Pyhäjärven lenkki

Sen verran hajalla on olleet Annalan kapulat tänä talvena ja keväänä, että vasta nyt sain tehtyä vuoden ensimmäisen Pyhäjärven lenkin. Minun versioni tuosta poikkeaa hiukan oheisesta kuvasta, koska starttaan Onkiniemestä ja hivuttaudun siitä sitten pikkuhiljaa reitille. Mun versio on 27km pitkä. Yllättävän hyvin juoksu kulki, sellaiset 1h30, mutta sitten 2h kohdalla alkoi olla jo takareidet loppu. Vauhti ei juurikaan tippunut lopussakaane edes nousuvoittoisesta loppureitistä huolimatta, mutta kyllä karu totuus pitkien lenkkien puuttumisesta tuli esille. Olisi tänään ollut vieläkin hienompaa juoksua tarjolla, kun oikeat juoksijat tarjosivat juoksuseuraa Pirkan Hölkän reitin muodossa. Olisivat jopa kuskanneet Valkeakoskellekin. Haistoin palaneen käryä ja tein oharit epämääräisesti aikatauluihini vedotin ja kyllähän se itku olisi päässyt viimeistään Suolijärvellä. Oman lenkkini datat 27km/5:13 per km/140 syke. Eihän tuollakaan vielä kuuhun päästä, mutta ihan hyvä alku mulle. Joroisten jälkeen kun alkaa Ironman-treeni oikein kunnolla, näitä pitkiksiä pitää alkaa tehtailemaan ihan kunnolla. Toiveissa olisi saada vielä yksi juoksupitkis sovitettua johonkin väliin ennen Joroisiakin.

Eilen reviteltiin taas Rambon, Litmasen ja Lassen kanssa sprintaten, eli 750m ensin Vihnuksessa. Aika oli täsmälleen sama kuin SM-sprintissä, joten vauhtia ei ole tullut lisää, vaikka olen yrittänyt avovesiuinnista unta nähdäkin. Fillari (24km) oli vähän työläämpää tänään, sillä reitille oli osunut sekä kova tuuli (tais olla 7-9m/s) ja Leukun mäki pariin otteeseen. Niinpä keskarikin jäi hikiseksi 36.2km/h ja erityisesti tuulessa loppuun polkemani jalat sanoivat työsopimuksen irti juoksussa (5km). Takareidet hitsasivat kramppien muodossa kiinni jo parin ekan kilsan aikana ja fillarissa ohittamani Åker suhahti ohi jo alkumatkasta. Jouduin vähän kävelemään ja venyttelemään takareisiäni, mutta en mä paljon lujempaa olisi päässyt ilman kramppejakaan. Hyvä opetus taas siitä miten käy, jos yrittää riuhtoa fillarissa omaan tasoonsa nähden liian kovaa. Ja tässäkin sykkeet oli ihan budjetissa, mutta tuuli on petollinen peluri. Markus tarjoillee mulle tähän powertappia hätiin, jonka otankin mieluusti ilmaisena vastaan.Noh, tämä treeni ei nyt ihan putkeen mennyt varsinkaan juoksun osalta, mutta korjataan tilanne ja opitaan tästä ensi viikon yhdistelmiin.

Ensi viikolle paljon määrää ja avovesiuintia, jos saisi vaikka juhannuksena jonkin ryppään aikaiseksi.

Tiihalan Terävät

Pari päivää on nyt puhalleltu muniin viikonlopun rimpuilujen takia. Maanantaina täysi lepo ja eilen vaan kevyt uinti Vihnuksessa ja meinasin edelleen painua pohjaan. Tänä aamuna Hervannan bunkkerissa kevyt aamu-uinti alkoi jo muistuttaa uintia, joten illalla Tiihalaan huudattamaan konetta Güntherin ja Rambon kanssa. Tarkoitus oli tehdä 3+21+3 setti siten, että juoksut kovaa ja fillari hiukan passaillen. Pieni kysymysmerkki ilmassa kuinka pahasti Pirkka oli betonoinut jalat ja nopeuden ruhosta veke. Rami on niin kovassa juoksukunnossa, että oli lähtökohtaisesti pelkkää märkää unta yrittää edes pysyä peesissä Yritin kuitenkin roikkua mahdollisimman lähellä, josko selästä saisi hiukan kiriapua.

