Niin kuin eilen kerroin, askelmerkit ja herkistelyt Pyynikkijuoksuun (10km mäkistä maastoa) eivät olleen ihan oppikirjasta revittyjä ja sen kyllä tänään huomasi. Jalat oli tänään jo ensi metreistä lähtien väsyneet ja voimattomat. Lähdin kohtuu rauhallisesti liikeelle ja ensimmäinen kilsa oli alamäkeen 4.04, mutta tuntuma oli jo tässä kohtaa kankea. Ensimmäiset mäet kun iski eetteriin kakkoskilsalla jalat alkoivat sakkaamaan heti ja tuntui, että ei pääse edes eteenpäin ilman suuria ponnisteluja. Viimeisen niitin löi tenniskentältä lähtevä nousu, jonka päällä jalat olivat jo niin makaronia, että edes alamäkeen juoksu ei onnistunut ja porukkaa lappoi ohi oikealta ja vasemmalta, mm. Lasse lasketteli tässä kohtaa edelle. Loppu olikin sitten melkoista laahustamista ja kilsa-ajat alamäki-voittoisella pätkälläkin pysyivät välillä 4.05-4.20. Loppuaika oli 45.16, joka on toki parempi kuin vuosi sitten (45.55), mutta kyllä oletin olevani paremmassa kunnossa. Loppuviikko on toki ollut vähän väsynyt olo ja eiliset Kaupin mäet tuntuivat kyllä kintereissä. Lisäksi vk-juoksut edelleen vähissä ja sykkeet jäivätkin tänään luvattoman alhaisiksi. Toki, jalat kun loppuin, niin en saanut ihan kaikkea kropasta edes irti.Noh, ei kaadetta vielä tynnyrikaupalla tuhkaa päälle, vaan otetaan tähän nyt pieni palauttelujakso, sillä ensi viikon loppuviikko on aika kovaa settiä. Eikä tämä nyt muutenkaan niin kauheasti harmita, pääasia, että Ironman-juoksuvauhti kulkee ja pyritään näillä kovemmilla rääpäisyillä vaikuttamaan siihenkin vielä parantavasti. Vauhtiskaala vaan tuntuu olevan tällä haavaa säälittävän kapea, kun pitkis menee 4.59/km ja 10km täysiä 4.27/km. Revi tästä nyt sitten huumoria.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti