HCR - vaihteeksi hyvä juoksu

Ihan herkässä kunnossa ei tuntunut ruho tänään herättyäni olevan, kun jalat oli torstain mäkivedoista edelleen turtana. Nooh, ei auttanut itku markkinoilla, kamat kassiin, Adiokset kireelle ja kokka kohti Helsinkiä.

Pakolliset kuviot alta pois, kamat päälle ja pientä veryttelyä alle. Muutama väsynyt venytys ja lähdin valumaan kohti lähtökarsinaa. Karsinassa vielä muutama epätoivoinen spurtti ja eikun odottelemaan lähtölaukausta. Ulkoministeri avasi rähinät, asettui itsekin viivalle ja taisi joku paikka nitkahtaa puolivälissä kun keskeytti.

Lähtöpiipin jälkeen yritin lähteä rauhallisesti liikkeelle ja tarkoitus oli ottaa korostetun rauhallisesti eka kilsa. Noh, eka kilsahan oli tietty taas alamäkeen, joten se meni 4:11 (piti olla 4:30). Vaikka starttasin ekasta ryhmästä ja kiemurtelin suht eteen (20s startista ylitin viivan), oli yllättävää, että ekat 2km sai silti pujotella. Jäädytin hermoni kuitenkin suht hyvin ja ihan älyttömään poukkoiluun ja häröilyyn en lähtenyt. Juoksu oli alusta asti helppoa ja sykkeet pysyi suhteellisen alhaalla. Ylämäissä jalat kuitenkin antoi sellaisia signaaleja, etten uskaltanut lähteä vauhtia lisäämäänkään. Juoksin siis oikeastaan koko matkan suhteellisen tasaista vauhtia 4.15-4.25 kilsoja, paitsi mäkisemmät maastopätkät, jotka meni hitaammin. Kilsavauhdit näkyy tuolta: http://connect.garmin.com/activity/84063647

Loppuun yritin saada aikaan jotain loppukirin tyyppistä, mutta kyllähän tämä juoksu aikalailla mukavuusalueella surffaillessa meni. Keskisykekin säälittävät 169, enkä edes oksentanut maalissa. Mutta, mahtavaa oli juosta, loistokeli, paljon yleisöä ja mukava reitti. Ei tietenkään nopein mahdollinen tuhansine käännöksineen, hiekkapätkineen ja mäkineen, mutta mukava juosta. Ja mikä tärkeintä, uusi ennätys kirjataan lukemin 1.32.16, joka parani 3 ja puoli minuuttia. Optimaalisemmalla valmistautumisella ja nopealla reitillä tuosta saa vielä paljon pois. Ellei valu perätilaan. Ja enhän minä.