SM Duathlon (pitkä matka)

Nauratti jo otsikkoa kirjoittaessa, että voiko 10km+40km+10km tosiaan olla pitkä matka? Kai se sitten voi. No, joka tapauksessa päätin käväistä tuollaisissa karkeloissa vaihteeksi kun uidakaan ei saa ja halusin vielä ottaa kunnolla pataan ennen lyhyttä ylimenokautta ja tähtäimen asettamista ensi vuoteen. Treeni on ollut hyvin vähäistä viime viikkoina ja se nostikin kunnon hetkellisesti ylös, piikki taisi olla pari viikkoa sitten kun piti käydä Kivitipussa puolikkaalla. No, en käynyt.

Ainiin, itse kisaan. Etukäteen vilkaisemieni profiilien perusteella reitin piti olla kohtuu tasainen ja ainakaan kovia mäkiä ei pitänyt oleman. Vaan kuinkas kävikään. Pelipaikoilla jo tuli selväksi, että juoksureitillä saa muutaman kerran vetää nelivedon päälle ja fillarillakaan ei tarvitse juuri aeroasentoon vaivautua. Eli just tätä mä oon aina halunnut.

Mutta, ei auttanut itku markkinoilla vaan liikkeelle, eli juoksemaan ensin. Ajatus oli juosta eka kymppi (ei kyllä tainnut olla ihan täys kymppi lähempänä ysiä) sellaista 4.20 kilsavauhtia, mutta eihän se näissä maastoissa oikein onnistunut. En ole vielä purkanut masiinaa, mutta luulisin keskivauhdin olleen siinä 4.20-4.30 välillä, sykkeet paukkui kyllä 170 tuntumassa, vaikka piti olla 5-10 pykälää alempi, mutta en jaksanut välittää kun juoksu muuten tuntui keveeltä. Vaihdossa normaalista poiketen kengät jalkaa ja niillä juosten aloituspaikalle. Oli nimittäin pään kokoista kivimurskaa ajettu siihen väliin, joten olis pitänyt olla fakiiri, että sen yli olisi levitoinut. Ekat kilsat yritin tiputella sykettä alas, mikä olikin helvetin helppoa, kun alkumatkalle oli kasattu pari Mt Everestiä. Vihdoin sain jossain alamäissä sykkeet alas ja sitten alkoikin varsinainen hauskuus. Alkoi nimittäin satamaan. Ja pian huomasin, että asfaltti alkaa muuttumaan valkeaksi. Ja sit huomasin kun alkoi käsistä irtoilla nahanpaloja ja iho meni mukavasti vereslihalle. Tässä kohtaa tuli jokunen keskeyttänyt vastaan ja joku oli vetänyt pannutkin. Tais olla vielä mun sarjalaisia. Ehkä. No ei siinä mitään, mutta pelkällä triathlon topilla käsisuojien kera alkoi tulla piakkoin niin kylmä, että jannu alkoi hytisemään horkassa. Olis pitänyt vetää vaan Frankun jälkeen se rasvaprosentti ylös, niin tääkin olis kivuttomampaa. Pian oli niin kylmä, että vaihteiden vaihto ei oikein enää onnistunut, saatika sitten juominen. Jotenkin sain nautiskeltua fillariosuuden loppuun, mutta keskarit ei varmasti päätä huimanneet, olisko ollut jossain 34-35km/h tuntumassa.

Juoksuhan vasta olikin mukavaa, kun jaloissa ei ollut mitään tuntoa, niin kuin halvaantunut olisi ollut liikkeellä. Hiukan sentään muu ruho lämpeni pikkuhiljaa, mutta vauhti oli varmasti hiljaisempaa kuin ekalla setillä, olisko ollut jotain 4.35/km kulmilla. Alkumatkalla ohitin pari jannua, mutta loppumatkasta jäi vähän viimeinen puristus jäämättä, kun ei ollut oikein lähellä ketään kirittäjää. Vasta kun tulin "stadikalle" huomasin, että siinä olisi ollut kohtuu lähellä vielä pari juippia. Ei kun maaliin ja vapina päälle.

Kun aloin pläräilemään "tuloslistoja", niin huomasin ihmetyksekseni, että tulin maaliin sarjassani toisena, eli SM-hopeaa! Ei nyt kyllä kauheasti omista ansiosta, vaan muiden epäonnesta ja vastoinkäymisistä. Hyvä fiilis tästäkin jäi ja sulattelin tovin riivittyä ruhoani kuumassa suihkussa.

Nyt tarkoitus pitää pari viikkoa sellaista suunnittelematonta treenausta ja sitten alkaakin jo pk-kausi, jota odotan innolla. Tiedossahan on nimittäin viitisen viikkoa lomaa Toscanassa ja eiköhän siellä välillä ehdi fillariakin ulkoiluttamaan :)