Tekniikkaa, tekniikkaa, tekniikkaa

Viime viikot on hinkattu tekniikkapainotteisesti vähän joka lajissa. Uinnissa en ole juuri muuta kuin tekniikkaa tehnytkään ja ne harvat fillarit joita on trainerilla poljettu (n. 2 kertaa/vko) on sisältäneet tekniikkaa ihan mukavasti nekin. Juoksutreenejä olen sentään malttanut välillä tehdä ihan vaan juoksemalla, mutta jokaisessa juoksutreenissä on ollut vähintään 3-4 ruskoa mukana loppupuolella.

Määrät on olleet hyvin maltillisia, pikkasen alle 10h/vko, mutta ehtii sitä sitten talvella ja keväällä vääntää sitäkin. Pääasia, että saisi tekniikat sen verran kohdilleen, että saisi vähän vauhtia lisää, eikä kuukahda ihan kovin nopeasti kun alkaa tulla lenkille pituutta.

Tänään tuli taas vaihteeksi juoksenneltua juoksutekniikkaa Onkiniemessä vihreällä veralla. Pikkasen on ollut vasen nilkka heikossa hapessa, joten yritin juoksennella varovasti ja pehmeällä alustalla. Muutaman tunnin päästä sitten Kalevaan ja uinti tekniikkatreeniä Peten kanssa. Kellotettiin treenin ohessa "leikkimielisellä" kisailulla 50m Peten kanssa täsmälleen samaan aikaan, 38.6s (lähtö alhaalta). Silmät kyllä vähän muljahteli, kun katoin kelloa, en nimittäin uskonut että tulen koskaan noin lujaa uimaan. Tekniikkatreenit on siis purreet ainakin lyhyille matkoille. Nyt kun saisi vauhdit ja opitut tekniikat siirrettyä vielä pidemmillekin matkoille. Pari uutta ongelmapesäkettä löytyi taas vedenalaisissa "kuvauksissa". Ongelma numero yksi on se, että vasemman käden veto menee osittain läpi. Kyynärpää ei pysy paikallaan, vaan luistaa vedossa taakse, joten vetopinta-alaa menee paljon hukkaan ja voimaa harakoille. Jotain olen kyllä tiennyt tuolla vasurissa vialla olevankin, sen verran nihkesti vasemmalla kädellä uinti vie eteenpäin. Kakkosongelma ei ole ihan niin paha
triathlonissa, nimittäin potkut ei mene rennoilla jaloilla, vaan täysin jännitettyina. Potkuja nyt ei niin kauheasti pitkillä matkoilla käytetä, mutta kyllä tätäkin pitää pyrkiä kehittämään.

Huomenaamulla sitten nahkakompassi kohti Helsinki-Vantaata ja seuraavat pari viikkoa menee lomaillessa New York _ Miami akselilla. Ja tämähän asia ei vituta sitten yhtään.

Hawaii fiiliksissä

Eilinen päivä olikin sitten Triathlonia pullollaan. Päivällä ensin veisteltiin vittuilun ohessa tunnin verran tekniikkapainotteista uintitreeniä Tapsan ja Peten kanssa. Uintiasento alkaa olla jo vähän sinne päin ja alkaa olla aika siirtyä seuraaviin ongelmapesäkkeisiin. Erityisesti vasen käsiveto menee läpi ja johtuu ainakin osittain siitä, että hengitän vain oikealta. Nyt aletaankin sitten harrastamaan ainakin pidemmissä siivuissa molemminpuolista hengitystä, josko sillä saisi tasapainotettua uintia. Jotain muutakin häikkää on käsivedossa, kun ei saa oikein voimaa vedon taakse. Tämä tulee esille yhden käden drilleissä ja catch-upeissa pulliksella. Tarttis kuvata veden alla tuota käsivetoa, niin tajuaisi paremmin mikä siellä menee vikaan.

Uinnin jälkeen sitten fillarit ja vastukset Ratinaan ja tehtiin tekniikkapainotteinen pyörä-juoksu-treeni. Kokeilin ekaa kertaa yhden jalan pyöritystäkin, joka paljasti heti kärkeen melkoisia puutteita tekniikassa. Eikä isolla tuumalla tuuppauskaan ihan nätisti pyörinyt. Pyöritystekniikkaan tarvii panostaa nyt ihan kunnolla. Välillä käytiin juoksemassa radalla, jossa mausteena lyhyitä, teräviä spurtteja. Muutenkin juostiin rataa hyvin vaihtelevilla vauhdeilla. Hyvänoloinen treeni, joka ei tuntunut kauhean kuormittavalta ja väsyttävältä, mutta tänään on lihakset kyllä mukavasti kipeät.

Illalla sitten Hawaii-kisakatsomo parinkymmenen muun "nistin" kanssa, kun kuninkuusmatkan tittelistä kisailtiin Big Islandin Konalla. Olihan taas legendaarinen kisa. Kuvassa olevan, eilisen jälkeen jo kolminkertaisen Ironman-maailmanmestarin, Crewien askellus on kyllä silmiä hivelevän kaunista katseltavaa. Varsinkin kun sankari on nyt saanut pyöränkin kärkimiesten tasolle, ei muilla ollut lopulta asiaa ja reittiennätys meni samalla päreiksi. Myös naisten mestarin, Crissie Wellingtonin meno on mykistävää. Mimmi veti lähes rampana (pari viikkoa sitten pahat pannut fillarilla) itsensä väkisin mestaruuteen ja alle 9h.

Är Femma

Alkuviikko on tehty vähän kevyempää treeniä ja kroppa tuntui jo eilen siltä, että josko tekisi tänään vähän kovemman juoksutreenin Tajujen joka kuukausi juostavan testilenkin, R5:n yhteydessä. Ajatuksena siis oli juosta "vain" vk-treeni Haaviston kanssa fiiliksen mukaan.

Noh aamulla kävin toki alle uimassa ja tekniikkaa vaihteeksi. Olo muuten freesi, mitä nyt puolet aikaa uin silmät kiinni, niin kuin tuohon aikaan (6.30) normaaleilla ihmisillä onkin.

R5:n alkuverrassa jalat painoivat kuin lyijy ja alkoi olla pelko persiissä, josko se sunnuntain Pirkka kuitenkin tuntuu vielä kintuissa. Ja tuntuihan se. Haavisto lähti paukusta hölkkäilemään sellaisia 4.10-kilsoja ja muutama rusakko Kerosen johdolla pakeni horisonttiin jo ekalla kilsalla. Reilu 3km pysyi kohtalaisesti tuossa vauhdissa, mutta anaerobisen rajalla ja vähän ylikin mentiin. Jaloissa tuntui karmealta ja alkoi käydä selväksi kuinka älykäs idea tämä olikaan lähteä kellottelemaan tässä olotilass a ja tällä juoksukunnolla, mikä ylimenokauden jälkeen on käsissä. En muuten edes muista, koska olisin viimeksi juossut vk2 ja yli intensiteetin juoksulenkin? Noh loppumatkassa tipahdin Haaviston kelkasta. Näemmä johtaja hiukan kiristi vauhtia lopussa ja mulla oli aika tasavauhtiset kilsat koko matkan. Loppuaika 20.46 (ennätys 20.31), mikä on yllättävän hyvä viimeaikaisilla juoksutaustoilla, mutta meni valitettavasti lähes maksimeilla. Eipä olisi tänään juurikaan lujempaa kulkenut.

Seuraavat pari päivää tarvinnee ottaa todella keveesti sillä lauantaiksi on tiedossa jotain kivaa kombo-treeniä ennen Hawaiin kisakatsomoa. Tarvii nyt juosta näitä 5km testijuoksuja tuonne helmikuun loppuun kerran kuussa, yrittää kehittää nopeutta tekniikan kautta ja painaa tuo vitosen enkka nyt vihdoin tuonne 20min alle. Teivocup ja R5 sen mukaan mitä osuu omiin aikatauluihin.

Viikko 39 - Uintitekniikkaa ja Pirkkaa

Sain pitkästä aikaa edes jonkinmoisen treeniviikon aikaiseksi, joten laitetaan nyt se tännekin. Reilu 11h muodostui pääosin uinnista ja juoksusta. Fillaria oli mukana hyvin vähän ja lihaskuntotreeneissäkin olen ollut vähän laiskalla päällä.

Viime viikolla uintitekniikka nytkähti taas piirun verran oikeaan suuntaan, kun sain pään asennon kuntoon ja vauhtia tuli heti lisää. Tämän päivän uintitreeneissa kokeiltiin kellottaa yksi 50m, joka meni 44s Pirkasta väsyneenäkin. Myös käden palautus rentona ja pintaa pitkin alkaa mennä ihan rutiinilla. Kuula pysyi koko ajan hallussa ja oikeassa asennossa, mutta siihen joutuu vielä keskittymään.

