Pirkan Pyöräily lähti vähän lapasesta

Tänään olikin ohjelmassa taas kevyttä peruslenkkiä Pirkan Pyöräilyn (217km) merkeissä. Tai piti olla. Ihan kevyt lenkistä ei lopulta muodostunut. Meitähän oli kokoontunut taas melkoinen dream team kasaan, sillä olihan remmissä mukana minun lisäksi Tero, Pete, Ilmo, Teemu, Lasse, Mikko, Perttu ja Terhi. Teemanahan oli tällä kertaa "Kaveri jätetään", eli rengasrikon, nitkahduksen tai muun sellaisen sattuessa letka ei kun porskuttaa eteenpäin. Alkuperäinen ajatus oli tiputella kevyellä kengällä sellaista 34-35 kmh:n korvilla, 5min vedoilla.

Ensimmäiset tunnit ajeltiin pienessä sateessa ja sehän toikin pikantin mausteen kesämekossa liikkeelle lähteneen Annalan habitukseen. Hanskojakaan ei ollut TIETENKÄÄN käsissä, joten näppiote halvaantui heti alkuunsa. Sen verran totaalinen oli jäätyminen, että juomapullosta ei pystynyt puristamaan litkua pihalla, vaan sitä piti yrittää impata imemällä. Noh, onneksi nuin kylmällä kelillä nestettä meni tosi vähän. Ekat kilsat meni lievän vastaiseen vielä suhteellisen maltillisesti 33-35kmh vauhtia ja ohiteltiin ensimmäiset keskivauhtiryhmät vaivatta. Jossain 20-30km tienoilla vauhti alkoi vaivihkaa lähteä lapasesta ja Pete kun sai Lightweightin keulilla pyörimään, niin nopeusmittari näyttikin jo ihan jäätäviä lukemia (40-45kmh). Jossain näillä nurkilla Terhi ja Perttu sanoivatkin työsopimuksen irti ja letka sen kuin jyskytti menemään. Taisi olla Häijääntielle käännyttäessä joku yksittäinen taistelija, tippunut varmaan jostain ryhmästä, kun löi junan vyöryessä ohi pienempää pykälää silmään ja kiihdytti putkelta peesiin. Kaverin pahaksi onneksi Pete sattui olemaan tässä kohtaa keulilla ja laitamyötäisen avittamana, joten vauhti heilahtikin 50 kmh nurkille ja kaverista ei näkynyt enää pipoakaan. Vauhtihan pysyi ensimmäisellä 90km stintillä messevänä koko ajan ja ensimmäisellä taukopaikalla Komissa lihakeiton litkimisen lomassa todettiin keskivauhdiksi tähän asti 36.1 kmh. Mikko ja Lasse haistattivat pitkät jossain 70km tienoilla. Arviolta. En ole varma, kun ei uskaltanut paljoa taakse vilkuilla.

Hiukan ennen komia muuten huomattiin, että oltiinkin yllättäen koko Pirkan keulilla, vaikka lähdettiinkin takamatkalta. Noh, ei nyt jääty tätä mehustelemaan, sillä mikään kisahan tämä ei ole, vaan kurvattiin lihapatojen ääreen Komiin. Ja pian Stubb Kanuuna-adjutantteineen vilahtivatkin Komin ohi. Pikku palaveri Komissa ja sovittiin yhteistuumin, että tiputetaas vähän tempoa alaspäin, muuten tulee loppureissusta noutaja. Yeah, right! En tiedä uskoiko tuohon soppariin sitten kukaan, mutta menohan oli ihan samanlaista ja varsinkin kun kaarrettiin lyhyemmän Pirkan kanssa samalle lenkille, riistaa alkoi olla houkuttimena tiet täynnä. Ja sehän ei ainakaan vauhtia himmannut. Meitä oli tässä vaiheessa viiden porukka ja pari perskärpästä. Kuru kun alkoi lähestymään, niin muutamassa napakammassa mäessä alkoi tuntumaan kintereissä jo kammen pyöritys. Eikä ihan helppoa näyttänyt olevan muillakaan. Paitti Terolla. Vähän kävi sääliksi, ettei Terpalle nyt vaan tule liian kylmä tuossa kävelyvauhdissa. Seuraavaksi muljahtikin porukasta sitten Teemu, mutta ei omasta tahdostaan, vaan Tufon. Tämä taisi osua jonkun 20km ennen viimeistä taukopaikkaa, eli riittävän kaukana kuitenkin, että kelkkaan oli enää mahdoton päästä. Peteäkin taisi näillä nurkilla nousuissa hiukan puhalluttaa. Muroleen taukopaikalle parkkiin ja keskari näytti edelleen yli 36 kmh. Tämä stintti oli siis 70km pitkä. Murolessa murot ja keitot huiviin, pari epätoivoista puujalkaa ilmoille ja viimeinen reilu 50km pätkä jäljellä.

Hyvin pian tuli selväksi, että Annalan jalat jäi edelliselle taukopaikalle, sen verran vittumainen oli hinata persettä ylös mäkiä tuossa vaiheessa. Ja yhtään ei auttanut asiaa, että vastapalloon puhalteli ikävähkö puhuri. Jotenkin sain nämä mäkiosuudet rimpuiltua mukana, mutta tasamaaosuudella sitten alkoi rimppakintut edes jollain lailla toimia. Eihän se meno nyt tietenkään enää freesiä ollut ja vastatuuli tiputti vauhtia tuntuvasti, mutta ei nyt ihan kävelyksikään mennyt. Yritettiin droppia hiukan estää rajoittamalla vaihtovuorot kahteen minuuttiin. Viimeinen pätkä muuten menikin jo ilman sadetta ja maalissahan hymyili koko päivän kateissa ollut aurinkokin täydeltä terältä. Viimeisellä siivulla taisi olla Terolla ainoana enää riittävästi potkua reisissä, sen verran vakuuttavaa oli mankelointi vielä tässäkin. Me muut vedettiin sen mitä pystyttiin ja sehän ei paljoa ole se. Lopulta kuitenkin Hakametsän pyhättö oli klyyvarin edessä. Ajoaikaa näytti tulleen tällä kertaa 6h1min, keskari 35.6 kmh ja mittaa 214km. Sykemittari mulla näytti mitä sattuu ekat 70km, joten siitä nyt ei osaa sanoa mitään. Sen voi kuitenkin kertoa, että ihan palauttava lenkki tämä ei ollut. Kiitoksia dream teamille, kaikki taisivat päästä lopulta loppuun asti, tosin toisilla dramatiikkaa vähän enempi kuin muilla. Mitenkähän helvetissä tästä sitten palautuu?