Kadonneen peruskunnon metsästys

Nythän on käynyt niin, että tästä elämästä on alkanut täällä oikein kunnolla nauttimaan. Naama on näkkärillä koko ajan ja italialainen kiireetön meininki sopii lomalle just hyvin. Kun koto-Suomessa pakastinkorjaaja viipyi analyysiä tekemässä sen 2min lopuksi todeten, että vaihtoon menee, meidän astianpesukoneen korjaamiseen tarvittiin 4-5 kylän miestä puoli päivää ja jokunen toimiston tätikin kävi tilannetta analysoimassa. Lattia revittiin auki ja vasaraa pienempää työkalua ei tainnut olla käytössä äänistä päätellen. Mihinkään ei kuitenkaan ollut kiire ja lopputuloksena astianpesukone kehrää kivasti ja kaupan päälle opastettiin vielä kädestä pitäen aparaattia käyttämään paikallisella kielellä ja body languagella. Ainiin, koto-Suomessa oleva pakastin on edelleen korjaamatta, että se meidänkin tehokkuus on välillä niin näennäistä.

On sitä reeniäkin saatu vähän raavittua kasaan. Sen verran pääsi peruskunto (alle aerobisen tehot siis) nitkahtamaan kesän aikana, että yllättävän alhaalta taas ainakin vauhtien puolesta saa lähteä liikkeelle pohjaa rakentamaan. Eilen aamusta tein vajaan kolmen tunnin lenkin tuonne Sienan suuntaan ja osui siihen matkalle yksi kunnon töyssykin. Näytti kartalta taas sellaiselta nyppylältä, että Annala heilahtaa sen yli muutamalla polkaisulla. No ei ihan mennyt. Ihmettelin kun nousun alussa vanha papparainen naureskeli talonsa pihasta partaansa ja puristeli päätään. Ymmärsin kehon kielen vasta nousun lopussa. Otin tuon yllä olevan kuvan sieltä samalla kun keräilin voimia ja rohkeutta laskuosuudelle. Yllättäen siis kintut on melkoisen soikeena, vaikka olenkin hyvin lempeillä sykkeillä (ja vauhdeilla) noita sotkenut.

Tänä aamuna kävin vaihteeksi juoksemassa tuossa laakson pohjalla. Ja kyllä oli vauhditkin pohjalla, joten ei niistä sen enempää. Reilun parin tunnin lenkki siitä siunaantui. Ajatus oli vielä tuohon loppuun hiukan kiivetä serpentiiniä, mutta alkoi jo sen verran jaloissa väsy painaa ja energiat loppua (kun hyökkäsin suoraan herättyäni radalle), että riitti ihan tuo joka lenkin kruunaava loppunousu "kämpille". Alla vielä kuva tuosta meidän majapaikasta kun saatiin levitettyä jo osa kalustosta pihapiiriin.