sunnuntai 26. lokakuuta 2014

Esi-Teivo Cup

Lauantaina oli taas kaveri rei'itetty numerolapulla ja tuska kelloa vastaan oli edessä. Alkuviikosta koetin tehdä jotain treenintynkää ja vähän jo aloittelinkin tutustumista jalkapainotteiseen lihaskuntotreeniin, tähtäimenä vain ja ainoastaan valoakin nopeampi eteneminen Spessulla kesällä ja Rothissa. No pohkeet oli täysin jumissa keskiviikkoon asti ja sitten kun ne alkoi kuulostaa jonkinlaiselta sain perseen, reidet ja takareidet puntilla juntturaan. Loppuviikko sit puhalleltiin muniin, että saisi edes jonkinlaisen juoksun aikaiseksi.

Alkuverrassa jalat tuntui kyllä yllättävän hyvältä. Paljon paremmalta kun viikon ainoassa juoksutreenissä keskiviikkona, joka oli vaan ihan perus 1h pk, ruskoilla maustettuna. Hiukan siinä tuli kiire starttiviivalle, kun meni verra vähän pitkäksi, mutta ihan hyvin ehdin 3s ennen kyyristymään sinne keskelle oikeiden juoksijoiden taakse. Jo verrassa tuli selväksi, että menomatka mennään myötäiseen ja paluu hiivutaan vastapalloon ja osuu siihen pieni nousukin. Eka kilsa lähti totutusti vähän käsistä ja himmailin vauhtia ensimmäisten satojen metrien jälkeen. Eka kilsamerkki napsahti 3.49. Toinen kilsa alamäkeen, mutta ihmeellisesti tuuli pyöri välillä sivuvastaiseen, 3.53 ja siinä vaiheessa pari jannua hivuttautui peesistä ohi. Kolmaskin meinas mennä, mutta ei sitten kuitenkaan. Jälkikäteen viisastelleena, olis pitänyt hyökätä tuohon peesiin, kun nyt sain juosta takaisin vastatuuleen yksin. Ei vaan oikein uskaltanut, luulin että vauhti oli mulle liian kovaa. Ei olisi ollut. Kolmas kilsa kääntöpaikan jälkeen 4.01. Kääntöpaikalla Pjh huuteli kannustavasti, notta reilu etumatka Tappiin, älä nyt saatana hyydy. Oonko mä muka joskus hyytynyt liian kovaan alkuvauhtiin, ihmettelin? Neljäs kilsa mentiinkin sitten vastatuuleen ja pieneen vastamäkeen, joten en panikoitunut, vaikka kilsa olikin selvästi hitaampi 4.12. Viimeinen kilsa sitten pieneen alamäkeen ja vastatuuleen maalisuoralla. Kuulin takana maanjäristystä muistuttavan töminän loppuliu'ussa. Tappihan sieltä yritti hivuttautua skalppi ojossa  iholle ja ohi. Sain kuitenkin vielä jotenkin pidettyä juoksuni kasassa ja 8s ennen Tappia maalissa. 19.54 ja 20min alituksen vaatima kosto täytetty. Tämä olikin ainoa sauma iskeä, nyt kun Pirkkalan kestävyyskone saa tonnin vedot pyörimään, häipyy tuo selkä todennäköisesti jo seuraavassa Teivossa horisonttiin.

Ensi viikolla sitten enemmän punttia ja wattipyöräilyä ja tarkoitus mitata myös lähtötaso (ftp) trainerilla, jos vaan saan itseni aseella uhaten usutettua trainerin päälle. Jo nyt ottaa kipeetä.

Ei kommentteja: