Juoksu nostaa päätään

Jouluviikon treenit meni enempi ja vähempi  perheen ehdoilla ja mitään hirveitä treenimättöjä ei vaan saanut mitenkään järkevästi sovitettua. Sentään sain 13h kasaan, eli onhan se jonkinlainen torjuntavoitto. Uintia oli nyt vähän vähemmän, mutta ihan kohtalainen fiilis pysyi edelleen uintitreeneissäkin. Kyllä tuo 8-9x400 kerta viikkoon on minulle edelleenkin sellainen treeni, että vaikka kuinka hiljaa sitä ui, niin aina on puolivälin jälkeen vaikeeta.

Fillari painottui tänne loppuviikkoon ja kaikki Shivin päällä, osa trainerilla ja osa Pirkkahallin ympyrää pyörien. Aerobisen kynnyksen watit tuntuis nousseen jonkin verran, mikä onkin se tärkein juttu Ironmania silmälläpitäen, anaerobista/ftp:tä en ole uskaltanut hetkeen testata. Pitäis varmaan, mutta se on aika ikävä testi tehdä rainerin päällä. Tarkoitus tehdä testi alkuvuoteen ja muutenkin alkaa pikkuhiljaa pidentämään näitä vetoja ja siirtyä myös ensi viikon jälkeen puntilla kestovoimaan ja ylläpitoon.

Juoksu alkoi yllättäen tällä viikolla tuntua kaamoksen jälkeen hiukan paremmalta, vaikka edelleenkään en ole paljoakaan juossut ja ruho ei oikein tällä hetkellä siedä vk-juoksua. Alkuviikosta tuli kyllä muutama juoksulenkki tehtyä, kun ne on ainoat joita pystyy järjestelemään kun on kyläilemässä.

Viikon mukavin setti oli tänään Pirkkahallissa (4,5h). Alkuun 2h Kanuunarallia kenttää ympäri ja porukkaa oli seiskalta rivissä taas ihan kiitettävästi. Otin tällä kertaa vähän lyhyempiä vetoja ja vastaavasti enempi watteja pelissä, eli 10min 252W ja 2x5min 281, 284W. Lisäksi kokeilin treenin alkuun ja loppuun aerobisen kynnyksen watteja ja ne pyörivät 190W ympärillä (194W alussa ja 187W vetojen jälkeen lopussa). Trainerilla nuo aerobisen kynnyksen watit näyttää olevan aika lähellä mitä saan Pirkkahallin tartanilla. Korkeimmissa wateissa onkin sitten sellainen 20W eroa. Tähän päälle sitten 2,5h trainer+juoksu settiä. Raineri-osuudet aina palautellen ja juoksut sitten 2-3k pk1 (5.007k), pk2 (4.30/k, okei meni vähän yli kynnyksen), vk1 (4.15/k). Ja juoksu tosiaan tuntui pitkästä aikaa ihan hyvälle. En tiedä mistä johtuu, mutta oon ottanut tuonne maksimivoimapuntin sekaan sellaisia räjähtäviä hyppyjä ja loikkia, sekä yrittänyt juosta aina vähän pyörän päälle. Liekö noista ollut apuja.

Pientä kehitystä

Viime viikon palauttelin ruhoa ja sain kuin sainkin pidettyä muutaman lepopäivän ja tunnit 9h:ssa. Lepo ja keventely on minulle pirun vaikeeta ja yleensä heti lepopäivien jälkeen ei edes kulje mihinkään. Työstressihän tyypillisesti kasvaa exponentiaalisesti kohti joulua, eikä poikkeusta tule tänä vuonnakaan.

Tällä viikolla sitten tein muutaman uintitestin: 1k märkkäri ja CSS-testi. Märkkärillä lähes minuutin parannus ja 400m naturaliin 30s parannus 2kk aikana. Eihän näillä mun ajoilla edelleenkään vielä kuuhun pääse, mutta tämä on jo hyvä alku. Tällä kertaa olen yrittänyt saada yliotetta uintiin uimalla viikottain 3krt ja kerta viikkoon 9x400m treeni kiihtyvänä, mutta hyvin rauhallisella vauhdilla, vähemmän lättäreitä, ei pullista ja kovia tehotreenejä ei ollenkaan. Niiden aika on sitten keväällä. Ja hei, tekniikkani on edelleenkin perseestä, joten sieltä löytyy vielä paljon sekunteja.

Tällä viikolla palasin myös jalkapuntteihin (2krt) joita olen nyt tehnyt osassa liikkeitä maksimivoimanomaisesti (6 toistoa)ja osa liikeistä pidempinä ja kevyemmin (10 toistoa). Myös punttisalilla on kehitystä tapahtunut, erityisesti prässissä ja jalkojen ojentajissa joita on jauhettu maksivoimatyyppisesti. Lisäsin tällä viikolla jalkapuntin sekaan räjähtäviä hyppyjä, kolme erilaista liikettä, josko saisi tuon juoksun taantumisen loppumaan. Se nimittäin on tässä punttailussa se huono puoli, että iskee juoksuun negatiivisesti. Ja vielä kun en ole juossut kovinkaan paljoa (tälläkin viikolla 50min pk-mattolenkki ja nyt sunnuntaina 3x10min 5h yhdistelmätreenin osana), niin juoksun on kyllä nyt masentavan huonon tuntuista. Aionkin nyt joulukuun jälkeen pistää maksimitreenit naftaliiniin ja siirrän sen ylläpitoon, sekä tilalle trainer-wattitreeniä ja juoksua. Tarttis pitää myös joka viikko yksi hapettava pitkä lenkki mukana. Tälläkään viikolla sellaista ei ollut, vaan viikon pitkä lenkki (4,5h tänään sisälsi tehoja fillarilla ja sitten yhdistelmää, jossa juoksuosuudet aerobisella kynnyksellä ja rainerit kevyemmin).

Joulupukki kävi tänä vuonna vähän aikasessa ja kokeilin uusia X-Bionicin vermeitä tänään (fillarihousut ja -paita). Oli muuten sairaan hyvän tuntuiset ja niin hyvännäköiset, että Tapilta valui kuola koko sen ajan kun pyöri tänään Pirkkahallin tartania ympäri.

Tällä viikolla 14h ja jos saisi jotenkin saman verran ensi viikollakin.

Hullut tykkää pyörivästä

Yläasteen puukäsitöiden opettaja tapasi aina tokaista "hullut tykkää pyörivästä". Kävin ekaa kertaa ottamassa tuntumaa sisäpyöräilyyn Kanuunoiden ratavuorolla Pirkkahallissa, enkä voi olla kauheasti eri mieltä. Hullun hommaa, josta jollain sairaalla tavalla kuitenkin nauttii. 2h pyörimistä meni aivan yhdessä hujauksessa. Ajatuksena oli vähän tutustua tähän touhuun, ettei ala heti kärkeen hölmöilemään hanat kaakossa. Täytyy sanoa, että tosi nopeasti tuohon rytmiin pääsi mukaan, ratakuri oikealla tasolla ja tilaa oli paljon enemmän kuin kuvittelin. Ja kokeilin muutaman lyhyemmän vedonkin wattimittarilla ja totesin tuon olevan mainion ympäristön tehdä kontrolloidun tehotreenin fillarilla. Ja watit helposti sellaiset 20W korkeammat kuin trainerilla. 10min veto 251W ja sitten lyhyempiä nykäisyjä oli tälle kerralle riittävästi. Jostain noita watteja pitäisi raapia talven aikana lisää plakkariin. Eihän noilla määrillä vielä tällainen 67 kiloinen rääpäle kuuhun pääse.

Sen verran tuli silti passailtua, että energiaa riittäisi myös 2h trainer-juoksu treenille tuohon perään. Setti meni 30+10 sarjoissa kolme kertaa. Fillariosuudet aina kevyesti pyöritellen ja selkeästi alle aerobisen kynnyksen. Juoksut kaksi ekaa kiihtyvästi ja viimeinen vuorotellen 300m kovaa / 300m palautellen. Ekassa juoksussa jalat tosi lyjyiset, mutta pikkasen loppua kohden alkoi jalat aueta.

Mainio setti kaikenkaikkiaan, mutta veti kyllä kropan illalla koomaan. Täysin vetämätön olo ja hiukan muutenkin kroppa sekaisin. Tänään oli jo normaali olotila, mutta sen verran on työ-treeni kuormitus ollut rajoilla ja kroppa on antanut vinkkejä jo viimeiset 2 viikkoa, että tämä viikko otetaan nyt kevyemmin ja jätän jalkapuntit kokonaan pois. Nythän olen tehnyt jalkapunttia kaksi kertaa viikkoon ja päälle trainerilla yksi tehotreeni, joskus jopa kaksi. Se on ollut vähän liikkaa. 2+1 näyttäisi juuri ja juuri menevän tällä ruholla kunhan vaan malttaisi määrän kanssa ja muu treeni kevyttä. Ja sitähän ei aina jaksa.

Koomailua ja tehoja varovasti

Alkuviikko meni aika väkevästi koomaillessa. Jotenkin kuvittelin, ettei tuollainen kuuden tunnin aikaero tunnu ja kun vielä suuntana idästä länteen, joka piti olla helpompi. Noh, syystä tai toisesta alkuviikko ma, ti, ke kulki mollivoittoisesti, eikä energiaa tuntunut riittävän oikein mihinkään. Loppuviikosta sitten alkoi jo tuntumaan paremmalta ja torstai-aamun 9x400 uinti oli jo ihan mukavantuntuista. Tosin, vituttihan se kuin pientä oravaa kun muuan Jarmo Hast sattui samalla radalla omille nelisatasilleen ja meni laudan kanssa potkien ohi. Torstai-illalla sitten kokeilin parvekkeella kiusata traineria reilun tunnin, jossa 2x15min lähellä ftp:tä. Tuntui taas perin ikävälle.

En ole viimeiseen kuukauteen, eli edellisen Teivo Cupin jälkeen, juossut kuin kerran viikkoon ja sekin alle tunnin lenkki. Tarkoituksena olikin pistää juoksu ylläpitoon pariksi kuukaudeksi voimatreenin ja uinnin alta, mutta kyllä mä nyt olin kuvitellut sentään pari kertaa viikkoon juoksevani. No, nyt se on syystä tai toisesta jäänyt vieläkin vähemmälle. Sen takia sainkin ase ohimolla pakottaa itseni starttiviivalle, kun jalat oli puntista ja trainerista sekä kankeana, että sopimoilleen kipeenä. Tiesin kyllä, että edellisestä kerrasta aika hidastuu, mutta kuinka paljon. Jaloissa tosiaan oli vitosen rykäisyssä vähän erilainen, lyijymäinen tunne, verrattuna edelliseen. Yllättävän hyvin sitä sai kuitenkin puristettua, toki tilannetta auttoi Tapin leveä selkä 10-20m edellä koko juoksun ajan. Säästin vielä hivenen paukkuja viimeiselle kilsalle, joka olikin ihan selkeästi nopein kilsani, mutta vanha kettu teki täsmälleen samoin. Olin kyllä lähes varma että klaaraan tuon lopun, mutta niin vain jäin Tapista ja edellisen kuukauden ajastani tasan 7s. Ihan hyvä torjuntavoitto tuo aika, mutta vituttaahan tuo tappio jonkin verran. Ensi kuussa viivalle janoten kostoa, mutta juosta en aio tässä välissä juuri enempää, puristan vaan jotenkin sitten itse kisassa jonkin verran enemmän. Päästä se on kiinni.

Loppuviikonloppu menikin sitten maastopyöräilyn merkeissä, joten ihan kohtalaisesti sain sitä määrääkin lopulta kasaan tälle viikkoa.

Uintia ja ruhon kuormitusta

Tämä viikko meni aika pitkälti Pelastusarmeijalle treenien suhteen, koska vietin laatuaikaa kiinalaisten kollegoitteni kanssa Pekingissä. Hotellissa oli sentään "sattumalta" allas, joten joka aamu käväisin ennen aamupalaa pulahtamassa. Sen verran oli kuitenkin tiukka ja raskas työviikko, sekä lennot & aikaero painoivat, että vähän nihkeää oli uinti. Joten, treenimielessä kevyt viikko, kun kuvan lankutus ja uinnit olivatkin lähestulkoon se mitä sain aikaan. Jostain syystä ei kuitenkaan näin sunnuntaina ole kauhean freesi ja levännyt olo. Muistutus taas siitä, että ei se kroppa kauheasti näe eroa mistä se stressi tulee.

Viime viikolla tuli myös jonkin verran kuvailtua ja analysoitua uintia. Säästän teidät siltä myötähäpeältä, mutta sen verran voin kertoa, että näyttäähän se oma uinti aina rumalta. Sitä luulee liikkuvansa vedessä kuin delfiini, vaan todellisuus on jotain muuta,

Ei noita videoita parane liikaakaan tuijotella ja analysoida, kuitenkin uinti on tuntunut paremmalta viimeiset viikot ja kellokin on ollut sitä mieltä. Joitain lisäoppeja tuli kuitenkin taas ja tässä syntilistaa: 1. Vasen käsiveto lähtee liian aikaisin, eli hapenotto on myöhässä ja kroppa kiertyneenä kun veto lähtee, joten kroppa ei ole takana ja loppuveto jää paljon vajaaksi, 2. Oikea käsiveto leveää pahasti ja tulee myös kyynerpää edellä. Molempia käsivetoja saisi suunnata lähemmäs kroppaa ja vatsan alle 3. Uintiasento on vähän parantunut, mutta kyllä siinä vielä hommia on. Katse saa olla vieläkin enemmän suoraan alas ja notkoselkää pitää saada suoristettua. Potkut myös mitä sattuu ja tuovat lisäjarrua uintiasentoon. Josko näitä nyt laittais alkuun kuntoon, niin katsotaan sitten lisää.

Treeni on ollut viimeisen kuukauden lihaskunnon hankintaa, erityisesti jalkoihin, wattitreenauksen aloittelua ja uintia. Juoksua vain muutama hassu lenkki ja tuntumakin on sellainen, että se on nyt tässä sopassa vähän ottanut siipeensä. Se nyt oli tosin odotettuakin. Menen silti kiduttamaan ensi lauantaina Teivoon, ellei ihmeitä nyt satu, niin saisi tehtyä kovan terävän treenin, ettei se juoksuvauhti täysin katoa.

Voimakkaampana, nopeempana ja komeempana kohti kesää

Puoliksi limbotun juoksukuurin (noh, tuli sentään enkat puolikkaalla ja vitosella) jälkeen tarkoitus on hankkia voimaa ja uintiin nopeutta. Voiman suhteen on jo päästy jollain lailla vauhtiin. Kaksi viikkoa on tunnusteltu 2krt viikkoon jalkapainotteista punttia kestovoimatyyppisesti (10-15 toistoa ja maltilliset painot), sekä viikkoon on otettu mukaan yksi tehotreeni trainerilla ja yksi jossa lyhyempiä rykäisyjä. Ajatuksena rääpiä vielä 2 viikkoa tällaista (no okei jälkimmäinen on työreissu Kiinaan, joten voi jäädä hiukan suutariksi) ja sen jälkeen alkaa repimään maksimivoimaa ylöspäin 8 viikkoa (toistot 5-6 ja painoa riittävästi), erityisesti jalkaprässissä. Muita liikkeitä: maastaveto, kyykyt, jalan ojentajat ja rinnalleveto). Tarvii mitata voimataso ennen ja jälkeen kuurin ja kattoo tuliko mitään. Trainer-tehotreenit pidetään tämän aikaa vielä kohtuu maltillisina ja niitä sitten kiristetään tuon tammikuun puolivälin jälkeen. Yritän nyt vähän tasapainoilla ja passailla määrän kanssa tämän voimakuurin aikana, mutta vaikeetahan se on kun on niin raikkaita treenikavereita, kuten kuvan Jiri-poika, että lähes joka päivä pitäisi olla pöpelikössä pörräämässä. Tänäänkin poltettiin rasvaa porukalla reilu 3h ja satoi koko ajan. Makasin lenkin jälkeen vartin sikiöasennossa kuumassa suihkussa, tärisin ja hoin itselleni: "on tää vaan hieno laji".

Esi-Teivo Cup

Lauantaina oli taas kaveri rei'itetty numerolapulla ja tuska kelloa vastaan oli edessä. Alkuviikosta koetin tehdä jotain treenintynkää ja vähän jo aloittelinkin tutustumista jalkapainotteiseen lihaskuntotreeniin, tähtäimenä vain ja ainoastaan valoakin nopeampi eteneminen Spessulla kesällä ja Rothissa. No pohkeet oli täysin jumissa keskiviikkoon asti ja sitten kun ne alkoi kuulostaa jonkinlaiselta sain perseen, reidet ja takareidet puntilla juntturaan. Loppuviikko sit puhalleltiin muniin, että saisi edes jonkinlaisen juoksun aikaiseksi.

Alkuverrassa jalat tuntui kyllä yllättävän hyvältä. Paljon paremmalta kun viikon ainoassa juoksutreenissä keskiviikkona, joka oli vaan ihan perus 1h pk, ruskoilla maustettuna. Hiukan siinä tuli kiire starttiviivalle, kun meni verra vähän pitkäksi, mutta ihan hyvin ehdin 3s ennen kyyristymään sinne keskelle oikeiden juoksijoiden taakse. Jo verrassa tuli selväksi, että menomatka mennään myötäiseen ja paluu hiivutaan vastapalloon ja osuu siihen pieni nousukin. Eka kilsa lähti totutusti vähän käsistä ja himmailin vauhtia ensimmäisten satojen metrien jälkeen. Eka kilsamerkki napsahti 3.49. Toinen kilsa alamäkeen, mutta ihmeellisesti tuuli pyöri välillä sivuvastaiseen, 3.53 ja siinä vaiheessa pari jannua hivuttautui peesistä ohi. Kolmaskin meinas mennä, mutta ei sitten kuitenkaan. Jälkikäteen viisastelleena, olis pitänyt hyökätä tuohon peesiin, kun nyt sain juosta takaisin vastatuuleen yksin. Ei vaan oikein uskaltanut, luulin että vauhti oli mulle liian kovaa. Ei olisi ollut. Kolmas kilsa kääntöpaikan jälkeen 4.01. Kääntöpaikalla Pjh huuteli kannustavasti, notta reilu etumatka Tappiin, älä nyt saatana hyydy. Oonko mä muka joskus hyytynyt liian kovaan alkuvauhtiin, ihmettelin? Neljäs kilsa mentiinkin sitten vastatuuleen ja pieneen vastamäkeen, joten en panikoitunut, vaikka kilsa olikin selvästi hitaampi 4.12. Viimeinen kilsa sitten pieneen alamäkeen ja vastatuuleen maalisuoralla. Kuulin takana maanjäristystä muistuttavan töminän loppuliu'ussa. Tappihan sieltä yritti hivuttautua skalppi ojossa  iholle ja ohi. Sain kuitenkin vielä jotenkin pidettyä juoksuni kasassa ja 8s ennen Tappia maalissa. 19.54 ja 20min alituksen vaatima kosto täytetty. Tämä olikin ainoa sauma iskeä, nyt kun Pirkkalan kestävyyskone saa tonnin vedot pyörimään, häipyy tuo selkä todennäköisesti jo seuraavassa Teivossa horisonttiin.

Ensi viikolla sitten enemmän punttia ja wattipyöräilyä ja tarkoitus mitata myös lähtötaso (ftp) trainerilla, jos vaan saan itseni aseella uhaten usutettua trainerin päälle. Jo nyt ottaa kipeetä.

Kankaanpään puolikas

Kankaanpään maraton ravattiin viime lauantaina ja sain kuin sainkin raahattua itseni puolikkaan viivalle, vaikkakin taas minuuttiaikataululla tuokin reissu tuli tehtyä. Aamulla ajo Kankaanpäähän, ilmoittautuminen, verrat, juoksu ja välitön poistuminen paikalta häntä koipien välissä. Nooh, sain sentään niistettyä ennätyksestä parisen minuuttia, mutta en ole kolmeen vuoteen tätä matkaa juossutkaan.

1.30 alitusta lähdettiin juoksemaan ja alku tuntui ihan hyvältä. Ensimmäinen kilsa meni jarrutellen 3.58, mutta siinä on lievää alamäkeä mukana. Sen jälkeen kilsavauhti vakioitui aikalailla 4.15:een mikä on juurikin se tavoitevauhti. kymppiin asti meni siis vielä suhteellisen helposti, mutta olin silti sellaisen 15s jäljessä alitusta puolimatkassa. Minun Garmin kyllä näytti aavistuksen pidempää lenkkiä kuin virallinen mittaus ja kilsat napsahtelivatkin hiukan liian aikaisin mittariin. Eiköhän se virallinen mittaus tässä kuitenkin lähempänän oikeaa ole. Muutaman jannun kanssa kokeiltiin vielä toiselle kierrokselle lähdettäessä hiukan kiristää vauhtia ja hiukan se taisi parantuakin tuonne 14-15 kilsaan asti, mutta sen jälkeen annoin vähän liian helposti periksi ja kilsat alkoivat olla 4.20:ssä järjestään. Sykkeiden mukaan ei menty anakynnyksen yli kuin viimeisellä kilometrillä ja jotenkin jäi sellainen fiilis itsellenikin, että ei oikein saanut laitettua viimeistä puristusta peliin vaan päästin itseni kohtuu helpolla. Maalissa oma kello näytti 1.30.57, mutta taitaa olla niin, että virallisissa tuloksissa on vain nettoaikaa tajolla ja se näyttää vähän enemmän kun en kehdannut mustien miesten kanssa tällä juoksuvauhdilla ihan eturiviinkään mennä. Garmin näytti lopussa 21.26km, 4.16/km ja syke 167. Vitutus siis alkoi kalvamaan välittömästi mieltä ja aloin miettimään seuraavaa kostoa ruholle ja sielulle. Ajatus on esi-Teivo ensi lauantaina, eli 5km alle 20min. Tässä on vaan jalat, erityisesti pohkeet edelleen yllättävän kipeät tuosta juoksusta, että saas nähdä kuinka herkkään kuntoon saa itsensä rouhittua. Tällä viikolla aloitin vielä kaiken lisäksi lihasvoiman hankinnan fillaria varten, joten voipi olla, että sitä ehtii jumittaa itsensä lauantaiksi jo varsin näyttävään juoksuryhtiin.

Ryöstin muuten tuon kuvan yhdeltä humanistilta kun oltiin reilu viikko sitten viettämässä poikien päivää ja tuli sitä maastopyörälläkin roikoteltua kyseisen herran jojossa. Oli kyllä makee päivä kaiken kaikkiaan.

Big Dance

Ei. En tarkoita minun, Jirin ja Terpan huomisiltaista tanssahtelua paljettipuvuissa diskopallon alla. Vaan huomenillalla starttaavaa Ironman World Championshipiä Hawaiilla, tuttavallisemmin Konalla. Miesten kisasta ainakin on tulossa niin mielenkiintoinen otatus, että mestaria on vaikea veikata. Lisäksi kisassa on toisaalta niin paljon kovia fillarikuskia, sekä pelkomomentin heille aiheuttavia sairaan kovia juoksijoita, että fillariosuudella nähdään varmasti melkoista rock'n rollia. Vähän toivoisin nyt sakemannille tästä voittoa. Kuka vaan kelpaa, Frodo, Kienle tai Raelert. Tuskin kuitenkaan viimeisellä realismia. Pahaa kuitenkin pelkään, että joku kokenut kettu tämän klaaraa tälläkin kertaa.

Naisissa ei taida olla kuin yksi suosikki. Rinda Carfraella on niin jäätävä tuo juoksu noissa olosuhteissa, että hänen kampeaminen keulilta on vähän hankalampi temppu. Vähän luulen, että Ryf ja Joyce pahimmat haastajat ja Ryf tulee ensimmäisenä T2:lle ja siitä se kissa-hiiri leikki alkaa ja takaa-ajajana tällä kertaa hiiri.

Ennen kisaa vedetään toki isännän mieliksi vähän uintia ja MTB:tä alle, niin pääsee tunnelmaan mukaan. Bring it on!

Kaikki hauska loppuu aikanaan

Alkuviikko meni hyvin pitkälti Firenzessä, jossa tuli juostua vain tiistaina aamulenkin ja 15km iltapäivällä, kun olin mutterikuriirina appiukon HD:tä varten. Maanantai menikin levossa ja keskiviikkona kevyt, vajaan tunnin juoksulenkki taas maaseudulla. Firenzessä majoittauduttiin Ponte Vecchion kyljessä (kuva), joen paremmalla puolella, eli aidossa Firenzessä, joka oli paljon kesympää turisteista.

To-la ohjelmassa olikin sitten maaseutumatkaa fillarilla pitkin poikin Toscanan upeita maisemia. Torstaina veistelin ensin vajaa 3h heti aamusta ja leivoin sinne sisään puolivälissä myös 20min FTP-testin. Vaikka watit olivatkin nousseet 10% kolmen viikon takaisesta, niin onhan ne lukemat sen verran nuhaiset, että Tiedän Mitä Teen Ensi Talvena II. Ja tuo testi nyt ei ollut ihan vakio-olosuhteissa tehty verrattuna aikaisempaan. Noita FTP-testejä olisi tarkoitus tehdä talvella kerran kuukaudessa trainerilla ja se saattaakin vaatia aavistuksen verran enemmän ammoniakkia sierainten alle. Perjantaina otin taas vähän mäkisempää reittiä ja kiertelin lähikylien kukkuloita 3h30 aamusesta. Virne oli levee koko lenkin ajan, sellainen idioottimainen kestohymy päällä. Nooh, pian se hymy hyytyy, kun päästään tänään myöhään keskiyöllä kotiin asti, jos Finnair niin suo. Tänään aamusta vielä riipaisin kevyen 1,5h fillarin aamuseiskalta, ennen kuin alettiin survoa Shiviä ja muuta kamaa takaisin säkkiin. Suurin osahan TRI-kamoista matkustaa Suomeen vasta reilun parin viikon päästä Harrikan kanssa peräkärryssä, joten siinä mielessä pääsee tosi helpolla kamojen roudaamisen suhteen.

Kaikki lenkit muuten tuli tehtyä vesilenkkeinä, kun on tuo rasva-aineenvaihdunta päässyt vähän rapistumaan ja sitä oli tarkoitus vähän korjata täällä. Ja kyllä se korjaantuikin. Mäistä huolimatta 3h30 lenkki meni jo ihan helposti ilman lisäenergioita. Toki aina heti lenkin jälkeen imuroin jääkaapin tyhjäksi valoja myöten, niin palautuu mahdollisimman nopeasti. Määrät jäi jonkin verran ujoksi ekasta viikosta, mutta pikkasen alle 15h nyt kuitenkin. Jalat ei kuitenkaan tunnu nyt läheskään yhtä väsyneiltä ja rasittuneilta kun alkureissun mäkishokkihoidon jälkeen. Tarkoitus oli juosta vielä puolikas tässä syksyllä Kankaanpäässä, mutta harkitaan nyt rauhassa mitä sen kanssa tehdään. Pientä limaa nimittäin kurkussa edelleen ja jotenkin on sellainen fiilis, että tämä parin viikon fillarikuuri ei ole ainakaan mun juoksunopeutta parantanut.

Kyllä nyt on sellainen fiilis, että tänne pitää päästä ensi syksynä uudelleen, on tää sen verran makee reissu ollut taas. Tarvii vaan jotenkin puhua tuo Lasse pyörryksiin ja perheineen mukaan sille reissulle.

Huomenna muuten kisataan Ironman Barcelona, jossa olin viime vuonna ja paikalla on tuttuja pilvin pimein. Voisi melkein puhua Tajujen kotikisasta. Kyllä niin tekisi toisaalta mieli olla tuolla mukana, mutta tällä kertaa ei vaan onnistunut. Älyttömästi tsemppiä kaikille, erityisesti Pirkanmaan TRI-pervoille! Perstuntuma on se, että tuonne(kin) pitää päästä taas ensi vuonna mukaan.

Hattiwatit ja turtles

Noin. Eka viikko vierähti Toscanassa, niin ettei ehtinyt kissaa sanoa. Torstaina kokeilin ottaa vähän kevyempää peliin, eli luimuilin laakson pohjalla tasamaata sellaisen reilun pari tuntia ja koetin vielä kaiken lisäksi kevyellä kengällä sotkea. Hyvin täältä tuntuu siis löytyvän tasaistakin maastoa, kunhan vaan jaksaa vähän haeskella. Perjantaina sinne ehdinkin juosta vain sellaisen 1h15, jossa vk-juoksua 6km. Kylläpä oli juoksu vaikeeta. Siihenkin löytyy helposti päällimmäiset syyt: etureidet on ottaneet hiukan iskua noista mäistä, eikä ihan herkimmillään, sattui tosi kuuma päivä ja lisäksi oli mukavasti mäkeä tuossa juoksureitillä.

Lauantaina sitten kävinkin lähes 3h30 pituisella fillaripitkiksellä heti aamusta. Kävin pyörähtämässä Castellina in Chiantissa ja aika muikean nousun olivat luigit siihen loppuun pyöräyttäneet. Alas tullessa kiittelin kyllä Maguroitani, oli sen verran hankalaan servaa lasketeltavissa, että jarruilta kyllä kysyttiin toimintavarmuutta. On ne vaan niin toimivat, että kannatti nähdä hiukan vaivaa, että ne mun Shiviin saatiin kiinni. Alla yksi räppäisy ,atkan varrelta, tuo nousupätkä Castellinaan kun oli viinitiloja pullollaan.

Tänään kävinkin sitten hinkkaamassa tuohon vieressä olevaan mäkeen vähän wattitreeniä yllä olevan oppaan ohjeita tapaillen. Kokeilin piruuttani sellaisen 3x15min setin loivaan ylämäkeen ja kokeilin pitää watit lähellä kuviteltua FTP:tä. No, minähän en ole vielä tuota testiä tehnyt, mutta varmaan aika lähellä noita lukuja se on. Ja loppuun vielä 20min 85% tuon sarjan tehoista. Aika mukavalta tuntui tuokin setti. Tänään tuli ekaa kertaa sellainen fiilis, että nämä mäet on selätettävissä. Toivottavasti naapurin isäntäkin oli samaa mieltä kun tyhjensin aina mäen päällä limat kurkustani rytmikkäästi kakoen. Sen verran on nimittäin edelleen pientä limaa kurkussa, että ihan täydellinen fiilis ei ole. Naapurin äijän kehon kieli ei antanut täyttä ymmärrystä toiminnalleni.

Huomenaamusta ehtii vielä parituntisen kevyemmän fillaroida ja sitten lähdetäänkin pariksi yöksi Firenzeen neppailemaan. Sinnehän fillari ei lähde, joten juoksua varmaan muutama päivä sitten. Alla muuten pihapiirin julmaa leikkiä, jota talon kilpikonnat sumeilematta harrastavat.

Jalat huutaa hoosiannaa

Neljä päivää ehtinyt ajelemaan näitä 2-2.5h lenkkejä mäkisissä maastoissa ja jo alkaa kitinä. Alkaa nimittäin oudokseltaan tuntua varsinkin etureisissä tämä mäkien kipuaminen. Maanantaiaamuna otin vain lyhyen juoksulenkin kukonlaulun aikaan (joo, kukkoja ja kanoja todella on piha täynnä) ja hissuttelin ihan kohtuu rauhallisilla sykkeillä. Jotenkin vaan ei osaa passailla näihin ylämäkiin tarpeeksi, vaan jossain kohtaa ylämäkeä tulee aina noutaja. 50min oli lenkin pituus.

Aamulenkuran jälkeen suunnistettiinkin sitten San Gimignanoon ihmettelemään torneja, nauttimaan lounaasta ja niin, tietenkin maailman parhaasta gelatosta. Makeita nämä vanhat pikkukaupungit, joista on pidetty hyvää huolta, ruokapaikkoja on paljon ja ruoka keskimäärin sairaan hyvää ja vielä kun pahimmat turistirysät on tältä vuodelta ohi, mieli lepää kohtalaisesti.

Iltapäivästä Lilan päikkärien aikaan hilpasin vaihteeksi tuon ylälenkin ja siellähän oli varsinkin eka tunti sellaista mäkeä, että välillä sai vääntää ihan tosissaan, että pääsi ne edes ajamalla ylös. Näillä makarooneilla on veikeä tyyli istuttaa kylänpahaset aina kukkulan päälle ja kun kaikki pikkutiet menee lähes poikkeuksetta näiden kylien läpi, baletti alkaa olla valmis. Loppupätkä olikin sitten suhteellisen tasaista ja olin positiivisesti yllättynyt, että jaksoi tuon alkulämmittelyn jälkeen vielä pitää kohtalaisesti watteja yllä. Niin, tämähän on suhteellista, tällaisen mikkihiiren wattilukemat on säälittävän pieniä. 2h tuohon tuhraantui.

Tiistaina olikin sitten pientä aikataulusovittelua ja 3h fillarilenkki typistyi 2h10 mäkiralliin. Sama lenkki suurinpiirtein kuin ekana päivänä, mutta jostain syystä tuo tuli nyt vähän nopeemmin. Mutta ei, ei näihin mäkiin silti totu, sitä vaan ehkä tulee enempi nöyryyttä lisää ja mäet tulee aloitettua maltillisemmilla wateilla. 2h10 kesti tuo lenkki. Iltapäivästä mentiinkin sitten Volterraan, vähän isompi vanha kaupunki tuossa kyljessä. On sen verran vanha tuo mesta, että rakennukset on jo välillä aika karunkin näköisiä. Maisemat oli Volterran päällä olevasta puistostakin kohdillaan.

Tänään oli hiukan pilvisempi päivä ja kun aamulenkki jäi yön valvomisen takia väliin, niin ajattelin vaihteeksi käydä juoksemassa lähikylissä. Ja kun fillarijalatkin vähän huusi armoa, niin tällaiseen 2h paikkoheittoon jouduin heikkona hetkenä turvautumaan. Varsinaisesti ei nyt tällä hetkellä tunnu siltä, että tuo lenkki mitenkään palauttava oli, yllättävän helposti nuo mäet lyö jalat jöötiin juostessakin.

Huomenna ajattelin haeskella jostain aamusta palauttavan fillarilenkin tasamaalla. Pieni ajatus jopa on, josta tuollainen voisi löytyäkin ja sitten hyökkäysvaunulla (Fiat Panda) loppupäiväksi rannikkoa kohti.

Eka puraisu

Toscana. Talo vuokrattu keskeltä Chiantin viinialuetta. Eka puraisu. Aamulenkki takana mahtavissa maisemissa. Jostain syystä ei vituta yhtään.

Eilen lennettiin Finskin aamulennolla Roomaan ja sieltä vuokra-autolla Toscanaan ja Gambassi Termeen. Illalla kamojen purku, Shiv lyöntiin aamua varten ja safkaa & lepoa naamariin. Fillarit ja Lilan kamat tulivat maateitse appiukon HD-kyydityksellä, joten fillarin kasauskin oli astetta helpompaa.

Majoituksen varaus on aina pientä arpapeliä, mutta nyt osui ja uppos. San Lorenzo on kolmen asunnon rypäs ja isäntäväki asuu samassa pihapiirissä. Kämppä on keskellä maaseudun rauhaa, pihapiiri upean näköinen ja vanhan kivitalon ympärille rakennettu. Etupihalta löytyi Lilan ihmetykseksi 7-henkinen kilpikonnaperhe, hevosia, aaseja, fasaaneja, kanoja & kukkoja, eli ihmeteltävää ullin kullin. Takapihalla keinut, liukumäet, uima-allas ja iso nurmikkoalue.

No ei siinä. Aamulla klo 7.00 liikkeelle, niin säilyy perherauha. Tämä kun ei mikään fillarileiri varsinaisesti ole, vaan perheloma, niin tarvii vähän muutakin kun omaa persettä huomioida. Kiersin alkuun 2.5h lenkuran tässä lähikylissä, Gambassi Terme -> San Gimignano -> Volterra, jne. Baana sairaan hyvässä kunnossa, aivan mahtavat maisemat, mukavan vaihteleva reitti ja wattimittari huusi hoosiannaa ylämäissä. Fiilis mitä mainioin. Pikkasen vajaa 2.5h mittariin ekalla lenkillä, ei siis mitään megasettejä pysty tällä reissulla tekemään. Tuollaisia 2-3h lenkkejä mahdollisimman paljon aamutuimiin. Ja näitä sitten maustetaan juoksuilla sen mukaan mitä pystyy/ehtii. Esimerkiksi tänään kävin vielä illan suussa juoksemassa laaksossa 40min pk1:stä (tosin viimeinen kilsa nousi jo anaerobisen sykkeen korville, kun asutaan taas kukkulan päällä.

Takapihan poolikin on ihan mukava bonus ja vaikka se nyt vähän lyhyt onkin, niin ihan hyvin siinä voi jotain pikku räpistelyä kokeilla. Tekniikkaa ja kuviokelluntaa nyt ainakin. Eli sitä samaa mitä mä yleensäkin. Annalasta ja uimisesta kun ei voi puhua samassa lauseessa. Huomenna tarvinnee tehdä toisin päin, eli aamusta vaan lyhyt juoksulenkki kukonlaulun aikaan ja Lilan päikkäreiden aikaan sitten reilu parituntinen Chiantin viinitilojen syleilyssä.

Haipakkaa

Viimeiset kaksi viikkoa matalalentoa joka rintamalla, joten kirjoiteleminen on jäänyt suosiolla takavasemmalle ja treenauskin on saanut osansa iskuista. Treenimäärät parina viikkona jääneet alle 10h ja olen yrittänyt panostaa juoksuun ja suhteessa aika paljon tehoja. Se vaan on niin, että kun töissä ja kotona riittää haipakkaa, niin treeneihin valmistautuminen ja niistä palautuminen on vähän niin ja näin. ja varsinkin suunniitteleminen. Perstuntumalla on siis menty. Ja kyllä juoksu nyt jollain lailla on kulkenut, mutta ei nyt ihan priimaa. Ruhossa on pientä klappia taas ollut viime viikon ja siihen on korjaussarja tulossa. Joten, ehkä tästä päästään taas syksyllä käyntiin.

Uintia on ollut jonkin verran altaassa, mutta fillaria hyvin vähän. Sen verran kuitenkin, että muutaman kerran olen käynyt testaamassa uutta lelua, eli wattimittaria. Pirkanmaalaisen kestävyysurheilijaikonin, Tappi Koskisen kunniaksi päädyin PowerTappiin ja siitä sitten enemmän kun olen ensin kunnolla vihkiytynyt asiaan. Sen verran kuitenkin kokeilin polkaista, että tuli todettua a) watit on perkeleen tiukassa ja b) pyöräkunto ei ole pyöräilemättä noussut. Joten pohjalta alkaa talven fillarivoimakuuri.

Päällimmäisenä tässä on kuitenkin mielessä Toscana, jonne mennään lauantaina perheen voimin kahdeksi viikoksi lomailemaan. Shiv lähti sinne jo etupeltoon ja sunnuntaiaamuna olisi tarkoitus kengittää ensimmäinen vuoristoetappi. Joku ilta kun vähän selailin kartalta fillarireittejä, niin sehän alkoi nykimään suuta hevosenkengälle. Kyl se tästä.

Pientä kehitystä

Pitkästä aikaa sain kasaan edes jonkinlaisen treeniviikon, 12h. Pääpaino juoksussa ja avaintreenit viikolla olivat 7x1000 keskiviikkona (4.02 --> 3.47), vk1-2 8k lauantaina (4.19/km @163) ja pitkä lenkki, reilu 27k sunnuntaina (5.18/km). Välit palauttelin joko mtb:llä tai tein semipalauttavaa uintia. Niin, ja sen verran epätoivoiseksi menin tuon selkäni/piriformiksen suhteen, että aloitin pilateksen perjantaina.

Juoksussa on siis aika paljon hommia, jos aikoo tehdä edes jonkinmoista tulosta vielä tänä syksynä. Tonnit kulki yllättävänkin hyvin, tosin sykemittari temppuili ja vedin tunteella. Kyllähän siinä lopussa silti taas alkoi fiiliksiin päästä. Suurin ongelma on vauhtikestävyys, niin kuin tuosta lauantain 8k-lenkistä näkyy. Sain sykkeet juuri pidettyä anak:n alla, mutta turhan nopeasti sitä väsyy jo noilla vauhdeilla. Pitkiksen juoksin vedellä ja siinä taas näkyy pitkien lenkkien puute ja rasva-aineenvaihdunnan riittämättömyys.

Nyt vaan tällaisia viikkoja monta putkeen, niin eiköhän se juoksukunto ala siitä nousemaan.

I'm back!

Sen siitä saa kun tiputtaa treenitunnit alas. Kroppa rankaisee välittömästi. Tällä kertaa salakavalasti selän puolelta. Hitsasi 3. ja 4. nikaman välisen oikeanpuoleisen fasettinivelen niin lukkoon, että mestari olikin sitten sänkypotilaana täydessä urheilutauossa reilun viikon. Ensin yriteltiin herätellä lukkoa hyvällä OMT fysion avulla, mutta kun se ei toennut, niin sitten pahalla. Osteopatia oli se seuraava steppi ja siellähän lukko rusautettiinkin nätisti auki. Sen verran kauan ehti kuitenkin olla lukossa, että pientä tulehdusta ja piriformista ehti jo ruhoon tarttua. Tämä viikko ollaan pikkuhiljaa kokeiltu taas urheilla ja muutama tehonomainen juoksutreenikin saatiin kasaan. Sen verran ehdin kuitenkin jo vauhteja tapailla, että Jyväskylään on turha mennä itseään munaamaan, sen verran syväkyykystä taas lähdetään liikkeelle. Pääasia nyt kuitenkin, että pystyy taas urheilemaan ja selkä on lähes kivuton. Pientä kivistelyä edelleen on, mutta kaikkia lajeja pystyy jo ihan hyvin tekemään. Josko ensi viikolla saisi juoksumääriä vielä nostettua lisää ylös, niin se vauhtikin voisi taas alkaa tarttumaan. Eiköhän tämä taas tästä.

Juoksukuuri

Joroisten jälkeen tuttu vaiva iski taas kuin tuhat volttia ja jouduin vetämään äijän telakalle pariksi viikoksi. Samalla tuli selväksi, että TRI-startit oli tälle vuotta tässä. Nyt ajatuksena on ottaa 2-3kk juoksukuuri ja yrittää parannella sekä puolikkaan, että täysmaran ennätyksiä. Tietysti riippuu siitä, ottaako ruho takapakkia syksyn mittaan. Nyt taas homma on paremmassa jamassa ja tänään tein ensimmäisen tehotreenin tyyppisen juoksun tänään. Koetetaan nyt aluksi varovasti nostaa määriä ja pikkuhiljaa tehojakin ja seurata miten ruho alkaa siihen reagoimaan. Alustava ajatus olisi juosta puolikas J-Kylässä 14.9 ja sitten täysi Wihassa 11.10, mutta nämä ei ole lukittu vielä. Juoksu on siitä näppärää, että kisoja on joka viikonloppu jossain, jos haluaa hienosäätää lennosta.

Se karu totuus kyllä paljastui ensimmäisillä lenkeillä, että kropan tilan ja treenaamattomuuden takia vauhdit on lievästi sanottuna perseestä. Toivottavasti juoksukunto tulee yhtä nopeasti takaisin kun lähtikin, jos saa rutiinit pyörimään nätisti.

Sen verran tuli jo ens vuotta pohjustettua, että sain nimeni Challenge Rothin lähtölistalle. Tai Lasse oikeastaan sen sinne hoiti, Joten ei tartte vuoteen miettiä minne vapaa-aikansa hussaa.

Puolimatkan SM-Triathlon 2014, Joroinen

Blogissa on ollut vähän hiljaisempaa, kun on ollut vähän muuta puuhaa. Sitten edellisen kerran, tein pienen terävöittämisen treeneihin, eli ensin lepäsin jalkoja hiukan paremmaksi ja sen jälkeen aloin nyppimään 3-4 päivän välein lyhyitä tehosettejä. Vauhti alkoikin pikkuhiljaa palailla jäseniin ja perätila jaloista kadota. Sitten olikin jo Joroisten kisaviikko.

Jo kisaviikolla kävi selväksi, että toppahousuissa ei tarvii kisailla ja kisapäiväksi taisi tulla lopulta sellainen 25C asteen keli. Tuuli oli vähäistä, joten uinti ei niinkään tällä kertaa aiheuttanut kylmää rinkiä hanuriin, vaan enempi arvelutti millainen kärsimysnäytelmä siitä juoksusta tulee. Muuten fiilis oli suhteellisen hyvä ennen kisaa, vaikkakin epävarmuutta oli sen suhteen katkeeko kanan lento jossain vaiheessa, peruskuntokausi kun tuli skipattua tällä kertaa lähes kokonaan ja lasken kuitenkin viisituntisen suorituksen kestävyylajiksi.

Lasse ja Juuso T olivat järjestelleet taas mitä mainioimman majoituspaikan Rantasalmen kääntöpaikan tuntumaan. Sinnehän me pujoteltiin Pertun kanssa heti ilmoittautumisen jälkeen ja asettaudutiin taloksi. Expossa ehti törmätä mm. moneen TaJujen piinkovaan joukkueen jäseneen Gyntherin johdolla, läpät Antin & Alexin kanssa ja monen 226:n porukan pärstä tuli taas pällisteltyä. Onkohan sitä kuitenkin tulossa vanhaksi pieruksi, kun halusi vaan mahdollisimman pian siitä expo-hulinasta pois ja majoituspaikkaan heittämään väsynyttä läppää rytmityhmän kanssa. Tällä kertaa meitä oli minä, Perttu, Lasse, Lauri, Juuso T, Matti ja Jussi. Ekat kolme koko rahan edestä ja loput kolme viestiporukassa chillaillen. Alla Matin riipaisema kuva kisapäivän aamuna: oikealla uimarit, keskellä surffarit ja vasemmalla Joroisten Helmet

Nojoo, itse asiaan. Uinti lähti kohtuu hyvin vasemmasta reunasta liikkeelle ja sain heti hyvin rytmistä kiinni. Öbaut puolessa välissä ekalle poijulle kurssi alkoi kuitenkin jostain syystä vetämään taas vasemmistoon ja navigoinnista alkoi tulla hankalaa. Yritin korjailla aina oikelle, mutta jotain mä nyt tein taas erilailla, kun kiersin lopulta kaukaa vasemmalta koko reitin. Peesejähän tuolla suunnalla ei tietenkään ole ja minuutteja tuli varmasti matkastakin lisää. Ei se uinti muutenkaan mitenkään vahvalta tuntunut ja ote lipsui kyllä vedestä irti vähän väliä. Treeneissä oli jo vähän parempaa tuntumaa ja vauhditkin parantuneet viimeisen viikon aikana avossa, joten kuvittelin jo oppineeni uimaan. Ja paskat. Semipaska uinti, 38min, kun olin kuvitellut vähintään 1-2min parempaa aikaa, tosi hyvällä uinnilla jopa 35min. No ei tänään.

T1:n yritin tällä kertaa ottaa vähän rivakammin, kun nyt en ollut niin sekaisin kuin seinäkello verrattuna viimevuoteen. Muuten sainkin itseni uitettua suht nopeesti vaihtoalueen läpi, mutta Valvatukselta lähtevässä nousussa oli sellainen tungos, ettei siinä päässyt mihinkään. Sen verran kapea ränni on, että ohikaan ei pääse. Noh, itseäni saan syyttää, mitäs surffailin siellä ulapalla. Ihan ok vaihto kuitenkin 2.37. Tais olla jopa mun sarjan viidenneksi nopein.

Heilahdin Shivin selkään niin ketterästi kun tällä ruholla vaan voin ja aloin välittömästi survomaan 90km lenkkiä kiukulla eteenpäin. Kun sain vauhdin päälle sulloin jalat kenkien päältä Bontin samettiseen syleilyyn seuraavaksi kahdeksi ja puoleksi tunniksi ja aloin ottamaan tilannetta haltuun. Porukkaa tuli alussa koko ajan peräpää edellä vastaan ja lähdin jonkun toisen kaverin kanssa suhteellisen rivakasi liikkeelle. Vilkku oli päällä koko ajan. Syke paukutteli alussa 170:tä, kun sen piti olla alle 150. Aloin pikkuhiljaa aktiivisesti hilaamaan sitä alaspäin, mutta pyrin silti pitämään vauhtia päällä. Jossain 10km kohdalla sain vihdoin sykkeen kuriin ja aloin uskaltaa juoda kunnolla energiajuomaa ja avasin geeleistä koostuvan buffet-pöydän. Aikalailla heti kympin jälkeen saavutin muutaman hengen ryhmän joilla alkoi olla jo minua miellyttävä vauhti. Menin kuitenkin vielä ohituskaistalle ja ajattelin vielä heilahtaa tästäkin ohi. "Kaapo, perkele", kuuluin ensin Rambon suusta ja heti perään Marko tiukkasi: "Jaa sä et oo vieläkään opetellut uimaan. Pirkanmaan pojat olivat siis lähteneet 4min minua ennen ja siis eri sarjassa kuin minä. "Terve vaan teillekin", mumisin ja lyöttäydyin remmiin tunnustelemaan vauhtia. Yritin pitää vähintään sen 10m, ettei tule noutaja jo heti alkumetreillä. Pikkuhiljaa imettiin muutakin porukkaa kasaan ja sitä alkoi olla jo jonkinmoinen lössi kasassa. Siinä ryhmässä kun olin jonkin aikaan ajellut, totesin, että syke on vähän jo liiankin alhainen ja lähdin irti tuosta ryhmästä. No ei mennyt montaa kilsaa, kun lössi ajoi mut taas kiinni ja jatkoin matkaa tässä ryhmässä vastatuuliosuuden loppuun. Kääntöpaikan jälkeen yritin lievään myötäiseen uudestaan irti, mutta niin vaan mut ajettiin taas kiinni, joten tyydyin kohtalooni ja jäin tähän ryhmään melkein loppuun asti. Tuollainen 10-20 henngen revohka kun alkaa olla kasassa, niin pienissäkin ylämäissä välit pakkautuvat kiusallisen lyhyiksi ja kun oikein ei voi jarrujakaan lyödä kiinni, niin ainoat vaihtoehdot on joko pysyä ryhmässä tai yrittää irti. Rantasalmen lenkin jälkeen tehtiin vielä pieni lenkki, jossa oli alussa jonkinmoinen nousukin. Tuossa mäessä porukka sitten hajosi ja pääsin muutaman jannun kanssa irti lievälle alamäkiosuudelle. Huomasin kääntöpaikalla Lassenkin 100m edessäni ja totesin Rambolle, että Lasse on pian ajettu kiinni ja otetaan se tuosta mukaan. No ilmeisesti kumpikaan ei sitten tullut mukaan kun tuossa loppuliu'ussa Shiv kulki kuin unelma ja Ramiin tuli minuutti eroa, Lasseen kaksi. Jalkakin tuntui hyvältä. Pyöräaika 2.27 ja minun mittarin mukaan reilun kilsan ylimittainen. Keskari näytti tasan 37kmh.

T2:ssa minut olikin järjestetty sivukarsinaan ja sieltä oli minun mielestä kyllä selvästi pidempi matka juoksuvaihtoon. Noh, yritin juosta mahdollisimman liukkaasti. Juhlasaliin sisälle, säkki olkapäälle, lenkkarit jalkaan ja menoksi. Vaihtoaika 3.19 ei nyt niin kauhean hyvä, muttei katastrofaalinenkaan.

Aika mukava lämmin syleily oli vastassa heti kun pääsin ulos ja aloin heti ekasta pisteestä lähtien lapioimaan vettä kitusiin niin paljon kuin pystyn ja loput kaadoin vielä niskaan. Joka kierroken alussa sain vielä survottua geelinkin naamariin, joten ihan kohtuu hyvin onnistui kisan aikainen tankkaus ja nesteytys. Fillarilla tuli kyllä pariin otteeseen jano ja vatsakin hiukan oireili, jonka korjasin siirtämällä hetkelliseksi pelkkään vesilinjaan ja runsaammalla kädellä. Rungon sisällä mulla oli jo valmiiksi pullollinen vettä Shiv-kamelin kyttyröissä ja otin muutaman pullon lennosta lisää.

Heti kun lähdin ekalle rundille, näin että Juuso oli tulossa siinä ihan perässä ekalta kierroksella. Aloinkin odottelemaan, koska junnu hivuttautuu iholle ja ohi. Yritin ottaa alun juoksusta maltilla, eli kontrolloin sykkeillä enkä kauheasti välittänyt vauhdista. Eka kierros tuntui läkähdyttävän kuumalta ja jo senkin takia olin hiukan konservatiivinen. Toinen syy oli tietty se, että luotto omaan kestävyyteen ei ollut tämän vuoden treeneillä tapissaan. Muutaman kilsan jälkeen Rambo tuli ensin rinnalle ja ohi ja hetken päästä sitten Juuso. Juuson kanssa sitten jolkoteltiinkin eka kierros kimpassa ja vaihdettiin nopeesti kuulumiset. Toiselle kierrokselle lähdettäessä Juusolla alkoi ekassa nousussa kinttu painamaan ja yritin voimasanoilla saada jannuun jotain eloa. Katseesta alkoi kuitenkin valo himmenemään ja arvasin, että Juusolle tulee raskas viimeinen kierros. Yritin kuitenkin tsempata sen mitä pystyi, kun kaveri tappeli sarjassaan mitaleista. Lopulta kuitenkin lähdin pikkuhiljaa erkanemaan horisonttiin ja ilokseni sitten maalissa kuulin, että jannu voitti SM-kultaa. Minulla oli vielä kierros toki jäljellä, kun lähdin 22min Juuson jälkeen uintiosuudelle. Toinen kierros tuntui itseasiassa paremmalle ja ihmettelin kun viimeiselläkin kierroksella oli vielä voimia jäljellä. Yritin vielä kehittää jonkinlaisen loppukirin ja vedin maagisen kirin metsäosuudelta maaliin. Sen verran, että ohitin maaliviivalla Rambon takaisin. Tokihan hävisin hälle sen 3.59 kun oli lähtenyt 4min mua myöhemmin. Jotenkin juoksu tuntui paremmalta mitä kello näyttää (1h40), mutta ilmeisestii päästin itseni vähän liian helpolla. Kello näytti maalissa 4.52, joten viimevuotinen ennätys parani reilu 2min, vaikka reitti oli nyt vähän pidempi ja helle hiukan verotti. Darbyn voittoaika 10min heikompi kuin viime vuonna ja muilla vielä enemmän, joten kyllä olosuhteissa ja reitissä varmasti jotain persnettoa oli. Tyytyväinen siis pitää olla, mutta nälkää jäi vielä, koska parannusvaraa on rutkasti. Sehän tässä hiukan hävettää kun jannujen mielestä näytin maalissa vähän liian freesiltä, tippaan mua ei huolittu ja päässäkään ei tummunut tällä kertaa yhtään.

Jalat perätilassa

Toinen tehoviikko sisälsi 14h määrääkin ja mukana kaksi tehotreeniä. Toinen keskiviikkona, joka oli 20km tempo ja päälle hiukan vk1:stä juosten. Ja tänään vajaa nelituntinen Jorois-spesiaali, jossa mukana kaikki lajit: 2x800m uintia + 2h fillaria + reilu 1h juoksua. Mahdollisimman paljon puolikkaan kisatehoja mukana. Molemmissa tehotreeneissä sama probleema: jalat tuntuivat voimattomilta, jonka takia sykkeet varsinkin pyörässä kohtuu alhaisen, kun jalat jarruttaa menoa. Juoksu sujui yllättävänkin hyvin, vaikka juoksin aina fillarin perään ja jalat tuntui jo pyörällä olevan ihan tyhjät. Kyllä ne vaan niin eri lihasryhmiin kuitenkin osuu. Oma veikkaus on, että viime viikon kolme tehotreeniä oli sitten kuitenkin liikaa ja kun tämä viikkokin koetettiin vaikeuksista huolimatta pitää kovana, niin tilanne on se, että jalat on nyt tätä kirjoittaessa ihan soseessa. Tarvinnee ottaa pari päivää kevyemmin ja ylipäänsä yrittää nyt palautella kintut kuntoon viikonloppuun mennessä. Sitten pitäisi aloittaa lyhyt piikkaus Joroisille. Mutta ei tämä viikko nyt ihan hanuriin mennyt, uinti tuntui märkkiksellä vähän paremmalta ja juoksukin sujui ihan jees, poislukien tiistain vajaa parituntinen, joka tuntui todella raskaalta.

Nyt yritetään tosiaan maltilla hoitaa jalat pois perätilasta, vaikka helppoa se ei ole kun muksu on tämän viikon pohjanmaalla lomailemassa, joten treeniaikaa voisi olla enempi. Onneksi kelit on ainakin alkuviikon niin persiistä, että ulos ei ihan hirveetä hinkua ole.

Piti ottaa Klagenfurtin mitsku tuohon kuvaan, kun tänään oli taas Itävallassa kisapäivä mun suosikkikisassa. Ivan Rana kellotti tänään vähän paremmin kuin minä: 7.48.

Tehoja koneeseen

SM-sprintti oli sopiva lähtölaukaus parin viikon tehokuurille ja kyllä se itse kisakin tukkoisuudesta huolimatta avasi paikkoja jonkin verran. Tällä viikolla homman nimi olikin sitten se, että määrät pidetään maltillisena ja tehoja niin paljon kun uskaltaa. Se tarkoitti tällä kertaa sitä, että määrää tuli 13h30 ja tehotreenejä kolme: 1. tiistaina 20km tempo ja pari kilsaa kovaa juoksua päälle, 2. perjantaina 1h pk-fillaria alle ja 4x2000 anakynnyksen tuntumassa, 3. vk1-vk2 duathlon, 20km + 4km + 10km +2.5km. Ja välipäivinä sitten kevyttä tai pidempää selvästi alle aerobisen kynnyksen. Kulku oli ihan hyvää, mutta tänään loppui jälkimmäisessä tempossa jalat. En tiedä johtuiko eilisestä 3h fillarista, viikon kuormituksesta vai liian kovasta ykköstemposta. Vai ihan vaan paskasta kunnosta. Sitähän mä tässä odottelen, että koska se perätila korjaa, kun pohjia ei täksi kesäksi tullut montaa viikkoa tehtyä. En sitä, tuleeko se perätila, vaan koska se tulee. Toivotaan, että vasta Joroisten jälkeen.

Tämän viikon murheenkryyni on ollut yllättäen uinti. On nimittäin avovedet taas sen verran kylmiä, ettei siellä montaa minuuttia tarkene ja kaikki hallit on Pyynikkiä lukuunottamatta kiinni. Joten hankalaksi tämä uinti on kyllä nyt tehty.

Toinen tehoviikko vielä jäljellä ja määrät olisi tarkoitus pitää samoissa, mutta tehotreenejä vain kaksi. Nyt on nimittäin pakko puhallella pari päivää tästä juhannussetistä kevyempää ja sunnuntaina olisi tarkoitus tehdä jonkinlainen Jorois-spesiaali, eli vähän pidempi tehotreeni, jossa kaikki lajit mukana. Toivottavasti saisi myös märkäpuku-uintia enemmän mukaan, se ei nimittäin ole vielä "ihan" priimaa.

Kuvassa muuten ostamani halppis-Bontit, kun alkoi tulla 5 vuotta palvelleista perstuneista shimanoista isovarvas läpi. Ekat pari lenkkiä kenkä on kyllä tuntunut hyvältä, napakammin tuntuu vastaavan polkaisuun. Ainakin sellainen on fiilis. En ole vielä uunissa käyttänyt, mutta se on sitten hienosäätöä joskus.

SM-Sprintissä pakoputki tukossa

Pakko se on myöntää, että ihan optimaalinen valmistautuminen ei 217km Pirkkaa punaisen rajamailla ole kuuden päivän päästä käytäviin SM-sprintteihin. Kuvittelin vielä eilen, että helppoahan tämä on kuin heinänteko ja tänään hiippailin sitten lähtöviivalle ja mielessä soi biisi " reippaana käymme rekkain alle".

Sää ei ollut mitä mainioin, vaan lähtöhetkellä helvetin kylmä, tuulihattuani heilautteli 6-7m/s pohjoistuuli ja keksin mielessäni liukuhihnalta tekosyitä jäädä Jirin lämmitettyyn ranskanpullaan nukkumaan lätäkössä tärisemisen sijaan.

Noh, pakottauduin ase ohimolla kuitenkin starttiviivalle ja lähdin kauhomaan siitä 2-3 rivistä ryppään oikeasta laidasta. Ekalle poijjulle homma etenikin kohtuu hyvin, paketti pysyi kasassa, pysyin nipussa ja ote vedestä oli sinne päin. Nooh, tätä ei kestänyt kauan, vaan takasuoralla vaan jotenkin se käsiveto alkoi mennä läpi ja pikkuhiljaa muukin ruho alkoi notkua ja heilua miten sattuu. Aika surkea uinti taas, vaikka aika hiukan viime vuodesta paranikin ja taisi olla hiukan ylimittainen verrattuna muidenkin kilpailijoiden aikoihin.

T1 meni suht okei, hiukan räpeltelin kenkien kanssa, mutta ihan hyvin pääsin liikkeelle. Lähdin heti alusta niin kovaa kun uskalsin ja ekat kilsat loivaan ylämäkeen ja vastatuuleen menikin ihan jees. Takasuoran myötätuuliosuudella tuntui, että tässähän lennetään, mutta takaisintulo vastatuuleen ja loivaan yläkkään olikin sitten myrkkyä. Jouduin vielä tuuppaamaan tuon yksin, kun ei oikein samanvauhtisia näillä uintiajoilla näkynyt. Keskariksi tuli oman kellotuksen mukaan 37,5kmh, joka on ihan hyvä, mutta pikkasen alakanttiin mitä kuvittelin. Virallisissa ajoissa on mukana ilmeisesti myös T2, jossa räpelsinkin sitten ihan huolella. MV3:t ei menneet tunnottomiin jalkoihini ei sitten millään.

Juoksu tuntui pahalta, varsinkin alussa. Tarttis treenata näitä kovan pyörän jälkeisiä kovia juoksujakin enemmän. Nyt niitä ei ole ollut treeneissä yhtään ainutta. Eka juoksun puolikas tosi hidas ja pururataosuuskin oli kuin suossa etenemistä. Sentään sain pari viimeistä kilsaa edes vähän menemään ja keskivauhti oli 4.15/km. Kyllähän tuo vitonen pitäisi 4min kilsavauhtia pystyä juoksemaan, mutta kun ei niin ei.

Maalissa tunne oli sellainen, ettei oikein saanut mitään irti. Joku jarru oli koko ajan päällä ja fillarissa heti kun piti käyttää voimaa (vastatuuli, mäki), niin kone hitsasi heti kiinni.

Nooh, eiköhän tästä nyt ainakin karstat lähteneet ja meidän autokuntaan koko ikäryhmälähdön voitto. Nyt olisi tarkoitus riipaista pari viikkoa kovaa, tehopainotteista settiä ja sitten alkaa terävöittämään kohti Joroisia, jossa olisi tarkoitus hoitaa ensimmäistä kertaa uintikin ihan siedettävässä ajassa. Merkit siihen ei nyt niin kovin hyvät ole, mutta ei lannistuta, vaan lisätään uintia, varsinkin avovesiuintia.

Pirkan Pyöräily lähti lapasesta

Jälleen yksi leppoisa Pirkan Pyöräily takanapäin. Niin kuin oheisesta kuvasta näkyy, tälle 217km reissulle lähdettiin leppoisella retkeilymeiningillä.

Meitähän oli alunperin TRI-junassa tällä kertaa 6 jannua, mutta Teemu sairastui paria päivää ennen, joten viivalle laahusti minun lisäksi Pete, Panostaja, Mikko ja Miikka. Alkuspeksien mukaan oli tarkoitus nakutella 35-36kmh, 3-5min vetovuoroilla. No onnistuihan tämä Peten mukaan 37s ennen kuin Panostajalla kärähti käämit kanuunajunaan ja sitten mentiin. Eka tunti meni karvan alle 38kmh ja siinä kohtaa moni meistä tajusi, notta loppumatka ei välttämättä ajella keula pystyssä. Alkumatkan mieleenpainuvia muistoja oli leikkimielinen miinaharava-peli Juhan kanssa: Juha tiputteli satunnaisin välimatkoin pari pulloa satulan takaa mun etupyörän alle ja minä sitten parhaani mukaan väistelin. Voitin tämän sentään. Toinen episodi oli Miikkan muikea come-back. Jannulta räjähti tuubi siinä 20km kohdilla ja niin se vaan suhahti puskan keskeltä mukaan letkaan 60km kohdalta. Siitä on etua kun noilla seuduilla on tullut sitä Trekiä lenkitettyä jonkusen kilometrin.

Komissa (84km) sitten ensimmäinen breikki ja keskari näytti edelleenkin 37kmh. Leilit täyteen, muutama väkinäinen puujalkavitsi ja minä taisin ainoana sipaista jauhiskeitonkin naamariin. Kun kerran ilimatteeksi sai. Ja eikun matkaan taas. Aika pian Komin jälkeen Pete alkoi aprikoimaan, josko tämä alkais hälle riittämään. Litmasellahan oli edellisen viikon Calellan leiri alla, jossa muistaakseni tahkosi 6 päivän aikana 42h sporttia. Onhan se kumma jos ei tunnu jaloissa. Petelläkin. Aika pian tuon jälkeen laatat ylös ja Litmanen Ylöjärven kautta kotio. Melko pian tuon jälkeen Mikko alkoi valittamaan kramppailevia jalkojaan ja jossain 130k kohdilla jättäytyi suosiolla pois ja liittyi 34h Kanuuna-letkaan. Juuri noihin aikoihin Panostaja tykitti sellaisia 10km vetovuoroja kun me muut käytiin vetovuorossa näyttäytymässä 2-5min. Vauhti alkoi tässä kohtaa asettua siihen 35-36kmh väliin mikä se piti olla alusta lähtien. Ja alkoihan se Annalankin reidet nyppiä kramppivaroituksen merkeissä.

Toinen ja viimeinen huolto Murolessa (158km), leilit täyteen, patukka huiviin ja helvetisti nestettä, josko krampit pysyisi paremmin kurissa. Miikka tulikin sopivasti grillijonosta ja jatkettiin taas kolmen koplalla. Tällä kertaa ei muuten ollut kuin yksi kaveri mukana letkassa ryhmän ulkopuolelta ja sekin tipahti jossain viimeisen 30km aikana kelkasta. Ja syyhän on tietysti se, että pitkä Pirkka lähti tänä vuonna 30min myöhemmin ja lyhyt Pirkka aikaisemmin, joten ei vaan saatu niitä porukoita vielä kiinni, josta tartuttiin peesiin. Miikka hukattiin sitten jossain 170k kohdilla. Näki jotain tuttuja tien vieressä breikillä ja jäi siihen fanikuvauksiin. Odoteltiin heti ja kun ei näkynyt, polkaistiin Panostajan kanssa tandemi liikkeelle. Viimeinen pätkähän on Pirkassa mäkinen ja tällä kertaa myös jonkinmoinen vastatuulikin sattui kohdalle. Ja äijätkin alkoivat olla aika poikki, oli selkäkipuja, kramppeja ja energiatkin vähissä. Viimeinen vajaa 60k tultiinkin sitten melko hiipuvasti kaikista noista syistä summattuna keskari painui selvästi alle 36kmh (35.1kmh näytti kello maalissa, mutta unohdin ainakin toisella breikillä sammuttaa ajan joksikin aikaa kun oltiin breikillä).

Täytyy sanoa, että hiukan yllätyin kun pysyin kelkassa mukana, kun pitkiä pyörälenkkejä on sattunut tänä vuonna vain muutama kohdalle. Mutta, eihän tuo nyt silti mikään läpihuutojuttu ollut, kyllä sai välillä irvistääkin, mutta hoidin silti vetovuoroni alusta loppuun. Alkumatkasta 5min siivuja, Murolen jälkeen tiputin ensin 4min siivuihin ja lopussa 3min vetoihin. Makea fiilis taas jäi tästäkin Pirkasta, vaikkei se välttämättä ihan optimaalinen herkistely ensi lauantain SM-sprinttiin ollut. Saas nähdä kuinka tukossa on pakoputki vkonloppuna.

Pitkälti Pirkan ansiosta tällekin viikolle sain ihan mukavat määrät 17h30, mutta täytyi puolessa välissä viikkoa keventää suunnitelmia, sen verran väsynyt alkoi olla ruho keskiviikkoiltana. Tein nimittäin 21k tempon tiistaina melkein vaahto suussa ja keskiviikkon 4k-3k-2k-1k ratavedot kiihtyvänä, joten tehoja tuli enemmänkin kuin alunperin piti. Alkuviikko palautellaan, keskeltä viikkoa lyhyttä terävää ja lauantaina toivotaan, ettei ole ihan väsyneenä viivalla.

Pk-kausi kahdessa viikossa

Johtuen rikkonaisesta talvesta ja keväästä, ajattelin paketoida pk-kauden kahteen viikkoon. Pikkasen vajaa 20h molempiin viikkoihin ja pääosa alle aerobisen kynnyksen treenejä.

En muistanutkaan kuinka persiilleen mun uinti menee, kun tinttaa vähän enemmän määrää koneeseen. Kunnes tänään kokeilin uintia 19h viikon jälkeen. Uin jopa puolet tämän päivän uinnista märkkärillä ja tuska vaan korostui.

Jokatapauksessa sain viikon aikana tehtyä kutakuinkin ne treenit mitä pitikin. Pidin tehot kokolailla pois ohjelmasta, että edes teoriassa voisi onnistua toinen samanmoinen viikko perään. Pyörää tuli selkeästi eniten ja sain jopa tehtyä ensimmäisen yli 4h lenkuran lauantaina. Taisi olla kaikki fillarilenkit osittain sateessa ja sehän söi välillä rotan lailla miestä. Juoksuakin tuli ihan hyvin: 2h lenkki keskiviikkona, yhteensä 15km osana 3h yhdistelmää torstaina ja vielä sunnuntainakin 12km reilun tunnin fillarin päälle. Ja juoksu alkaakin pikkuhiljaa löytyä.

Uinti sen sijaan on murheenkryyni taas kerran. Olihan tässä taas toki viikon paussi uinnissa, mutta kyllä se vähäinenkin kulku oli kadonnut jonnekin. Toki sain uitua muutaman hyvän treeninkin Tapsan ja Ramin kanssa, keskiviikkona 15x100 ja perjantaina kestävyystreeni neopreenien vanavedessä. Vaikka treenit oli hyviä, niin ne paljasti karusti kuinka paljon hommia olisi niin vk-vauhdeissa kuin kestävyydessäkin. Täytyy toivoa, että uinti nyt tulee viikkorutiinien kautta edes jonkinlaiselle tolalle Joroisten puolimatkaan mennessä.

Nyt vaan niska kyyryyn ja määrää koneeseen ja hommahan kruunaantuu Pirkan Pyöräilyn 217km "palauttavaan" lenkuraan sunnuntaina Panostajan, Litmasen ja Nässyn kera. Näillä näkymin. Dream teamin kokoonpano ehtii vielä toki moneen kertaan muuttua, mutta tuskaa on tiedossa, se on varmaa. Pitkät lenkit on nimittäin olleet hyvin harvassa tänä vuonna.

SM-Duathlon 18.5

Kävin ihmettelemässä Duathlonin ihmeellistä maailmaa viime sunnuntaina Seinäjoella. Maanantaiaamuna olikin jo lento Seattleen, jossa luppoaikaa oli olemattoman vähän, joten sain jotain kirjoitettua vasta paluulennolla.
Reissuhan lähti rapeasti liikkeelle, kun huomasin puolivälissä matkaa, että mullahan ei ole pyöräilykenkiä mukana. Apukuskina toiminut J. Vilppola ei tätä kisasta vetäytymiskikkaa valitettavasti ostanut, vaan hoiti minulle lennosta Tuunasen Kimmon avustuksella nätit naisten pyöräilykengät polkimien kera ja minä olin onnesta soikeena.

Treenit ovat menneet tänä talvena ja keväänä sairastelujen ja matkustelujen takia persiilleen, joten mitään muuta odotuksia minulla ei tuonne ollut kuin hyvän treenin tekeminen epämukavuusalueen ulkopuilella. Häröilyjen jälkeen paukusta liikkeelle ja asettauduin jononjatkuksi juoksentelemaan ekan 10km osuuden sellaista 4.15-4.20 km-vauhtia. Juoksu tuntui tahmealta alusta lähtien ja seurasin vain katseella kun kärki pakeni horisonttiin. Ekan osuuden aika oli 40min tuntumassa, mutta reitti oli kyllä reippaasti alimittainen.

Vaihto ei mennyt ihan liukkaasti, sillä tuunatut pyöräilykengät ei oikein meinanneet sujahtaa jalkaan lennosta, vaan niitä sai työstää siinä vauhdista jonkin aikaa. Ei siinä nyt niin kauheast i aikaa kulunut, mutta juuri sen verran, että ainakin yksi hyvä selkä katosi pisteeksi horisonttiin (en tiedä kuka, mutta huomasin että poljettiin aika samaa vauhtia kun ero pysyi samana ja porukassa tuo olisi voinut taittua aavistuksen verran helpommin. Pyörä tuntui kyllä hyvälle ja ottaen huomioon varsin vähäiset kilometrit tähän mennessä homma kulki aavistuksen verran yläkanttiin. Poljin suurimman osan ajasta yksi, lopussa sain muutamia yksittäisiä taistelijoita kiinni ja samoin naisten sarjan kärjen. Keskivauhdiksi tuli suurinpiirtein 36.6kmh. Ei vaan vielä tässä kohtaa tuon kovempaa irronnut, mutta ihan ok.

Viimeinen juoksu (5km) tuntuikin sitten juuri niin vittumaiselta kuin saattoi odottaakin. Ei pystynyt yhtään kiristämään vauhtia ensimmäisestä juoksusta, vaikka näin oli vakaa aikomus, vaan juoksin sen kutakuinkin samaa vauhtia kuin ensimmäisenkin. Lopputuloksissa viides ja tuon korkeammalle ei olisi ollut asiaa, vaikka olisi ollut minkälaisessa tikissä, sen verran kovaa kärkinelikko pianeli menemään Jirin johdolla.

Alkuviikko onkin sitten mennyt reissussa ja sentään parina aamuna kun heräsin Seattlessa jo neljän jälkeen sain tehtyä uinnin + juoksun. Nyt istun Heathrowlla odottelemassa jatkolentoa. Tarkoitus olisi mättää määrää koneeseen seuraavat viikot, mutta jetlag on hiukan kysymysmerkki.

Californication

No niinhän siinä sitten lopulta kävi, että juuri kun pääsi hyvään nosteeseen treeneissä, niin iski sitkeän taudin keuhkoputken tulehduksen muodossa ja treenikäyrä näyttää viivaa puolentoista viikon ajalta. Reissasin vielä taudin kourissa Kaliforniaan lomamatkalle, mutta onneksi pöpö vihdoin katosi Kalifornian taivaan alla parissa päivässä. Kahden viikon lomareissu ei nyt varsinaisesti treenireissu ollut, vaan chillailua ja uuden kokemista perheen kanssa. Näin ollen treeni alkoi taas alusta vasta pikkuhiljaa viime viikonloppuna. Toki muutama fillarilenkki tuli heitettyä San Diegossa Terpan kanssa ekalla viikolla ja aloiteltua juoksukuuria San Fransiscon mäkisissä maastoissa toisella viikolla, mutta treenitunteja ei hirveästi tullut kasaan. UIntia on tullut viimeisen kolmen viikon ajan yksi kappale. Homma ei siis näin kesän kynnyksellä vaikuta tänä vuonna kauhean lupaavalle, mutta katotaan nyt mitä tästä saadaan leivottua kasaan

Viime viikonloppuna sain vasta Shivinkin imemään asfalttia ja hyvinhän se sitä imeekin. Valitettavasti vaan sekin näyttää tarvivan hevosvoimia taakseen, että kulkee kovaa. Vielä niitä ei kauheasti ole, eikä mikään ihme. Fillarin päällä ei ole viimeisen puolen vuoden aikana ole kauheasti tullut kulutettua aikaa ja pyöräily jos mikä, vaatii kilsoja että kulku on kohdallaan. Lauantaina suhattiin poikien (ja tyttöjen) kanssa duathlonia Säijässä ja sunnuntaina 2,5h mankelointia pk:lla. Kyllä tuli väsymys nopeesti kinttuihin ja tehoja ei saa ulos nimeksikään. Tänään vielä kokeilin pientä tempovirittelyä, mutta ei nyt ainakaan vielä irronnut vauhtia nimeksikään. Seuraavat viikot tuonne Pirkkaan asti fokus on kuitenkin tiukasti fillarissa ja tarkoitus saada alle niin määrää kuin tehojakin.

Juoksussa määrät on nyt pienemmät ja ne vähät kilsat yritetään käyttää joko tehoihin tai sitten aerobisen koneiston parantamiseen, eli vauhdit pitäisi olla hyvin polarisoituneita: joko kovaa tai tosi hiljaa.

Uinti on nyt ainakin tuonne SM-Duathloniin asti ylläpito/palauttava moodissa. Mutta voi siinä silti oppia uutta, niin kuin eilen tajusin että mun pään asentohan on ollut ihan perseestä koko ajan, joka taas vetää selän notkolle, joka taas tiputtaa lantion alas, joka taas upottaa jalat pohjaan. Kääntämällä katseen pohjaan, homma muuttui yhtäkkiä paljon helpommaksi. Notta tällaista tällä kertaa.

Bike Porn - Shiv

Vihdoinkin se on kotona, nimittäin Specialized Shiv triathlon-tykki kaikilla herkuilla. Mieluusti olisin tuolla ulkona mankeloimassa, mutta flunssa numero neljä tälle vuotta imuroitui todennäköisesti päivähoidon kautta kitusiin, joten käännetään sitten veistä haavassa hiukan lisää.

Runko on siis geometrialtaan täsmälleen sama kuin Spessun lippulaiva-brändi S-Works, mutta kuidun laadussa saattaa olla jotain eroa. En pystynyt kuitenkaan itselleni perustelemaan parin tonnin lisähintaa pelkästään brändistä, joten päädyin rakentelemaan fillarini Specialized-rungosta.

Tangoksi arvoin aluksi 3T Brezza II:n, mutta matkan varrella se vaihtui 3T Ventus II:ksi, kun kerta halvalla sai. Ventushan mulla oli Cervelossakin, joten se on tuttu ja nopee. Ventus II:ssa jarrukahvat kaartuu hiukan alaspäin, joten pikkasen arveluttaa kuinka käytännöllinen tuo on mäissä kun asento on kippurasarven ala- ja yläotteen välimaastossa. Lisäksi takapullon noukkiminen pikkasen etukyyryssä voi vaatia treeniä sekin.

Kabiiniin kuuluu tangon lisäksi myös XLabin tornado ja tuohon sarvien väliin sitten tuikataan telineeseen normaalikokoinen juomapullo. Sarvien etuosaan sain hyvin sovitettua tilaa mittarille, BarFlyn pidike on tuohon sopivan siro ja tukeva. Kuvassa näkyy myös tankojen päässä napit vaihtajille, eli sähkövaihteet on mukana, tottakai, Shimano Ultegra Di2:ssa oli niin sopiva hinta-laatusuhde tänä päivänä, että oli ihan pakko siirtyä mekaanisistä vaihteista pois.

Shivissä on myös rungon sisälle integroitu juomasysteemi, eli sinne menee juomapullon verran nestettä, joka imaistaan camelback-tyyppisellä letkulla ulos. Letku kiinnittyy magneetilla aerotankoon ja on   siitä näppärä ottaa käyttöön. Tuo pussi & letku - systeemi on vielä matkalla Suomeen, eli en ole päässyt vielä testaamaan käytännössä miten helppo se on käyttää sekä pitää puhtaana basilleista.

Kolmas juomapullo tuleekin sitten kiinni satulan taakse XLabin Gorilla XT - kiinnityksellä. Tämä on lähinnä pitkiä matkoja ja treenejä varten. Sprinteissä pärjännee noilla etupään nesteillä riittävän hyvin. Satula on Bontragerin halkiosalula, joka on minusta ollut hivenen parempi kuin ISM:it kahdesta syystä: 1. se on vähän pidempi, eli pystyy hiukan vaihtelemaan asentoa, joka on varsinkin pitkillä matkoilla ihan tervetullut lisä. 2. halkion kokoa pystyy säätelemään kapeammaksi ja leveämmäksi mielihalujen mukaan.

Jarruina on Maguran hydraulijarrut, jotka on kyllä aivan loistavat. Mulla kun ei oo maantiepyörää, vaan tällä pykillä mennään myös vuorille, niin jarrujen on syytä toimia kuin tauti. Cervelon kanssa oli muutamia aika raikkaita tilanteita sen takia kun jarrut ei olleet ihan tällä tasolla. Magura on tullut ryminällä viime vuosina myös triathloniin ja ainakin Cervelon ja Spessun yläpään pyöräpaketeissa on nämä samat jarrut. Etujarrun aerodynamiikassa on Spessulla vielä tekemistä, se tököttää aikalailla tuulenhalkojana verrattuna esim. P5:n aerodynamiikkaan. Takaajarru sen sijaan on hyvin piilossa ilmavirralta, samoin kun sen takana oleva sähkövaihtajien akku.

Rungon alaosaan kuuluu myös eväsboxi "Fuelcell", jonka alaosaan olisi tarkoitus tunkea varatuubi, co2-patruunat ja pienempiin reikiin paikkauslitkut. Päällysosa on erillinen ja siihen pääsee käsiksi yläkauutta. Sinne tulee sitten geelit, patukat ja muu buffet-pöytä pidempiä reissuja varten. Pikkasen haastavaa näyttää olevan tuubin tunkeminen tuonne boxiin, joten voi olla että sille täytyy etsiä joku muu paikka.

Voimansiirtoon valikoituikin sitten jo hyväksi todetut Rotorin ovaalit Q-ringit ja niille kaveriksi Rotorin aerokammet. Vähän oli mielessä lähteä kokeilemaan lyhyempiä kampia, kun niistäkin on viime vuosina aika paljon kouhkattu, mutta päädyin kuitenkin suht vakiomittaisiin 172.5mm kampiin. Katotaan sitten niiden pyhyempien kampien kokeilua tuonnempana. Sen sijaan otin nyt kokeiluun Speedplayn polkimet aiempien Lookien sijaan. Erona on se, että jalka pääsee enemmän "elämään" näissä, eli fiilis ei ole ihan niin lukittu. On mulla Lookitkin hyllyllä edelleen, jos nuo alkaa tuntua huonolle.

Kiekkoja en alkanut vaihtamaan, sillä Enve 8.9:t on nopeet. Profiilin korkeus siis on edessä 85mm ja takana 95mm. Lisäksi etukiekko on hiukan pulleampi, joka auttaa taas kovalla tuulella jolloin etulaikka ei ole niin herkkä kovassakaan tuulessa. Kaverina näille kiekoille käytän edelleen renkaina Continentalin Competitioneita, jotka on nekin rullaavat & nopeat, mutta ei myöskään mene puhki ei sitten millään.

Näillä mennään siis tänä kesänä. Hiukan oli haikea olo Cervelo P2:sta luopua, kun on aika monta mieleenpainuvaa seikkailua yhdessä koettu, mutta kyllä sekin aika nopeasti unohtui kun uusi morsian saatiin kotiin. Nyt vaan äijä terveeksi ja baanalle!

Flunssa

Noniin kauan sitä rallia taas kestikin. Tyttö on ollut lunssassa jo parisen viikkoa ja pieniä oireita mullakin on ollut jo alkuviikosta lähtien. Keskiviikkona sain tehtyä vielä hyvän vk-juoksutreenin, tosin siinäkin viimeisimmissä keuhkoissa vähän jo ahisti ja lenkin jälkeen reipasta yskimistä. Tarvii nyt ainakin tämä päivä tässä ottaa rauhallisesti ja saada tuo lima ainastkin tuolta kurkun pohjalta poies. Vähän huonosti lyö tämä tauti tällä kertaa päälle ja sen takia onkin ollut epävarma olo koko alkuviikon onko tauti tulossa vaiko eikö ja voiko treenata kevyesti vaiko täysi lepo? Tarttis olla joku mittari, joka kertoisi tylysti mikä on tilanne.

Noh, mennään nyt päivä kerrallaan ja tsekataan tilanne seuraavan kerran huomenaamusta.