Reeni meni oikeastaan ihan hyvin, paremmin kuin uskoin ja lauantain sprintti oli todellakin avannut paikkoja. Juoksut meni 11.47 ja 11.52 ja sain sykkeet jo aika hyvin ylös. Huom. jätän sykkeet tällä kertaa hämärän peittoon ja samalla amputoin mahdollisen anaerobiskynnyskeskustelun jo alkumetreille. Eihän noilla ajoilla vielä kuuhun päästä, mutta parempaa menoa kuin lauantaina. Fillarissa ajoin ekan puoliskan kohtuu kovaa ja loppupuoliskan hiukan passailin, että jäisi tällä kertaa enemmän paukkuja juoksuun, joka oli treenin päätarkoitus. Fillari meni kuitenkin vk:lla lähes koko ajan, ettei se nyt ihan matelua ollut. Huomenna olisi tarkoitus ottaa sitten vaihteeksi kestävyyttä niin fillarissa kuin uinnissa, jos vaan saa mahtumaan päivän tekemisten lomaan.

Kuvassa muuten uusi TT-kypäräni, kun vanhasta lohkesi korvakkeet irti ja kisoissa tuomaristo on jo irvistellyt siihen malliin, että on vaan ajan kysymys, koska käy kylmät. Tarkoitus oli hommata vähän lyhyemmällä hännällä oleva kypärä, jotka nyt on enempi muodissa, mutta niistä mikään ei osunut mun kuuppaan oikein mitenkään. Mulla kun on tällainen kaponen nuppineula ruhon jatkeena, niin suurin osa on ollut sellaisia pulleita mohloja, jotka pyörii ja hölskyy päässä, vaikka pitäisi olla koon puolesta oikea. Spessun TT2 sen sijaan istui mun kuuppaan täydellisesti ja muutaman kerran jo tositilanteessa testanneena, olen todella tyytyväinen hankintaan. Ja jos kerran mun ja Jirin frendi, Macca, ajaa tuollaisella, niin miksen siis minäkin?

Kombo

En tiedä mitä sieniä olin syönyt, kun olin suunnitellut tämän viikonlopun ohjelmaa. Allakassa kun luki lauantaina SM-Sprintit ja sunnuntaina Pirkan Pyörä 217km. Luulin ilmeisesti olevani joku teräsmies kun ajattelin nämä klaaraavani kyykkäämättä.

Lauantaina herätys olikin jo neljän pintaan ja juniorisarjan pojat Jiri, sekä Miikka koukkasivat vanhan pierun säälistä mukaansa Onkiniemestä. Pläni oli ottaa uinti hyvinkin rauhallisesti ja rykiä sitten fillarilla ja juoksussa sen mitä pääsee. Mulle tää sprintti on aivan liian lyhyt tällaiselle dieselille, mutta josko tällä luukutuksella saisi vähän auottua paikkoja ja saatua aavistus nopeuttakin. Uinnin otin tosiaan startista lähtien iisisti, kiersin pahimmat rysät kaukaa ja rantauduin minuuttitolkulla kärjen perässä. Vauhtikaan ei tietty ollut hääppöistä (1.54/100m), mutta uinti tuntuu pitkästä aikaa paremmalle ja rauhallisemmalle. Rantauduin tällä kertaa hyvävoimaisena. Fillarilla sitten sain ihan ok kierroksen tehtyä ja 22.5km meni aavistuksen yli 37 kmh keskarilla. Juoksussa ei sitten päässytkään mihinkään, eikä saanut oikein tehoja irti ja sykkeitä ylös. Vauhti 5km matkalla hikiset 4:20/km. Juoksulle tarttee kyllä nyt tehdä jotain. Okei, eihän tässä ole päässyt juoksemaankaan kuin parisen viikkoa, että sikäli, mutta nyt pitää yrittää kieli keskellä suuta panostaa seuraavat viikot juoksuun ja yrittää ylläpitää fillari tässä.

Sunnuntaina saikin nukkua ruhtinaallisesti tuonne puoli kuuteen asti ja sitten pitikin alkaa asettelemaan jo kypärää taas päähän. Edessä Pirkan Pyöräily 217km, eli toisinsanoen palauttava pyörä. Tällä kertaa dream teamiin oli kasaantunut itseni lisäksi Pete, Teemu, Juha ja Miikka. Tarkoitus ottaa alku rauhallisesti ja katsoa sitten mihin jalka tänään riittää. No eihän se mihinkään riittänyt. Ekat pari tuntia tuntui kyllä hyvältä, vetovuorot pyöri, läppä lensi ja vauhti oli siinä 36 kmh. Ennen Komia alkoi jo ylämäissä tuntua kintuissa ja pikkasen ennen Komia Teemun aiemmin kiveen kolhaisema tuubi (tai itseasiassa venttiilinjatke halkes) teki laupeuden ja matka tyssäsi siihen. Komissa leilien täytöt ja matka jatkui. Siinä 3-4h välillä alkoi jaloista loppua tauti ja jouduin lyhentämään omat vetovuoroni 3min ja silti tuntui pahalta. TJ Sarsaman jälkeen jos oli vetovuorossa, niin jaloista oli mehut syöty jo peesissä kun olisi pitänyt alkaa vetämään. Ja jos taas TJ  veti oman vuoron jälkeen, olikin jojon päässä kusessa, ettei tipahda kelkasta. Jo ennen Muroleeta ja varsinkin huollon jälkeen käytännössä Sarsama veti koko ajan. Välillä kokeiltiin Peten kanssa vetäistä muodon vuoksi jonkun minuutin, mutta kyllä se oli lähinnä silmän lumetta. Miikka erehtyi Muroleen kioskille jonottamaan herkkuja ja aikamme odotettuamme jatkettiin matkaa kun jannua ei kuulunut. Viimeiset 35km mentiin taas suht tasaista ja saatiin siinä Peten kanssa taas jalat toimimaan ja pystyttiin välillä hikisiä vetoja vetämään. Nyt alkoi vaan selkä olla niin jumissa, että oli työn ja tuskan takana pysyä aeropaketissa. Viimeiset 20km alkoikin oikea reisi nykiä kramppien merkeissä vähän joka puolelta. Ensin sisäreisi, sitten ulkoreisi ja lopulta takareisikin. Lopulta Hakametsän jäähalli naaman edessä ja kärsimysnäytelmä ohi. Mittari näytti tällä kertaa lukemia 213km/5h58/35.7kmh, mutta ei ollut tänään äijä iskussa. Taitaa olla lepokortin paikka huomenna, kyllä se on varma.

Ihan terve?

Mökiltä hoidetaan blogin päivitys, joten en jaksa alaa tappelemaan kuvien kanssa. Nyt kun kinttu on kunnossa ja uintiakin voi treenata normaalisti, lienee oikein todeta, että tässähän on ihan terve? Tuskinpa, jos lähipiiriä kuuntelee. Eikä edes ihan lähellä olla tuota määritelmää. No, haitanneeko tuo mittään, pääasia on, että reenata voi taas ja se vielä maistuu. Vähän liiankin hyvin. Tällä viikolla taisi tulla tehtyä kaikkea vähän liikaa: määrää, tehoa, töitä ja liian vähän unta. Lauantaina olikin reilun kolmen tunnin yhdistelmässä pientä väsymystä aistittavissa.

Uintia en saanut sovitettua kuin 4 kertaa: tunnustelu lähes parin viikon paussin jälkeen, tekniikkapainotteinen uinti höystettynä Hastin vittuilulla altaan reunalta, märkkisuinti altaassa ja avovesiuinnin korkkaus. Sanomattakin on selvää, että uinnissa on niin pirusti hommia, mutta aika-ajoin siitä jopa nautti tällä viikolla, kun ei ala yrittämään liikaa. Mun tekniikalla kun nimittäin paketti on heti hajalla ja äijä on hapoilla alta aikayksikön.

Fillaria tuli kolme treeniä, joista kaikki 2h-3h30 pituisia: yksi pk-lenkura pikkasen aerk:n alla, toisessa tehoja (2 x 18.5km tempoja, joissa vk-juoksut välissä) ja tänään vielä reilu 2h maasturilenkki nautiskellen. Kyllä tuo maasturihommakin on vaihteeksi mahtavaa hommaa tempoasennossa kyykkimisen mausteeksi. Ja vielä kin mökkiteitä kierrellessä alla oli appiukon täysjousto, satula suorastaan hyväili pakariosastoani.

Juoksua tein parikin tehorypistystä, ensin 6x1000 tiistaina, ja sitten lauantaina nuo yhdistelmät, joissa 2x3km vk1-vk2. Silminnäkijöiden mukaan perseeni viistää asfalttia juostessa, joten lonkankoukistajat saa ensi viikolla erityiskäsittelyn. Ja siltä se kyllä tuntuikin. Oli aikas kankean oloista ja jalat liikkuivat muutenkin kuin hidastetussa filmissä. Saattaa olla ensi viikonloppuna komiikkapläjäys valmis jahka meikäläinen kyyristyy tämän paketin kanssa sprinttiviivalle. Noh, päällimäinen ajatus on saada tuttu kaveri vaihteeksi epämukavuusalueelle ja toivottavasti aukee paikat samalla vähän parempaan kuosiin. En kyllä ajatellut juurikaan kevennellä, kun ei ole mikään tärkeä skaba mulle ja treeni maistuu, mutta sen verran on itsesuojeluvaistoa, kun Pirkan pyöräily on vielä seuraavana päivänä, notta perjantaina uin vain kevyesti. Alkuviikosta tulee töiden takia lisäksi vähän taukoa, joten eiköhän noi riitä.

Tällä viikolla määrää tuli 15h30 ja jokunen tehorääpäisykin. Ja paikat kunnossa. Kop kop.