maanantai 23. maaliskuuta 2015

Vierumäki soi ja sykkii

Viime viikonloppuna vietin laatuaikaa karvaisten kavereiden kanssa Vierumäen urheilupyhätössä. Kavereiden (Jiri, Joel ja Jarno) kuntotasohan oli priimaluokkaa, mutta onneksi jannujen juttujen taso kompensoi mukavasti hinaten lopputuleman keskitason arvosanaksi. Joel oli hommannut mökin perjantaista sunnuntaihin ja tarkoitus oli treenata mahdollisimman monipuolisesti tuon vajaa kolme päivää.

Perjantaina ehti vielä vallan mainiosti tuupata parin tunnin pitkiksen, toisen vajaan tunnin juoksun ja sitten vielä tunnin uinnin. Sen verran nuo juoksut rokotti energioita alle, että joutui kyllä uinnissa passailemaan. Porin Karhu ja Upseeri itte sen sijaan lapioivat altaassa sellaista vauhtia, että alta ei meinannut ehtiä pois.

Lauantaina olikin tiedossa haipakkaa jo aamusta asti. Tiedossa oli parin tunnin yhdistelmä, jossa neppailtiin tunnin verran anakynnysellä. 6x(6min+1k)'4 oli siis settinä. Jannuthan painelivat kuin gasellit menemään heti startista ja minä yritin steppailla perässä sen mitä pystyin. Sen verran nopea tuo Vierumäen rata on, että makea siinä on revitellä, eikä yli vitosen kilsoja kehtaa edes juosta. Mainio setti ja toi mukavaa vaihtelua Ironman-junnaukseen. Päällä safkat, päikkärit ja vieläpä Joelin samentinpehmeä hieronta, joten alettiin olla valmiita iltapäivän treeneihin. Täähän alkoi tuntua jo lähes pro-meiningiltä. Iltapäivällä vajaa tunti keskikroppaa salilla ja päälle uintia. Tein nopeustreeniä tähän, eli 4x(8x25 kovaa + 300lätpul). Ja menin omasta mielestäni jossain kohtaa kovaakin, mutta Porin Karhu totesi lakonisesti, että pääset samaa vauhtia vähemmälläkin riuhtomisella. Oikeat uimarit on siitä kummallisia otuksia, että he pystyvät oman kovan treenin ohessa analysoimaan sun uinnista oleellisimmat ongelmat ihan vaan sivusilmällä vilkuilemalla. Omalla kohdalla kaiken keskittymisen vaatii se, että muistaa hengittää, eikä huku.

Onneksi Jiri oli ollut italialaisessa kokkikoulussa pari viikkoa, joten makaronimaisen olemuksen lisäksi myös pastapohjaiset safkat on jannulla näpeissä michelin-ravintolan arvoisesti. Hyvin meni makaronilaatikko reisiin molempina iltoina. Siihen vielä päälle saunat mökissä ja pari kukkoa kylkeen, niin eipä tarvinnut unta kauheesti haeskella.

Sunnuntaina survottiin taas aamusta yhdistelmää, tällä kertaa pidempään ja keveemmällä jalalla, 4x(50min+10min). Fillariosuudet meni aika hyvin pk1:llä ja tasaisilla wateilla, mutta juoksut vähän kiristyi loppua kohden ja pari viimeistä kiristyi lopussa vk:lle. Juoksuvauhdit oli positiivinen yllätys myös sunnuntaina, nuo 10min siivut meni kiristyen (4.40-4.15/km). 4h-setin jälkeen lounas naamariin, kamat kasaan ja puikattiin vielä Jirin kanssa vajaaksi tunniksi uimaan. Ihan ei ollut enää lentoa uinnissa, mutta kyllä sitä vielä kehtaa uintitreeniksi sanoa. Kuvassa mallaillaan aeroasentoa Rothiin. Jäin vähän arpomaan pitäiskö tuota kabiinia tiputtaa vielä inasen alemmas?

Mainio kattaus monipuolista treeniä. Määrää ihan riittävästi, mutta ei järjettömästi, sekä aerobista, että tehoja, tekniikkaa ja kaikkia lajeja tasapuolisesti. Energiaa riitti kaikkiin treeneihin, mutta nyt on ruho kuin mailalla hakattu, joten tämä viikko otetaan kevyesti. Ja positiivista oli myös se, että suolisto keski mukana hyvin ja sillä tuota kovempaa fillari-juoksua testailinkin.

Tämän viikonlopun perusteella on pakko todeta: Porilaiset, maailman ilmaisurikkain kansa ;)

Ei kommentteja: