Reissuhan lähti rapeasti liikkeelle, kun huomasin puolivälissä matkaa, että mullahan ei ole pyöräilykenkiä mukana. Apukuskina toiminut J. Vilppola ei tätä kisasta vetäytymiskikkaa valitettavasti ostanut, vaan hoiti minulle lennosta Tuunasen Kimmon avustuksella nätit naisten pyöräilykengät polkimien kera ja minä olin onnesta soikeena.
Treenit ovat menneet tänä talvena ja keväänä sairastelujen ja matkustelujen takia persiilleen, joten mitään muuta odotuksia minulla ei tuonne ollut kuin hyvän treenin tekeminen epämukavuusalueen ulkopuilella. Häröilyjen jälkeen paukusta liikkeelle ja asettauduin jononjatkuksi juoksentelemaan ekan 10km osuuden sellaista 4.15-4.20 km-vauhtia. Juoksu tuntui tahmealta alusta lähtien ja seurasin vain katseella kun kärki pakeni horisonttiin. Ekan osuuden aika oli 40min tuntumassa, mutta reitti oli kyllä reippaasti alimittainen.
Vaihto ei mennyt ihan liukkaasti, sillä tuunatut pyöräilykengät ei oikein meinanneet sujahtaa jalkaan lennosta, vaan niitä sai työstää siinä vauhdista jonkin aikaa. Ei siinä nyt niin kauheast i aikaa kulunut, mutta juuri sen verran, että ainakin yksi hyvä selkä katosi pisteeksi horisonttiin (en tiedä kuka, mutta huomasin että poljettiin aika samaa vauhtia kun ero pysyi samana ja porukassa tuo olisi voinut taittua aavistuksen verran helpommin. Pyörä tuntui kyllä hyvälle ja ottaen huomioon varsin vähäiset kilometrit tähän mennessä homma kulki aavistuksen verran yläkanttiin. Poljin suurimman osan ajasta yksi, lopussa sain muutamia yksittäisiä taistelijoita kiinni ja samoin naisten sarjan kärjen. Keskivauhdiksi tuli suurinpiirtein 36.6kmh. Ei vaan vielä tässä kohtaa tuon kovempaa irronnut, mutta ihan ok.
Viimeinen juoksu (5km) tuntuikin sitten juuri niin vittumaiselta kuin saattoi odottaakin. Ei pystynyt yhtään kiristämään vauhtia ensimmäisestä juoksusta, vaikka näin oli vakaa aikomus, vaan juoksin sen kutakuinkin samaa vauhtia kuin ensimmäisenkin. Lopputuloksissa viides ja tuon korkeammalle ei olisi ollut asiaa, vaikka olisi ollut minkälaisessa tikissä, sen verran kovaa kärkinelikko pianeli menemään Jirin johdolla.
Alkuviikko onkin sitten mennyt reissussa ja sentään parina aamuna kun heräsin Seattlessa jo neljän jälkeen sain tehtyä uinnin + juoksun. Nyt istun Heathrowlla odottelemassa jatkolentoa. Tarkoitus olisi mättää määrää koneeseen seuraavat viikot, mutta jetlag on hiukan kysymysmerkki.
2 kommenttia:
Voihan pyöräilykengät sentään, onneksi se episodi päättyi hyvin!
Mukavan lämmintä oli kisata ja komeestihan sulla meni vaikka on ollut häiriötekijöitä treeneissä. Tsemppiä mättöviikoille!
Aina sattuu ja tapahtuu kun päästetään Annala ilmoittautumisfilttereistä läpi. Ja hei, onnittelut voitosta sulle, hienosti vedetty!
Lähetä kommentti