut sakkas siihen malliin, että jouduin vetämään omalla ajanotolla tuon lähdön. Nyt maltoin lämmitellä kunnolla ja watit lähtikin paljon paremmin vastatatuuleen ja paluumatkan tulin sen mitä jaloissa oli enää jäljellä. Keskari 40.1kmh oli ihan positiivinen ylläri ja tuulta oli sen 7m/s tälläkin kertaa. Ei siis ihan optimit.

Keskiviikkona sitten vielä päälle vajaa 2h voimatreeni rainerilla (alhainen kadenssi (60-65) ja 5-9min vedot). Torstaina kun vielä ajelin Teron ja Jirin jojossa vajaa 4h pk1/pk2, niin lauantaina ei sitten oikein lähtenyt enää jaloista tehoja. Nyt palautellaan kinttuja jokunen päivä, tiistai-iltana IBD vuosipäivänä teemun järkkäämä häppeningi Hesassa ja kokeillaan ajaa tutkaan vauhteja ja keskiviikkona taas normaalit terävät T10:ssä. Ihan mukavasti siis prässiä ja tarvii nyt tarkkailla ruhoa miten se näihin ihmiskokeisiin suhtautuu.

Pispalan portaat ja wappuajelua

Viime viikolla ohjelmaan osui muutama ihanan ahistavaa treeniä. Keskiviikon plänit meni hiukan uusiksi, kun taivaalta satoi kaikenlaista kamaa. Piti mennä alun perin Sasin mäkiin nykimään fillarilla, mutta sade vesitti sen suunnitelman ja sen sijaan suunnistettiinkin Pispalan portaisiin. Ohjelmassa oli 8xPispalan portaat ja juoksu takaisin koulun kautta kiertäen. Vk-treeni siis ja oma toteuma oli sellainen, että portaiden yläpäässä sykkeet anan tuntumassa, josta lähdettiin reippaaseen juoksuun. Tuntui muuten yllättävän samanlaiselta lähteä juoksuun kuin kovan tempon jälkeen, mutta nopeasti ne jalat siitä sitten palautui ja sykekin palautui aerk:n alle kun alamäkeen sai juosta. Kierrokset siis putkeen ja oli niin hyvät selät siinä edessä, että ei edes juomataukoa ehtinyt pitää. Päälle sitten vielä bonuksena yksi kerta ja verraten näkötornille.

Päälle sitten vielä kova uintisetti. Sen verran meni jalat soikeeksi, että jonkin verran joutui turvautumaan pulliksen apuun. Hyviä uintisettejä nämä keskiviikkoiset kun pääsee ahistamaan itseään parempien uimareiden peesissä. Lampelan Markku on ollut sopivan kova kirittäjä mulle ja nytkin veisteltiin sarjat 600-300-150-50 ja sarjojen määrää lisättiin ja vauhtia samoin loppua kohden.

Toinen kova setti oli perjantaina, kun ajoin 4h sillä ajatuksella, että joka tunnin jälkeen nostettiin watteja, alussa alle aerk:n ja viimeinen jo yli aerk:n. Yllättävän hyvin sain watit nostettua, alussa vähän liiankin korkeiksi. Vaikka oli wattimittari, niin tuuleen tulee puskettua vähän liikaa. Vauhdit ei ole vielä siellä missä pitäisi, mutta eiköhän nekin sieltä kesään mennessä tule. Päälle juoksin vielä 8k aerk:n tuntumassa. Tankkasin koko fillarin ajan lähes kisanomaisesti ja hyvin suoli tuntui tätäkin nyt sietävän ja tietty juoksuun riitti vielä energiaa. Nesteet jäi tosin vähän vajaaksi ja tuota pitää parantaa, lisäksi jalat oli kyllä kohtuu soikeena juoksuun lähtiessä. Taisi nuo Pispalan portaatkin vielä tuntui lihaksistossa, mutta kyllä tuota lihaskestävyyttä pitää saada paremmaksi Rothiin mennessä.