maanantai 22. elokuuta 2011

EM-kisat: Ruho petti



Tampereen EM-kisat on ohi ja vaikka oma tekeminen oli rämpimistä tällä kertaa, en jaksa olla kauhean pettynyt. Mitään tavoitteita ei oikein tähän kisaan ollut ja tunnelma oli kisan aikana aivan mahtava. Mutta, itse kisaan.

Itävallan Ironman-kisasta oli kulunut 6 viikkoa, kun EM-kisan starttilaukaus kajahti. Tämähän riittää mainiosti, ajattelin heinäkuussa. Itseasiassa viikkokin riittää, jonka jälkeen aloin jo treenaamaan suhteellisen reippaasti. Viikon taisi reenit kulkea ja sitten nitkahti. Sen jälkeen on yritetty saada päätä pinnalle ja uskottelinkin itselleni jo onnistuneeni siinä, kunnes kisassa karu totuus paljastui.

Kun uimastartti kajahti, lähdin uimaan normaalisti vasenta reunaa, aikalailla porukan häntäpäässä, mutta kuitenkin pakassa pysyen. Ulapalle asti pysyinkin porukassa, mutta meno oli alusta lähtien raskaan tuntuista. En tiedä oikein mikä oli se lopullinen syy, kun kroppa sanoi ekan kerran seis. Meninkö alun liian kovaa, hörppäsinkö kitusiini liian monta kertaa vettä vai mikä? Lopputulos oli kuitenkin se, että laatta lensi ensimmäisen kerran ennen uinnin puolta väliä ja vielä kaksi kertaa sen jälkeenkin. Uinti ei ollut varsinkaan sen jälkeen kauhean rentoa ja taisin poukkoilla itseäni keräillessä jonkusen sata metriä ylimääräistä.

Ikuisuuden kuluttua (tarkkaan ottaen 1h27), pääsin vihdoin uintiosuuden loppuun ja olo oli kamala.



Pikainen vaihto ja pyörän selkään. Sykkeet järkyttävän korkeat. Korkeathan ne on aina uinnin jälkeen, mutta yleensä laskee muutaman kilsan passailun jälkeen. Nyt ei laskenut vaikka kuinka passaili. Aloin naukkailemaan hiljalleen urheilujuomaa ja 20min jälkeen raapaisin ekan geelin huiviin. No, sehän tuli laattana pihalle aika äkäisesti. Kokeilin rauhoitella tilannetta puolisen tuntia ja kokeilin uutta geeliä. Sama peli. Alkoi tulla selväksi tässä vaiheessa, että näillä energiamäärillä loppupäivästä oli tiedossa pitkä ja epämiellyttävä.

Fillarin puoliväliin asti tiputin sitten vauhtia ja naukkailin pelkästään vettä ja aloin sitten taas varovasti kokeilla energiaa sisään. Se alkoikin vihdoin pysyä sisuksissa, mutta tässä vaiheessa se oli jo ihan liian myöhäistä, enkä pystynyt muutenkaan lapioimaan geelejä kovin tiheeseen tahtiin. Fillariosuus vaihtoineen alakanttiin 3.33. Taisi olla jotain 32.5 km/h keskari mikä on kyllä melkoista matelua, vaikka rata osittain tekninen olikin. Ja silti tuntui karseelle. Porukkaa lappasi ohi sen mitä kerkesi.



T2:lla taas kohtalaisen nopea vaihto ja läksin juoksemaan kaikesta huolimatta 5min/km vauhtia, mitä olin alunperin kuvitellut. Aika nopeasti kävi selväksi, että tänään ei juosta kovin lujaa. Kilsavauhdit tipahti parin-kolmen kilsan jälkeen 5.15-tasolle ja loppupuoliska meni lähemmäs 5.30-vauhtia. Enhän mä mennyt noin hiljaa edes täydellä matkalla! Lopussa oli jo niin henkisesti niitattu olo, etten edes enää jaksanut puristaa ihan pahimman kipurajan yli, vaan hölkkäilin kohti maalia.



Lopulta kuitenkin pääsin maaliin ajassa 7.44.59 ja fiilis oli kaikesta huolimatta hieno ja huojentunut. Maalissa odotti katsomossa ja radan puolella paljon ystäviä, tuttavia ja kadun miehiä. Kannustus oli koko fillarin ja juoksun ajan aivan sairaan hienoa ja kylmät väreet kulki selkäpiirissä koko juoksun ajan. Iloitsin muiden onnistumisista (mm. mitalistit Niina, Miikka, Jiri ja Terhi ja paljon paljon muitakin hyviä suorituksia) enkä osannut oikein olla allapäin maalissakaan. Hastin hopea ei jättänyt varmasti ketään stadionilla ollutta kylmäksi. Ja Sepolle tsemppiä toipumiseen fillariosuuden kolhuista. Se vaan hiukan otti kupoliin, että tänään piti chillailla ja nauttia kotikisasta, mutta siitä tulikin tällainen via dolorosa.

En oikein osaa tähän floppaamiseen muuta syytä keksiä kuin todeta sen päivänselvän asian, jonka kaikki muut lähimmäiset huomasivat jo viikkoja sitten: ei tainnut Annala palautua Itävallan täydeltä matkalta koskaan. Sitä vaan luulee olevansa yli-ihminen yhden onnistumisen jälkeen ja kuvittelee pystyvänsä palautuvansa täydeltä matkalta alta aikayksikön ja vielä jopa lisäämään vauhteja.

Nyt otetaan pari viikkoa sekä fyysisesti, että henkisesti etäisyyttä Triathloniin ja aletaan sen jälkeen miettiä uusia kujeita ja tavoitteita kohti Ironman Frankfurtia 8.7.2012, jonne on tullut jo ilmoittauduttua. Jatkan blogailua tässä osoitteessa jatkossakin, mutta muutan tuon otsikon, jos jotenkin osaan. Se on kuitenkin selvää, että tuo ruho, joka mut petti, saa kyllä talvella tuplamäärän ravirinkiä, notta tietää pettäneensä, eikä sitä enää toiste tee!

lauantai 13. elokuuta 2011

EM-kisan ravinto

Noniin, reilu viikko aikaa taas, kunnes päästetään ajokoirat maastoon, joten voisi hiukan viilata tuota ravintopuolta.

Kahden Ironmanin vankalla kokemuksella pystyy jo hiukan sanomaan mikä toimii ja mikä ei, joten aika pitkälti mennään Itävallan setupilla. Pientä säätöä aiheuttaa se, että taskujahan ei kisa-asussa ole, joten erityisesti juoksussa aion turvautua firman tarjoamiin antimiin ja fillarissakin lätkin geelit teipillä kiinni runkoon.

5-10min ennen uinnin starttia ajattelin taas tirvaista 3dl urheilujuomaan naamariin. Uinnista rantauduttua, aloittelen laimealla urheilujuomasekoituksella, jonka olen sekoitellut etutankkiin jo valmiiksi. Ja tällä kertaa imeskellään sitä hiukan rauhallisemmin, ettei tarvii taas hypätä pusikkoon kuselle jo ekalla kierroksella. 20min jälkeen, kun syke on tasaantunut ja ruho taas normaalissa kunnossa, aletaan lapioimaan kaloreita. Tällä kertaa kokeilen pärjätä geeleillä ja urheilujuomalla, kun patukoita ei oikein näppärästi saa kulkemaan mukana. Bonuksena voi yrittää silpaista huoltopisteeltä 1-2 patukkaa, kun näyttäisi tarjolla olevan, mutta niiden varaan en laske mitään. Fast-urheilujuoma, jota on tarjolla, näyttää tarjoavan 150 kcal/juomapullo, joten siihen päälle pitäisi yrittää tunkea vajaa 3 kappaletta 41g PowerBar geelipussi (107 kcal per pussi), että päästään 450 kcal tavoitteeseen. Se tarkoittaa siis, että pitäisi imaista yksi geeli per 25min ja yksi juomapullollinen Fastia, niin päästään reiluun 400 kcal:iin. Mieluummin voisi vähän tiheämminkin tempoa, mutta hiukan arveluttaa kuinka rauhassa noin syheröisellä reitillä, joka on täynnä kisaajia, pystyy geelejä napsimaan. Ja matkan varrelta sitten 1-2 patukkaa huiviin, jos ehtii/pystyy. Juomaa pitää vähän säännöstellä kelin mukaan. Jos on +14, niin kuin nyt on luvattu, vähempikin juoma kyllä riittää. Yhteensä siis 8kpl geelejä pitäisi tuhota fillariosuudella. Ja juomia otetaan aina lisää huoltopisteiltä, kun on leili on rungosta tyhjä. Huoltopisteitähän on fillarissa alle 10km välein, eli varmasti riittävästi ja joka pisteeltä saa Fastia.

T2:lla taas yksi geeli ja vesi huiviin. Juoksuosuudella huoltopisteitä on 1.9km välein. Joka toinen piste on vesitarjoilulla ja joka toinen cola, energiajuoma, gel, patukka. En tiedä vielä mitä geelejä ja patukoita on tarjolla. Pläni on juoda vuorotellen vesi ja cola/energiajuoma, sekä survoa geeli huiviin noin puolen tunnin välein. Jos siis enää uppoaa. Aiemmissa kisoissa on ollut geelien saturaatiopiste saavutettu juoksuun siirtyessä. Mutta yritetään nyt ainakin.

Näillä piknik-eväillä menee sunnuntai-päivä rattoisasti ja piknik-tunnelmaan pääsee viimeistään juoksuosuudella Arboretumissa.

Tänään kelailin kisavauhtia 3km ja aikaa meni 1h1min, joten uintiin saa kyllä budjetoida sen 1h25 vähintään. Näillä korteilla pelataan uinnissa, valitettavasti. Kokeillaan vielä hiukan parannella formia ja rentoutta, sekä lepäillä tankit täyteen, eipä tässä ole enää muuta tehtävissä. Torstain 2h yhdistelmä meni taas hivenen paremmin ja erityisesti juoksussa 5min/km - vauhti tuntui jo jopa mahdolliselta kisassa. Fillarin vauhdista ei oikein osaa sanoa mitään, kun reitti on vähän syheröinen, eli sykkeillä mennään ja katsotaan vauhti maalissa.

Huomenna vielä pienet siivut kisavauhtista yhdistelmänä ja sitten vedetäänkin pääasiassa lonkkaa kisaviikolla tuntuma kuitenkin lajeihin säilyttäen. Fastiakin olisi tarkoitus huomisessa reenissä kokeilla.

perjantai 12. elokuuta 2011

EM-kisat lähestyy

Reilu viikko aikaa EM-kisoihin ja alkaa jo pikkuhiljaa puntti tutista. Eniten alkaa arveluttaa/epäilyttää/pelottaa 4km uinti Pyhäjärvessä. Tuohon kohtaan kun sattuu tuuli osumaan aika napakasti, joten pomminvarmasti EI saa "ihan" tyvenessä liplatella uintiosuudella. No, tämä epävarmuuden lisääntyminen viimeisellä viikolla vaan kuuluu tähän hommaan.

Fillariosuus mietityttää taas lähinnä reitin rikkonaisuus ja lukuisat käännökset. Reitti ajetaan kuutena kierroksena, joten ruuhkaakin saattaa jonkin verran tulla. EM-kisasa 200 kisaajaa ja siihen päälle vielä avoin sarja, joten ahdasta tulee. Varsinkin kun 1,5km motarin pätkä takaisinpäin ajetaan 3m leveellä pientareella. Toivotaan, että kivet on pientareelta ainakin lakaistu pois. Jokatapauksessa saatan lähteä kisaan F5-kiekoilla, kun kiihdytyksiä ja mutkia on niin paljon, että kevyet kiekot saattaa päästä oikeuksiinsa. F9:t on vielä mietinnän alla, mutta levy on unohdettu.

Juoksuosuus on hieno ja arboretumissa kiemurteleva reitti on hyvin pitkälti myös varjossa, joten kuumuuskaan ei pääse yllättämään. Ensi viikko on nimittäin lupailtu +22 koko viikolle ja kisapäivälle +21. Nooh, ehtiihän nämä vielä moneen kertaan muuttua. Reitti on myös tasainen. Ainoa mikä mietityttää, on alusta. Juoksuosuus juostaan lähes kokonaan hiekalla, enkä hiekka-alustasta erityisesti pidä, kun oma askel ei siinä oikein hyvin pidä. Toinen kysymys on, uskaltaisiko tuollaisella alustalla juosta jopa Adioksilla? Tällä haavaa isken varman päälle K-Swissin K-Onat, joilla juoksin myös Ironmanin. Kinttu on kuitenkin 120km jälkeen sen verran väsynyt, että taitaa askel tulla hiekallakin suoraan "läpi".

Huomenna piti mennä Vanajavesiuintiin uimaan 3km, mutta tänään huomasin, että eihän sinne nyt niin vaan mennä, vaan ilmoittautua olisi pitänyt jo 7.8. Nooh, mennään Tapsan kanssa sen sijaan kelailemaan Vihnukselle reilu 3km huomenna klo 11.

Ja kuvassahan komeilee Suomen mitalitoivo kisa-asu päällä ja kylmä rinki perseessä.

maanantai 8. elokuuta 2011

Viikko 31 - Nousussa

Viime viikon alkupuoli oli masentavaa aikaa. Mikään laji ei sujunut ja vääjäämättä alkoi olla selvää, että vihdoinkin se perätila oli saavutettu. Liian nopeasti Ironmanin jälkeen volyymin nosto, sekä myös tehojen nosto isoimmat syylliset. Sitä luulee yhden hikisen Ironman-onnistumisen jälkeen, että mähän pystyn ihan mihin vaan. Nooh, nöyrtyminen tuli nopeasti. Tähän kun yhdistetään vielä muussa elämässä viillettäminen, viimeisenä niittinä parin päivän korkean paikan leiri rallien merkeissä, mies olikin niitattu syvälle kuoppaan.

Ei muuta kuin pikainen re-plänäys seuraavan kolmen viikon treeneihin ja erityisesti meneillään olevan viikon kevennys. Jäljellä oleva aika ennen EM-kisoja keskitytään kolmeen asiaan tärkeysjärjestyksessä: lepo, uinnin matkavauhdin löytäminen ja lyhyehköt, terävät yhdistelmät. Näistä johtuen viikon määräksi summautui 8h ja uintikertoja 6. Uinnit olivat kohtuu lyhyitä, tärkeimpänä löytää helppous ja rentous taas uintiin. Kävin jopa altaassakin tekemässä yhden tekniikkatreenin. Sunnuntaina sitten se uinti naksahti taas paikoilleen, niin kuin eilen kirjoitin. Toivottavasti se seuraavakin uinti huomenna tai keskiviikkona on samanlaista.

Tänään kun vielä sain tehtyä onnistuneen yhdistelmän: 2h fillari, jossa eka tunti aerobisella kynnyksellä ja toinen tunti 5-10 pykälää korkeammilla sykkeilla ja perään 30min juoksu pk-vk1 välimaastossa. Kovasta tuulesta huolimatta, treeni tuntui pääosin hyvältä ja varsinkin onnistuneelta. Sain tehtyä sen kutakuinkin suunnitelmien mukaisesti ja vauhditkin alkaa olla jo siellä päin missä pitääkin. Fillarin keskarit 34,2/144 ja juoksun 4:50/153. Nyt vaan sitten lepoa koneeseen ja vain hyvin kevyitä palautuksia, kunnes taas torstaina lyhyempää terävää
koneeseen. Mä luulisin, että täältä kaivosta ehtii vielä nousta parissa viikossa.

Viikko 31

Ma Uinti 45min + Juoksu 15min, kevyttä
Ti ap Pyörä 35min + Juoksu 15min, kevyttä
Ti ip Uinti 45min, kelailua
Ke Juoksu 40min, 4x20s + 2,5km vk2
To Lihaskuntopiiri 20min + Uinti 30min
Pe Yhdistelmä 2h10: 40min uinti (pk) + 40min pyörä (pk-vk1) + 50min juoksu (pk-vk1)
La Uinti 45min, tekniikka
Su Uinti 1h, kestävyys

Yhteensä 8h

sunnuntai 7. elokuuta 2011

Tapsan uimakoulu, osa I


Tänään jatkettiin taas kadonneen uintitaidon metsästystä. Ohjelmassa oli pidempiä siivuja matkavauhdilla Vihnuksella. Treffit oli sovittu Tapsan kanssa klo 10.

Aikataulut oli hiukan tiukemmat, joten pidempi uintirupeama typistyi tunnin mittaiseksi. Ehdittiin uida 4x750-800m (tarkkaa mittaa en tiedä, mutta Garmin uimalakissa kalibroituna antaa tuloksen 800m ja ranteessa lukemia 750-800m väliltä). Ensimmäiset kaksi siivua edelleen melkoista työntekoa ja vauhti ei juurikaan poikennut 2min/100m vauhdista. Kahden vedon jälkeen Tapsa antoi muutaman vinkin, jotka tuli mieleen siinä vierellä uidessa: 1. Käsivedon ajoitus, eli mulla käsiveto lähtee liian aikaisin, kun pitäisi odottaa, että toinen käsi palautuu pään ohi eteen ja vasta sitten aloittaa käsivedon. Tämä idea näkyy tuossa ylhäällä oikeassa olevassa kuvassa. 2. Ilmeisesti Nässyn aalloissa uidessa huuruisilla laseilla pää on jäänyt liian pystyasentoon, joten päätä alemmas ja katse (kuviteltuun) pohjaan.

Ensimmäisen korjaus muutti uintia aivan radikaalisti kevyemmäksi. Sain taas uinnin ja etukäden liukumaan tuttuun tyyliin, uinti rauhoittui, rentoutui ja yllätys-yllätys, ei tullut väsykään enää siinä kelaillessa. Bonuksena vauhtikin kiihtyi tuolla 400m pätkällä 15-20s, vaikka olin jo treenin loppupuolikkaalla varmasti väsyneempi. Toisen korjaus taas kevensi uintia vielä lisää ja jalat nousivat tämän ansiosta ihan pintaan. Aluksi jopa oudokseltaan potkaisin tyhjää, kun jalat roikalehtaa veden päällä.

Näillä korjauksilla uinnista tuli todella nautinnollista taas ja nyt pitää vaan pitää tämä korjaus muistissa ja hioa sitä vielä hiukan jäljellä olevan ajan. Nooh, hiukan perspektiiviä, että eihän tällä vauhdilla edelleenkään kuuhun pääse, sillä vauhti oli tänään 1.50-2.00/100m. Jokatapauksessa, Tapsan ansiosta tulee varmasti vältettyä hukkuminen EM-kisoissa ja voi yrittää ainakin uida 4km sitä 2min/100m vauhtia, joka tekee 1h20. Tästä on hyvä jatkaa.

Vasemmalla ylhäällä oleva kuva on tietenkin Tarzan, eli Johnny Weissmuller elementissään, eli olympia-altaassa. Ja ilman märkäpukua ja pipoa. Eikä oo muuten lasejakaan. Ja lujaa mentiin.

perjantai 5. elokuuta 2011

Perätilasta poies?

Niin, miten pääsee perätilasta poies? Anyone? Kokeilin sellaista lääkettä, että alkuviikko (ma-to) hyvin kevyttä, pääosin uintia ja lepoa + tänään terävämpi yhdistelmätreeni, jossa kaikki lajit mukana.

Ensin siis 40min uintia, sellaisia 400m pätkiä pienillä tauoilla ja 2min/100m vauhtia. "Pitäisi" siis kaiken järjen mukaan tuntua helpolta. Ei tuntunut, ei. Taitaa olla liikaa yrittämistä nyt mun uinnissa ja rentous puuttuu täysin. Taidan seuraavaksi kokeilla tekniikkakuuria altaassa ja sen lisäksi hyvin kevyttä kelailua. Kelailua onkin sunnuntaina tiedossa, kun Tapsan kanssa pitäisi mennä uimaan 4km. Taidan ottaa pelastusrenkaan mukaan.

Noniin, perään sitten fillaria 40min, 5-10 iskua aerobisen kynnyksen yläpuolella. Fillari tuntui jo ihan hyvälle, tosin vauhti ei näyttänyt hyvälle. Keskari 33.6 km/h. Tosin, kiivettiin Säijän mäki ylös ja sit takaisin Vihnukselle, joten se nyt hiukan verotti vauhtia. Silti.

Viimeisenä juoksua 50min 5-10 iskua yli aerobisen kynnyksen. Toteutus oli se 10 iskua yli ja vauhti ei päätä huimannut, 5:02/km. Kyllä tuo juoksu nyt silti paremmalta tuntui kuin koskaan Itävallan jälkeen. Mikä nyt ei ole paljoa se. Pientä hellettä oli tosin tänään ja mitähän muuta tekosyytä keksis.

Pientä valoa siis tunnelin päässä. Eniten huolettaa tuo uinti. Se on nimittäin niin, että 4km tällä uintituntumalla tuskin-ihan-tyynessä-Pyhäjärvessä on varmasti melkoinen via dolorosa. Jep-jep, reilu pari viikkoa aikaa oppia uimaan & löytää rentous, sekä hilata ruho perätilasta pikkuhiljaa poies. Reseptikin on selvä. Lepoa ja kolmen päivän välein lyhyehkö yhdistelmä, joka lyhenee koko ajan kisaa kohden. Ja lisäksi uinnin tekniikkatreeniä + pitkiä kelauksia.