Jalat huutaa hoosiannaa

Neljä päivää ehtinyt ajelemaan näitä 2-2.5h lenkkejä mäkisissä maastoissa ja jo alkaa kitinä. Alkaa nimittäin oudokseltaan tuntua varsinkin etureisissä tämä mäkien kipuaminen. Maanantaiaamuna otin vain lyhyen juoksulenkin kukonlaulun aikaan (joo, kukkoja ja kanoja todella on piha täynnä) ja hissuttelin ihan kohtuu rauhallisilla sykkeillä. Jotenkin vaan ei osaa passailla näihin ylämäkiin tarpeeksi, vaan jossain kohtaa ylämäkeä tulee aina noutaja. 50min oli lenkin pituus.

Aamulenkuran jälkeen suunnistettiinkin sitten San Gimignanoon ihmettelemään torneja, nauttimaan lounaasta ja niin, tietenkin maailman parhaasta gelatosta. Makeita nämä vanhat pikkukaupungit, joista on pidetty hyvää huolta, ruokapaikkoja on paljon ja ruoka keskimäärin sairaan hyvää ja vielä kun pahimmat turistirysät on tältä vuodelta ohi, mieli lepää kohtalaisesti.

Iltapäivästä Lilan päikkärien aikaan hilpasin vaihteeksi tuon ylälenkin ja siellähän oli varsinkin eka tunti sellaista mäkeä, että välillä sai vääntää ihan tosissaan, että pääsi ne edes ajamalla ylös. Näillä makarooneilla on veikeä tyyli istuttaa kylänpahaset aina kukkulan päälle ja kun kaikki pikkutiet menee lähes poikkeuksetta näiden kylien läpi, baletti alkaa olla valmis. Loppupätkä olikin sitten suhteellisen tasaista ja olin positiivisesti yllättynyt, että jaksoi tuon alkulämmittelyn jälkeen vielä pitää kohtalaisesti watteja yllä. Niin, tämähän on suhteellista, tällaisen mikkihiiren wattilukemat on säälittävän pieniä. 2h tuohon tuhraantui.

Tiistaina olikin sitten pientä aikataulusovittelua ja 3h fillarilenkki typistyi 2h10 mäkiralliin. Sama lenkki suurinpiirtein kuin ekana päivänä, mutta jostain syystä tuo tuli nyt vähän nopeemmin. Mutta ei, ei näihin mäkiin silti totu, sitä vaan ehkä tulee enempi nöyryyttä lisää ja mäet tulee aloitettua maltillisemmilla wateilla. 2h10 kesti tuo lenkki. Iltapäivästä mentiinkin sitten Volterraan, vähän isompi vanha kaupunki tuossa kyljessä. On sen verran vanha tuo mesta, että rakennukset on jo välillä aika karunkin näköisiä. Maisemat oli Volterran päällä olevasta puistostakin kohdillaan.

Tänään oli hiukan pilvisempi päivä ja kun aamulenkki jäi yön valvomisen takia väliin, niin ajattelin vaihteeksi käydä juoksemassa lähikylissä. Ja kun fillarijalatkin vähän huusi armoa, niin tällaiseen 2h paikkoheittoon jouduin heikkona hetkenä turvautumaan. Varsinaisesti ei nyt tällä hetkellä tunnu siltä, että tuo lenkki mitenkään palauttava oli, yllättävän helposti nuo mäet lyö jalat jöötiin juostessakin.

Huomenna ajattelin haeskella jostain aamusta palauttavan fillarilenkin tasamaalla. Pieni ajatus jopa on, josta tuollainen voisi löytyäkin ja sitten hyökkäysvaunulla (Fiat Panda) loppupäiväksi rannikkoa kohti.