Pallopaita

Jonkin verran on ehtinyt jo lähikyliin tutustua, autolla, fillarilla ja juosten. Ehdottomia suosikkeja on nuo pienet, vanhat, pikkukylät, jotka on vielä tyypillisesti rakennettu jonkun kukkulan päälle. Sehän vaan tarkoittaa aina pientä puristusta putkelta tai pohkeista, notta pääsee mestoille.

Hiukan eri tyyliin tämä kansakunta arvostaa fillaristeja ja kestävyysurheilijoita, kuin nykypäivän härmäläinen. Itseäni nyt en välttämättä lue urheilijaksi, vaan kuntoilijaksi, mutta vastasin kyllä tänä aamuna "si, si", kun liikennevaloissa fillarini viereen valutteli joku paikallinen juippi autollaan, ruuvasi ikkunan auki ja kysyi italiaksi, että ootkos sinä nyt sellainen triathlonisti. Autot odottavat kiltisti takana, vaikka yrität viittelöidä ajamaan ohi ja ohittavat sitten, kun on riittävästi tilaa. Ja tämä arvostus vielä korostuu, kun nämä maanteiden Teuvot ajelevat muuten näillä mutkateillä kuin reikäpäiset. Ja aina tulee kohteliaita kädenheilautuksia ja hyvien huomenien toivotuksia, kun aamulenkillä sotken menemään.

Eilen kokeilin hakea pallopaitaa tuolta vuoristosta ja heilautin tuon vieressä olevan nyppylän yli. Oli sitten astetta kovempi ja pidempi serpentiininousu, joutui jopa pienemmän eturattaan ottamaan käyttöön. Cervelo P2 ei "varsinaisesti" ole tehty vuorikaurismaiseen kiipeämiseen ja tämä kyllä alkoi tuntumaan kropassakin reissun jossain vaiheessa.Tuon kuvan otin jossain kohtaa servanousua. Alas tultiinkin sitten sellaista haipakkaa, etten kyllä ihan uskaltanut posottaa sen mitä pääsee. Nyppylän takana olikin sitten taas laaksossa ihan maalaismaisemaa ja maanviljelystä traktoreineen puimureineen. Ihailin sitä jonkusen kymmenen kilometriä, lapioin välillä banaanit takataskusta naamariin ja kiepsautin samaa reittiä takaisin. Reilu 3h sai taas nauttia koko rahan edestä.

Tänä aamuna lepuuttelin hiukan nousujalkoja ja ajelin vaihteeksi vaan tuolla laakson pohjalla ja kävin kääntymässä Cortonan kaupungissa. Olipa hienoa vaihteeksi paahtaa pelkästään aeroasennossa, ottaa kisaa traktoreiden kanssa ja pyöritellä keveesti. Vajaa pari tuntia fillaria ensin alle, nousu takaisin "kämpille", pikainen vaihto lenkkareiden päälle ja reilu puoli tuntia juoksua. Otin settiin mukaan 3km kiristyvää, eli sykkeiden nosto kilsan välein 145 -> 155 -> 165. Kyllä Annalan kone aamusta on aika nihkeä käymään kovilla kierroksilla ja energiaakaan ei ylenmäärin ole, joten aika hankalaltahan tuo välillä tuntui, vaikka sykkeet ei tuon kummemmat olleet. Vauhti sen sijaan oli ihan ok.

Huomenaamulla voisi tehdä tuon saman vuoristoetapin, mutta josko pyöräyttäisi Cortonan kautta takaisin, eli 3h olisi tiedossa taas lystiä. Viikonloppuna voisi tehdä muutenkin iskuja lähimaastoon ihan autolla, erityisesti Siena ja Chiantin viinialueet huutelee nyt meidän nimiä seireenien lailla. Mutta, näistä sitten myöhemmin.