Kaaponpäivän kunniaksi kurvailin puolilta päivin Kalevan pihaan, pujottelin puomista uimahallille sisään ja aloin odottelemaan Güntherin väkevää hahmoa saapuvaksi. Ohjelmassahan oli 1km märkäpuku-uintia kelloa vastaan, joten en halunnut hiostaa kuivakkaa olemustani märkäpuvun sisällä ihan rusinaksi, vaan odotellessani venyttelin alle minuutissa notkean ruhoni balleriinamaiseen kuosiin ja huomasinkin Tapsan jo purjehtineen pukuhuoneeseen.Uin tällä kertaa Tapsan Helixillä ja Nahkakuulalla oli taas yllä minun 2XU V:1. Vartin ähistyämme, nahkat oli vaihdettu ja hiippailimme pää punaisena 50m altaan reunalle notkumaan. No ratahan oli tietysti tänään pullollaan sammakkouimareita, vesijuoksijoita ja muita oman-elämänsä-weissmüllereitä tukkimassa tietä. Ja radallahan lukee "nopeat kuntouimarit". Nooh, ei auta itku markkinoilla; sekaan vaan, muutama hätäinen lämppäriveto ja kellot käyntiin. Günther lähti 15s etupeltoon kun on meistä suurin, nopein ja kaunein. Minä sitten perään, kun peesivana oli kadonnut. Tällä kertaa tajusin ottaa alun hitaammin ja eka satku meni vain 1.37. Pikkasen vauhti tuosta ekasta satkusta hidastui 1.43-1.47 väliin, mutta sehän on ihan normaalia. Ilmeisesti tuo alku oli kuitenkin riittävän rauhallinen, sillä uinti tuntui kyllä hyvältä ja helpolta koko ajan, eikä mennyt hengenhaukkomiseksi jo puolessa välissä niin kuin viimeksi. Jonkin verran saattaa vaikuttaa myös se, että 2XU on ainakin halliolosuhteissa hivenen kuumempi ja tukalampi, jotenka ihan niin keitetty rapu en ollut senkään takia tällä kertaa.
Tasaisen varmasti Güntherin silakkamainen olemus kuitenkin katosi horisonttiin ja joka kierros hiukan aikaisemmin heitettiin high fivet altaan puolen välin kohdilla kohdattaessa. Viimeiseen satkuun sain vielä hiukan puristettua vauhtia 1.39 ja loppuaika olikin sitten 17.23. Puoli minuuttia siis lähti pois kuukauden takaisesta, joten sikäli tyydyttää, mutta eihän tämä nyt tähän jää ollenkaan. Vastahan kunnon uintitreenit aloitettiin. Kuukauden päästä otetaan taas vähintään 30s pois, pitää vaan saada noi lyhyempien matkojen vauhdit siirrettyä näihin pidempiinkin siivuihin. Helix tuntui siis näin allasoloissa vähemmän tukalalta, mutta aikalailla samaan tyyliin kellutti ja olkapäät pyöri myös hienosti, ehkä jopa paremmin kuin 2XU:ssa.
Kilsan testin jälkeen luotiin nahkat ja siirryttiin 25m altaalle häröilemään. Hiukan tekniikkaa alkuun ja ruho oli kyllä ihmeissään, kun ei enää märkäpukua ollut apuna ja jalat painuivat pohjaan kuin kivi. Ei kun pullista apuun ja uiskenneltiin Güntherin kanssa vielä muutamat spesiaalit rennosti: 200m lätpul minun vetämänä 3.04 ja toinen 200m kiristyen Tapsan vetämänä 2.51. Loppuun vielä 100m naturalina rinnakkain lapioiden 1.30.8. Hyvä setti siis kaikenkaikkiaan.
Uinnin jälkeen märkkäri ja uimalakki narikkaan, urheilujuomaa puhelimeen, juoksukamat päälle ja uusia ärsykkeitä ruholle. Tiedossa olikin enempi lihasvoimaan keskittynyt steppailu Järvensivun rinteillä. Pienen alkuverran jälkeen sahattiin rappusia eestaas, ei kuitenkaan kuvassa olevia Pispalan portaita, löytyy niitä muualtakin. Lyhyttä tikkausta, parin askelen loikkimista kerrallaan yhdellä jalalla rappusten nousua, ruskoja alamäkeen, reipasta juoksua ylämäkeen. Hohhoijjaa. Vaikkei tähän kulutettu kuin reilu tunti aikaa ja sykkee pysyi suhteellisen maltillisena, niin ainakin Annalan ripakintut tärisi joko paniikissa ja hyrisivät tyytyväisyyttään kun lenkin loputtua pysähdyttiin paikalleen. On se kumma jos ei ole persikka huomenaamulla Pirkkahallissa jumissa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti