Viime viikko pelastusarmeijalle

Kyllä nyt tuntuu hihna luistavan koko ajan, eikä oikein onnistu tämä treenien käynnistys nyt millään. Viime viikko menikin sitten flunssan kourissa. Ei edes kuumetta saatu nostettua, mutta just ikävän lievänä oli lunssa päällä, etei treenaamisessakaan ollut mitään järkeä. Muutamaa lihaskuntotreeniä lukuunottamatta saldo näytti nollaa.

Tällä viikolla on jo päästy ihan hyvin treeni-flow:hun mukaan ja pikku hiljaa kunto on lähtenyt nousuun. Ja nousuvaraa kyllä onkin, sen verran syvälle kuoppaan ehti rojahtaa. Maanantaina kun kävelin rinta rottingilla pikku tauon jälkeen uintitreeneihin, niin kyllä sieltä sai häntä koipien välissä hiipiä takaisin. Sen verran lujaa tuli mimmeiltä pataan, ettei oikein tiedä itkeäkö vai nauraa, joten varmuuden vuoksi itkin itseni uneen. Terhi ja Anni on kylläkin puolustuksekseni sellaisessa uintikunnossa, että saattaa jokunen muukin jannu kesällä itkeä, kun kantapäät vilahtaa horisonttiin.

Tämän viikon kun olen pystynyt jo taas vähän enempi reenaamaan, niin yllätyksekseni olen huomannut, että aika ei oikein riitä yhtään mihinkään. Varsinkin kun oon yrittänyt jakaa mahdollisimman paljon päivittäistä treenikuormaa kahdelle treenille, niin tämä vielä on korostunut. Mutta, nyt saa sentään taas treenata ja kunto nousee joka päivä ja sehän se vetää suuta hevosenkengälle.

Letkajenkkaa

Yks taakse ja kolme eteen. Tai meikäläisen takauksessa yks eteen ja kolme taakse. Ei nimittäin nyt meinaa lähteä tämä reenaaminen oikein millään ruotuunsa. Tällä viikolla koetin saada edes kohtalaisen treeniviikon aikaiseksi, mutta ei se nyt ihan tuubiin mennyt kuin paperilla. Määrää sain kyllä kasaan sen 12h, mikä tässä tilassa on ihan hyvin ja riittävästi. Vähempikin riittäisi. Mutta negaatiopuolella onkin sitten monta asiaa: torstaina kokeilin ottaa vähän tehoja irti juoksussa, mutta siitähän ei tullut yhtään mitään, eli ruho nitkahti jo muutaman tonnin jälkeen perätilaan. Uinneissa oli väsyä päällä, eli edellisellä viikolla kun sai vähän taas otetta veteen, niin nyt se oli tipotiessään ja väsymys iski sarjoissa aivan liian aikaisin. Lisäksi eilisen Pirkkahallin jälkeen kurkkuun iski limat ja yskät, joten ainakin tämä päivä nyt on lepoa ja katellaan tilannetta päivä kerrallaan. Tämähän oli toki tiedossakin, että kortisonikuurin aikana infektioriski on selvästi korkeampi, joten sieltä se nyt sitten tuli. No, tällä viikolla nyt tarkkaillaan ensisijaisesti miten tämä pöpö saadaan savustettua pihalle ja sitten kokeillaan pääosin pk-treeniä, juoksuvedot jätetään tältä viikolla ja koetetaan sen sijaan jotain intervallia trainerilla. Ja uinnissa tehoja pois. Katotaan mihin asentoon ruoto näillä korjausliikkeillä taipuu.

Vesi kielellä olen ihmetellyt tuota kotimaan kisalistaa, sillä tarjontaa olisi ihan kivasti. Ja aivan mahtavaa on tuo Joroisten suosio, onneksi olin tavoistani poiketen tällä kertaa ilmoittautunut jo hyvissä ajoin viime vuoden puolella.

Viikko 3

Ma Uinti 1h, nopeus
Ti Pyörä 1h + Juoksu 30min, pk
Ke ap Uinti 1h30, kestävyys
Ke ip Juoksu 45min, kevyt
To Juoksu 1h15, vk
Pe Uinti 45min, kevyt
La Lihaskunto 1h15 + Uinti 45min
Su Yhdistelmä 3h, pk

Yhteensä 12h

Hikisiä tonttuja

Tänään kävin kokeilemassa varovasti tonneja pitkästä aikaa Pirkkahallissa ja menohan oli juuri niin nihkeää kuin epäilinkin. Vasta tällä viikolla on tullut juostua muutama peruslenkki taudin jälkeen, joten anakynnys tuli kyllä helposti vastaan. Veturina toimi Haavisto ja meno oli yhtä tasaista kuin VR:llä parhaimmillaan. Kolme tonnia jaksoin ja ne meni hikisesti alle neljän minuutin. Seuraavat kolme jätin sitten suosiolla 600m:iin kun erityisesti sykkeet huiteli jo niin korkealla. Jalat sinällään tuntui kepoisilta, kun niillä ei ole viime viikkoina juuri mitään tehty, mutta muu ruho oli kyllä tästä lääkityksestä eri mieltä. Tonnit mentiin siis koko ajan kiihtyen ja viimeisin, jonka siis jätin 600m kohdalle, taisi mennä 3.30 vauhtia. Sykkeet oli tuntumaan nähden kuitenkin vieläkin korkeammat, sillä missään nimessä en tehnyt kuolemaa ja laattakaan ei ollut mitenkään lähellä. Sarjakestävyys ja kestävyys vaan ei ole nyt mitään hääviä. Pikkasen vieläkin epäilyttää mikä tuon päällä olevan kortisonin vaikutus on treenaamiseen, kun aika hikisesti löytyy tietoa. Mulla on siis pari viikkoa kortisonikuuria alla ja kuusi vielä edessä. Toki joka viikko määrää tiputetaan, mutta olisi kiva tietää miten tuohon pitäisi treenit suhteuttaa. Jos jollain löytyy tietoa tai omia kokemuksia, niin kertokaa ihmeessä.

Hallissa oli nyt kyllä mukavasti porukkaa ja välillä meni ihan pujotteluksi. Mm. Aquaplussan revohka oli paikalla ja paljon Pyrinnön junnuja.

Pk käyntiin

Sen verran hyvässä hapessa alkaa olla jo ruho, että ajattelin kokeilla tällä viikolla jo ehjää pk-treeniviikkoa. Se lienee määrissä 10-12h välillä ja edelleenkin yksittäisten kovien treenien suhteen (tehot tai kesto) ollaan maltillisia. Pääosin mennään aerobisen kynnyksen alla, tosin altaassa hyökitään paikoitellen ylikin ja tarkoitus olisi varovasti aloitella juoksussakin tehoja.

Viime viikko tuli otettua aikalailla fiilispohjalta ja tuntuma olikin treeni treeniltä parempi. Tällaisen noususuhdanteen kun saisi pidettyä kesään asti, niin nou hätä. Tunteja tuli viime viikolla kasattua vain 9h ja nekin aika kevyttä, mutta annoin tarkoituksella kropalle vähän siimaa ja kyllä on kannattanut.

Tänään varasin lennot ensi syksyn Barcelonan geimeihin. Mennään paikalle pariksi viikoksi koko perheen voimin ja Rousit vielä samaan pakettiin. Saas nähdä mitä saadaan tällä kertaa Lassen kanssa aikaiseksi, edelliseen reissuumme kun mahtui tapahtumaa ja draamaa ihan riittävästi: http://tajut.blogspot.fi/2010/08/challenge-copenhagen-1582010-ironman.html

Pintakaasulla

Kanveesissa on siis käyty, mutta sieltä ollaan jo noustu ylös. Treeni on ollut kevyttä, uintipainotteista, eli pintakaasulla ollaan varovasti edetty. Energiatasoissa tapahtui giganttinen loikka sunnuntain Pirkkahalli-reissun jälkeen ja kalpeaksi ei ole enää vetänyt naamavärkkiä minkään treenin jälkeen.

Uinti alkaa jo sujua ihan ok, edelleenkään ei sarjakestävyys ja kestävyys ylipäänsä ole vielä ihan priimaa, mutta pikkuhiljaa. Sen sijaan käsivedossa olen taas hiffannut pari juttua lisää ja aivan kuin siihen veteen saisi nyt paremman otteen kuin aikaisemmin.

Juoksua ei ole tullut tehtyä vielä juurikaan, mutta eilen jo uskallauduin kevyelle 45min mattojuoksulenkille, joka tuntui kyllä ihan hyvältä, mutta sykkeet nousee herkemmin tuonne aerobiselle kynnykselle, joten varovasti vaan edelleen.

Vaikka kunto ja olotila menee parempaan suuntaan päivä päivältä, niin pidetään nyt kuitenkin maltti kerrankin mukana ja edetään pikkuhiljaa. Viikonloppuna olisi tarkoitus tehdä visiitti Himokselle ja voisihan siellä pitkästä aikaa käydää jopa hiihtelemässäkin pariin otteeseen. Barcelonan lennotkin tuli jo varattua huhtikuun puoliväliin, joten silloin on tiedossa viikko laatuaikaa Güntherin ja kumppaneiden kera. Sitä reissua tässä alkaakin odottaa jo vesi kielellä.

Uusi alku

Noniin, aloitetaanpas koko homma alusta. Diagnoosit on tehty ja lääkitys aloitettu, joten tervehtyminen on lähtenyt ihan kivasti liikkeelle. Sen verran kuitenkin tämä iski treeneihin ja kroppaan, että sellainen parin kuukauden monttu tästä tuli ennen kuin ollaan taas siinä tilassa kun rumba vatsan kanssa alkoi. Hyvä asia tässä on se, että kesään on vielä pitkä matka ja pääkisa vasta lokakuun alussa, joten ehtii vielä ihan hienosti kuntoon. Lääkitys vaan on sen verran tiukkaa kamaa, että ei oikein pysty ahistamaan itseään tehoilla, eikä määrällä ainakaan pariin viikkoon, joten seuraavat viikot mennään kevyemmin ja kroppaa kuunnellen. Muutamasta uintitreenistä on jo poistuttu ihan liian kalpeina, joten tarkkana saa olla. Kroppa vaan ei ota nyt vielä samalla lailla treeniä vastaan, eikä varsinkaan toivu siitä.

Askelmerkit vois olla sellaiset, että pari viikkoa nyt liikutaan ylimenokausi-tyyppisesti ja uintipainotuksella. Erityisesti juoksu on ison suurennuslasin alla. Tehot ja pidemmät treenit pois. Sen jälkeen, jos on kaikki oireet poistuneet ja kroppa tuntuu muutenkin kestävän paremmin rasitusta, aletaan pikkuhiljaa lisäämään määrää ja aloitetaan pk-kausi uudelleen. Jossain huhtikuun puolivälissä sitten aletaan kiristämään ruuvia kesää kohti ja toivotaan, että päästään Joroisille jo jonkinlaiseen kuntoon. Mutta, tämä siis hyvin alustava ajatus, seurataan tilanteen kehitystä kärsivällisesti ja reagoidaan sen mukaisesti.