Juoksussa on tullut mukaan kerta viikkoon tekniikaharjoitteita, joilla olisi tarkoitus saada lisää uusia ärsykkeitä kroppaan ja parantaa juoksutekniikkaa. Kaiken tämän tarkoituksena on tietty saada lisää nopeutta, jota sitten jalostetaan kevään mittaan kestämään pidempään. Mukana on ollut myös kerta viikkoon Kaupin kilpavitosen juoksua reilut pari rinkiä jo Pirkankin takia ja tuomaan lisää voimaa. Viikko viikolta vauhti onkin maastossa noussut ja Suolijärven mäet Pirkassa olivat tällä kertaa helppoa kuin heinänteko. Itse Pirkka hölkkäiltiin tällä kertaa vähän maltillisemmin ja juostiin reiluun puoliväliin n. 2.55 vauhtia ja kiristettiin vielä lopussa Petrin kanssa piirun alle 2.50 loppuajaksi. Hieno reitti, hieno tapahtuma ja kelikin natsasi.

Tämä viikko vähän kevyemmin.

Viikko 39

Ma ap Juoksu 40min, kevyt
Ma ip Uinti 1h, tekniikka
Ti ap Juoksu 30min, kevyt
Ti ip Juoksu 75min, maasto, vk1
Ke Uinti 40min, tekniikka
To ap Juoksu 40min, kevyt
To ip Lihaskuntopiiri 45min + Pyörä 40min, kevyt
Pe Uinti 45min, tekniikka
La Uinti 55min, tekniikka + Juoksu 40min, tekniikka
Su Juoksu 2h50, maasto, vk1 (Pirkan Hölkkä)

Yhteensä 11h20

Poiju

Poiju, eli kuula, nuppi, kallo, pääkoppa. Välillä tuntuu, että fillarointi ja uinti olisi helpompaa ja erityisesti vauhti olisi kovempaa, ellei tuota poijua olisi hidastamassa vauhtia. Ja tarkoitan nyt tuota fyysistä osaa, ruhon jatketta.

Tänään oli taas vuorossa tekniikkapäivä ja ensin altaalle hinkkaamaan jo tutuksi tulleita käden laahausta, "ketsuppia", rytminvaihtoja, lättäreillä/pulliksilla ja ilman. Catch up - drilli oli tällä kertaa se, jossa hiffasin missä asennossa tuo kuula pitää olla. Mullahan on ollut probleemana, että pää sukeltaa lähes koko ajan uidessa, enkä ole oikein sitä saanut kitkettyä pois, vaikka olen sen tiedostanutkin. Catch upissa sain sitten aseteltua kuukunan sopivalle kohdalle vihdoin ja se alkoi siinä pikku hiljaa pysyäkin. No, auttoiko tämä mitään? Kellon mukaan pirusti. Uin nimittäin normaalin 5x50m minuutin lähdöillä. Tahtoo sanoa sitä, että mitä lujempaa uit sen enempi ehdit levätä, vaimitensenytoli. Viimeisen kuukauden aikana (mukaanlukien eilinen uintitreeni) nuo 50 vedot on menneet 50-55s väliin, siis hidastuen. Tänään menikin sitten yhtäkkiä 45-50s väliin (45, 46, 46, 48, 50), toki edelleen hidastuen, mutta onhan tuo giganttinen parannus yhtäkkiä vain pään asentoa korjaamalla. Terhi oli kirittämässä vieressä ja siitä oli kyllä apua tällaisissa treeneissä. Edelleen tuli Terhiltä pataan, mutta ei enää kuin kahdessa viimeisessä vedossa. Tällaiset pompsahdukset motivoi aina kummasti. Edelleenkin väsyneenä hiukan tahtoo käden palautus tulla korkealta ja pää painua uppeluksiin, mutta niskalenkki noista "vammoista" on jo otettu.

Perään heti juoksun tekniikkatreeniä, eli pakarajuoksua, spurtteja, kiihdytyksiä, kuopaisuja, ja niin edelleen. Aika kevyesti tuli otettua (onneksi), ettei ole kintut huomenna aivan sököt. Huomenaamusta nimittäin pitäisi kuitenkin hölkkäillä Pirkan Hölkkää. Ja nimenomaan hölkkäillä. Haaviston kanssa olisi tarkoitus nauttia mahtavasta reitistä tällä kertaa vähän kevyemmin, jotain 3h vauhtia, mutta onhan se silti selvää, että viimeistään Suolijärven mäissä alkaa jaloissa tuntua hapokkaalta.