Koomailua ja tehoja varovasti

Alkuviikko meni aika väkevästi koomaillessa. Jotenkin kuvittelin, ettei tuollainen kuuden tunnin aikaero tunnu ja kun vielä suuntana idästä länteen, joka piti olla helpompi. Noh, syystä tai toisesta alkuviikko ma, ti, ke kulki mollivoittoisesti, eikä energiaa tuntunut riittävän oikein mihinkään. Loppuviikosta sitten alkoi jo tuntumaan paremmalta ja torstai-aamun 9x400 uinti oli jo ihan mukavantuntuista. Tosin, vituttihan se kuin pientä oravaa kun muuan Jarmo Hast sattui samalla radalla omille nelisatasilleen ja meni laudan kanssa potkien ohi. Torstai-illalla sitten kokeilin parvekkeella kiusata traineria reilun tunnin, jossa 2x15min lähellä ftp:tä. Tuntui taas perin ikävälle.

En ole viimeiseen kuukauteen, eli edellisen Teivo Cupin jälkeen, juossut kuin kerran viikkoon ja sekin alle tunnin lenkki. Tarkoituksena olikin pistää juoksu ylläpitoon pariksi kuukaudeksi voimatreenin ja uinnin alta, mutta kyllä mä nyt olin kuvitellut sentään pari kertaa viikkoon juoksevani. No, nyt se on syystä tai toisesta jäänyt vieläkin vähemmälle. Sen takia sainkin ase ohimolla pakottaa itseni starttiviivalle, kun jalat oli puntista ja trainerista sekä kankeana, että sopimoilleen kipeenä. Tiesin kyllä, että edellisestä kerrasta aika hidastuu, mutta kuinka paljon. Jaloissa tosiaan oli vitosen rykäisyssä vähän erilainen, lyijymäinen tunne, verrattuna edelliseen. Yllättävän hyvin sitä sai kuitenkin puristettua, toki tilannetta auttoi Tapin leveä selkä 10-20m edellä koko juoksun ajan. Säästin vielä hivenen paukkuja viimeiselle kilsalle, joka olikin ihan selkeästi nopein kilsani, mutta vanha kettu teki täsmälleen samoin. Olin kyllä lähes varma että klaaraan tuon lopun, mutta niin vain jäin Tapista ja edellisen kuukauden ajastani tasan 7s. Ihan hyvä torjuntavoitto tuo aika, mutta vituttaahan tuo tappio jonkin verran. Ensi kuussa viivalle janoten kostoa, mutta juosta en aio tässä välissä juuri enempää, puristan vaan jotenkin sitten itse kisassa jonkin verran enemmän. Päästä se on kiinni.

Loppuviikonloppu menikin sitten maastopyöräilyn merkeissä, joten ihan kohtalaisesti sain sitä määrääkin lopulta kasaan tälle viikkoa.

Uintia ja ruhon kuormitusta

Tämä viikko meni aika pitkälti Pelastusarmeijalle treenien suhteen, koska vietin laatuaikaa kiinalaisten kollegoitteni kanssa Pekingissä. Hotellissa oli sentään "sattumalta" allas, joten joka aamu käväisin ennen aamupalaa pulahtamassa. Sen verran oli kuitenkin tiukka ja raskas työviikko, sekä lennot & aikaero painoivat, että vähän nihkeää oli uinti. Joten, treenimielessä kevyt viikko, kun kuvan lankutus ja uinnit olivatkin lähestulkoon se mitä sain aikaan. Jostain syystä ei kuitenkaan näin sunnuntaina ole kauhean freesi ja levännyt olo. Muistutus taas siitä, että ei se kroppa kauheasti näe eroa mistä se stressi tulee.

Viime viikolla tuli myös jonkin verran kuvailtua ja analysoitua uintia. Säästän teidät siltä myötähäpeältä, mutta sen verran voin kertoa, että näyttäähän se oma uinti aina rumalta. Sitä luulee liikkuvansa vedessä kuin delfiini, vaan todellisuus on jotain muuta,

Ei noita videoita parane liikaakaan tuijotella ja analysoida, kuitenkin uinti on tuntunut paremmalta viimeiset viikot ja kellokin on ollut sitä mieltä. Joitain lisäoppeja tuli kuitenkin taas ja tässä syntilistaa: 1. Vasen käsiveto lähtee liian aikaisin, eli hapenotto on myöhässä ja kroppa kiertyneenä kun veto lähtee, joten kroppa ei ole takana ja loppuveto jää paljon vajaaksi, 2. Oikea käsiveto leveää pahasti ja tulee myös kyynerpää edellä. Molempia käsivetoja saisi suunnata lähemmäs kroppaa ja vatsan alle 3. Uintiasento on vähän parantunut, mutta kyllä siinä vielä hommia on. Katse saa olla vieläkin enemmän suoraan alas ja notkoselkää pitää saada suoristettua. Potkut myös mitä sattuu ja tuovat lisäjarrua uintiasentoon. Josko näitä nyt laittais alkuun kuntoon, niin katsotaan sitten lisää.

Treeni on ollut viimeisen kuukauden lihaskunnon hankintaa, erityisesti jalkoihin, wattitreenauksen aloittelua ja uintia. Juoksua vain muutama hassu lenkki ja tuntumakin on sellainen, että se on nyt tässä sopassa vähän ottanut siipeensä. Se nyt oli tosin odotettuakin. Menen silti kiduttamaan ensi lauantaina Teivoon, ellei ihmeitä nyt satu, niin saisi tehtyä kovan terävän treenin, ettei se juoksuvauhti täysin katoa.

Voimakkaampana, nopeempana ja komeempana kohti kesää

Puoliksi limbotun juoksukuurin (noh, tuli sentään enkat puolikkaalla ja vitosella) jälkeen tarkoitus on hankkia voimaa ja uintiin nopeutta. Voiman suhteen on jo päästy jollain lailla vauhtiin. Kaksi viikkoa on tunnusteltu 2krt viikkoon jalkapainotteista punttia kestovoimatyyppisesti (10-15 toistoa ja maltilliset painot), sekä viikkoon on otettu mukaan yksi tehotreeni trainerilla ja yksi jossa lyhyempiä rykäisyjä. Ajatuksena rääpiä vielä 2 viikkoa tällaista (no okei jälkimmäinen on työreissu Kiinaan, joten voi jäädä hiukan suutariksi) ja sen jälkeen alkaa repimään maksimivoimaa ylöspäin 8 viikkoa (toistot 5-6 ja painoa riittävästi), erityisesti jalkaprässissä. Muita liikkeitä: maastaveto, kyykyt, jalan ojentajat ja rinnalleveto). Tarvii mitata voimataso ennen ja jälkeen kuurin ja kattoo tuliko mitään. Trainer-tehotreenit pidetään tämän aikaa vielä kohtuu maltillisina ja niitä sitten kiristetään tuon tammikuun puolivälin jälkeen. Yritän nyt vähän tasapainoilla ja passailla määrän kanssa tämän voimakuurin aikana, mutta vaikeetahan se on kun on niin raikkaita treenikavereita, kuten kuvan Jiri-poika, että lähes joka päivä pitäisi olla pöpelikössä pörräämässä. Tänäänkin poltettiin rasvaa porukalla reilu 3h ja satoi koko ajan. Makasin lenkin jälkeen vartin sikiöasennossa kuumassa suihkussa, tärisin ja hoin itselleni: "on tää vaan hieno laji".