lauantai 1. lokakuuta 2011

Poiju

Poiju, eli kuula, nuppi, kallo, pääkoppa. Välillä tuntuu, että fillarointi ja uinti olisi helpompaa ja erityisesti vauhti olisi kovempaa, ellei tuota poijua olisi hidastamassa vauhtia. Ja tarkoitan nyt tuota fyysistä osaa, ruhon jatketta.

Tänään oli taas vuorossa tekniikkapäivä ja ensin altaalle hinkkaamaan jo tutuksi tulleita käden laahausta, "ketsuppia", rytminvaihtoja, lättäreillä/pulliksilla ja ilman. Catch up - drilli oli tällä kertaa se, jossa hiffasin missä asennossa tuo kuula pitää olla. Mullahan on ollut probleemana, että pää sukeltaa lähes koko ajan uidessa, enkä ole oikein sitä saanut kitkettyä pois, vaikka olen sen tiedostanutkin. Catch upissa sain sitten aseteltua kuukunan sopivalle kohdalle vihdoin ja se alkoi siinä pikku hiljaa pysyäkin. No, auttoiko tämä mitään? Kellon mukaan pirusti. Uin nimittäin normaalin 5x50m minuutin lähdöillä. Tahtoo sanoa sitä, että mitä lujempaa uit sen enempi ehdit levätä, vaimitensenytoli. Viimeisen kuukauden aikana (mukaanlukien eilinen uintitreeni) nuo 50 vedot on menneet 50-55s väliin, siis hidastuen. Tänään menikin sitten yhtäkkiä 45-50s väliin (45, 46, 46, 48, 50), toki edelleen hidastuen, mutta onhan tuo giganttinen parannus yhtäkkiä vain pään asentoa korjaamalla. Terhi oli kirittämässä vieressä ja siitä oli kyllä apua tällaisissa treeneissä. Edelleen tuli Terhiltä pataan, mutta ei enää kuin kahdessa viimeisessä vedossa. Tällaiset pompsahdukset motivoi aina kummasti. Edelleenkin väsyneenä hiukan tahtoo käden palautus tulla korkealta ja pää painua uppeluksiin, mutta niskalenkki noista "vammoista" on jo otettu.

Perään heti juoksun tekniikkatreeniä, eli pakarajuoksua, spurtteja, kiihdytyksiä, kuopaisuja, ja niin edelleen. Aika kevyesti tuli otettua (onneksi), ettei ole kintut huomenna aivan sököt. Huomenaamusta nimittäin pitäisi kuitenkin hölkkäillä Pirkan Hölkkää. Ja nimenomaan hölkkäillä. Haaviston kanssa olisi tarkoitus nauttia mahtavasta reitistä tällä kertaa vähän kevyemmin, jotain 3h vauhtia, mutta onhan se silti selvää, että viimeistään Suolijärven mäissä alkaa jaloissa tuntua hapokkaalta.

Ei kommentteja: