Alkuviikko meni hyvin pitkälti Firenzessä, jossa tuli juostua vain tiistaina aamulenkin ja 15km iltapäivällä, kun olin mutterikuriirina appiukon HD:tä varten. Maanantai menikin levossa ja keskiviikkona kevyt, vajaan tunnin juoksulenkki taas maaseudulla. Firenzessä majoittauduttiin Ponte Vecchion kyljessä (kuva), joen paremmalla puolella, eli aidossa Firenzessä, joka oli paljon kesympää turisteista.
To-la ohjelmassa olikin sitten maaseutumatkaa fillarilla pitkin poikin Toscanan upeita maisemia. Torstaina veistelin ensin vajaa 3h heti aamusta ja leivoin sinne sisään puolivälissä myös 20min FTP-testin. Vaikka watit olivatkin nousseet 10% kolmen viikon takaisesta, niin onhan ne lukemat sen verran nuhaiset, että Tiedän Mitä Teen Ensi Talvena II. Ja tuo testi nyt ei ollut ihan vakio-olosuhteissa tehty verrattuna aikaisempaan. Noita FTP-testejä olisi tarkoitus tehdä talvella kerran kuukaudessa trainerilla ja se saattaakin vaatia aavistuksen verran enemmän ammoniakkia sierainten alle. Perjantaina otin taas vähän mäkisempää reittiä ja kiertelin lähikylien kukkuloita 3h30 aamusesta. Virne oli levee koko lenkin ajan, sellainen idioottimainen kestohymy päällä. Nooh, pian se hymy hyytyy, kun päästään tänään myöhään keskiyöllä kotiin asti, jos Finnair niin suo. Tänään aamusta vielä riipaisin kevyen 1,5h fillarin aamuseiskalta, ennen kuin alettiin survoa Shiviä ja muuta kamaa takaisin säkkiin. Suurin osahan TRI-kamoista matkustaa Suomeen vasta reilun parin viikon päästä Harrikan kanssa peräkärryssä, joten siinä mielessä pääsee tosi helpolla kamojen roudaamisen suhteen.
Kaikki lenkit muuten tuli tehtyä vesilenkkeinä, kun on tuo rasva-aineenvaihdunta päässyt vähän rapistumaan ja sitä oli tarkoitus vähän korjata täällä. Ja kyllä se korjaantuikin. Mäistä huolimatta 3h30 lenkki meni jo ihan helposti ilman lisäenergioita. Toki aina heti lenkin jälkeen imuroin jääkaapin tyhjäksi valoja myöten, niin palautuu mahdollisimman nopeasti. Määrät jäi jonkin verran ujoksi ekasta viikosta, mutta pikkasen alle 15h nyt kuitenkin. Jalat ei kuitenkaan tunnu nyt läheskään yhtä väsyneiltä ja rasittuneilta kun alkureissun mäkishokkihoidon jälkeen. Tarkoitus oli juosta vielä puolikas tässä syksyllä Kankaanpäässä, mutta harkitaan nyt rauhassa mitä sen kanssa tehdään. Pientä limaa nimittäin kurkussa edelleen ja jotenkin on sellainen fiilis, että tämä parin viikon fillarikuuri ei ole ainakaan mun juoksunopeutta parantanut.
Kyllä nyt on sellainen fiilis, että tänne pitää päästä ensi syksynä uudelleen, on tää sen verran makee reissu ollut taas. Tarvii vaan jotenkin puhua tuo Lasse pyörryksiin ja perheineen mukaan sille reissulle.
Huomenna muuten kisataan Ironman Barcelona, jossa olin viime vuonna ja paikalla on tuttuja pilvin pimein. Voisi melkein puhua Tajujen kotikisasta. Kyllä niin tekisi toisaalta mieli olla tuolla mukana, mutta tällä kertaa ei vaan onnistunut. Älyttömästi tsemppiä kaikille, erityisesti Pirkanmaan TRI-pervoille! Perstuntuma on se, että tuonne(kin) pitää päästä taas ensi vuonna mukaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti