Ihan ensteks suunnistettiin Peten ja Juuson kanssa Tesomajärven "jäälle". Sen verran kylmää oli nimittäin kyyti, etten ihmettelisi vaikka olisi järvi ollut joistain kohdista vielä umpijäässä. Sukeltelijat naureskelivat kuivapuvuissaan partoihinsa ja vastasivat "7 astetta ainakin tässä", kun kyseltiin kuinka lämmintä vesi oikein onkaan. Itse sen sijaan räkätin kaksinkerroin, kun huomattiin laiturilla, että Pete oli unohtanut sykepantansa kotion. Nooh siinä uinnin jälkeen laiturilla värjötellessäni huomasin, että ihan sama peli oli käynyt itsellenikin. Uinti jäi tänään vartin pituiseksi, oli nimittäin ainakin itselleni niin kylmää, ettei siitä tullut yhtään mitään. Hengitys salpaantui ja kylmä kangisti kaverin ihan jäykäksi. Ei kyllä mennyt oma uinti kauhean monta metriä suoraan tänään.
Eipä siinä, kumipuku pois ja pyörän päälle. Suunnistettiin Säijän suuntaan ja jyskyteltiin Peten kanssa kunnon peesiväleillä Säijää ees ja taas. Oli aika napakka tuuli, sellainen 7-8 m/s, mutta ei tietenkään alkuunkaan samanlainen helvetti kuin eilen. Lisäksi aika-ajoin ropissut sade antoi pikantin mausteen Suomen suveen. Sykemittariahan mulla ei ollut, joten vetelin tunteella menemään ja kohtuu hyvin saikin pidettyä homman näpeissä. Viimeinen vastatuuliosuus tuli sotkettua ehkä aavistuksen verran liian kovilla wateilla näille ripakintuille ja viimeinen tunti tuntuikin jo vähän jaloissa, sekä heti vastatuuliosuuden jälkeen myös alaselässä. Jälkimmäinen onneksi hellitti, kun pääsi taas pyörittelemään myötäiseen. Viimeisessä "Leukun" nousussa Pete pisti vähän enemmän watteja peliin ja jäin kuin eno veneestä ja rullailtiin loppu vähän pidemmillä väleillä Tesomalle. Ihan hyvät keskivauhdit sain kuitenkin tuolle 3h-mankeloinnille kasaan kohtuu ikävästä tuulesta huolimatta, eli 33.8 km/h.
Tesoman uimahallin pihassa olikin sitten uitetut koirat koolla, kun vettä sattui tulemaan tuohon kohtaan vähän reippaammin. No ei muuta kuin pyörä autoon, lenkkarit alle ja järveä kiertämään. Kireistä aikatauluista johtuen ehdin juosta vain reilun 20min ja Pete jäi vielä ikuiseen luuppiin kiertämään. Pitääpä soittaa, joko se on tajunnut lopettaa. Jokatapauksessa juoksu oli vieläkin positiivisempi kokemus, sillä kohtuu väsyneistä jaloista huolimatta juoksu tuntui tänään jostain syystä helpolta 4:45 kilsavauhti oli tosi helpon oloista jolkottelua. No niinhän tuollainen mateluvauhti tietysti pitäisi ollakin, naureskelee varmasti Mister J, mutta meikäläisen reserveillä tuo oli posari. Juoksun keskariksi summautui lopulta 4:52/km.
Tällainen setti tällä kertaa. Nyt ihmetelläänkin jalat kohti kattoa ja maha täynnä anopin lihapataa, että kuinkahan nopeasti tällainen liimatehtaalle valmis koni tästä palautuu? Tulee muuten mielenkiintoinen Hawaii-mittelö tänä vuonna. Raelertin veljeksethän on nakutelleet kovia lukuja tauluun pitkin kevättä. Crowie tikkasi alle 8h Melbournessa ja viime yönä Lance, tuo Texasin saatana niputti Hawaiin puolikkaalla reittiennätystä pataan minuuttitolkulla (3.50) ja Macca, tuo Aussi-perkele, jäi maan olympiajunasta ja lunasti viime yönä lipun Konaan IM Cairnsissa. Maccahan aloitti mm. Lancen henkisen hiostamisen jo aiemmin viikolla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti