sunnuntai 8. maaliskuuta 2015

IBD

21. joulukuuta 2012. Viikon verran oli tuntunut vatsassa vähän ihmeelliselle, pientä nipistelyä ja ilmaa vatsa täynnä. Edellisenä päivänä oli firman pikkujoulut ja tuli syötyä ja juotua vähän miten sattuu. Aamulla kun heräsin, vatsassa kivisteli ja ensimmäisen istunnon (joo, näitä tuli päivän aikana jokunen lisää) jäljiltä wc oli kuin pommin jäljiltä, punaisen sellaisen. Alkoi hiipimään mieleen ikäviä ajatuksia jostain sisuskalujen syövästä ja muusta mukavasta. Ei ollut kyllä mitään hajua mikä on iskenyt ja sehän tässä pahinta olikin. Kun sama rumba jatkui seuraavinakin päivinä ja lekureilla ei tuntunut olevan mitään hajua mistä on kyse, alkaa mielikuvitus keksiä syitä, tyypillisesti niitä pahimpia mahdollisia.

25. joulukuuta 2012. Piti lähteä aamusta Pohjanmaalle porukoita treffaamaan koko perheen voimin, mutta äijä oli sellaisessa kunnossa, että sen sijaan tie vei ensiapu Acutaan. Edelleen oli hämärän peitossa mistä on kyse. Verikokeet otettiin, eikä mitään häikkää näkynyt. Aloin jo itekin miettimään oliko tämä jotain kermistelyä omassa päässäni. Ja sitähän se tavallaan olikin, mutta ei psyykkisesti, vaan fyysisesti.

17. Tammikuuta. Tähystys. Tammikuun alkupää meni näiden oireiden kanssa elellessä. Vessassa sai hypätä 5-6 kertaa päivässä ja verta tuli mukana lähes joka istunnolla. Kun kaikki muut vaihtoehdot oli poissuljettu, alettiin epäillä jonkinlaista suolistotautia ja Annala passitettiin tähystykseen. Itse tähystyshän oli mieltä avartava kokemus, hanuriin iskettiin jos jonkinlaista saloraa sekä kaapelia, ja ihan ite sai seurata livenä laajakuvaruudulta homman etenemistä. Nooh, sen näki jo ihan otsalohkollakin, että jotain häikkää suolessa on, mutta itse diagnoosi ottikin sitten aikaa. Jokatapauksessa tähystyksen perusteella sain 7 viikon kortisonikuurin ja diagnoosi oli joko vain ärtynyt paksusuoli tai haavainen, se kuulemma määritellään tähystyksessä olevien koepalojen perusteella. Akuutti hoito oli molempiin kuitenkin sama. Kortisonihan toimi välittömästi. Parin päivän jälkeen verenvuoto loppui ja suolisto alkoi muutenkin rauhoittua, eikä tarvinnut öisin ravata vessassa.

Helmikuu. Ensin helmikuun alussa soitto lekurilta, että patologien katselmuksessa ei löydetty kroonisen suolistotaudin kriteriat täyttäviä merkkejä ja homma jäi vähän avoimeksi. Noh, puolentoista viikon päästä uusi soitto ja diagnoosi oli selvä. Haavainen paksusuolen tulehdus. Colitis Ulcerosa, IBD (Inflammatory Bowel Disease), rakkaalla lapsella monta nimeä. IBD-Annala, eka erä 6-0, mutta koko peliä en ajatellut hävitä.

IBD on siis matkassa nyt mukana lopun elämän, mutta taudin aktiivisuus on hyvin yksilökohtaista. Remissiossa en huomaa juuri mitään eroa normaaliin ja kun suoli alkaa aktivoitua, osaan jo reagoida niihin oikein lääkityksellä, himmaamalla stressiä kropassa ja tarkentamalla ruokavaliota. Ruokavalio vaikuttaa oireisiin selvästi, jotkut ruoat ja juomat hyvin radikaalistikin, mutta itse tautia se ei poista. Joten tilanne on oleellisesti erilainen verrattuna 2012 loppuvuoteen kun en tiennyt mistä on kyse. Taudin puhkeamiseen vaikuttaa niin perintötekijät kuin ympäristötekijätkin. Jälkimmäinen on vielä lääketieteellä osittainen kysymysmerkki.

Heti kun sain akuutin vaiheen kuriin ja oireet pois, jatkoin triathlonia ja pyöräilyä elämäntapana ihan normaalisti. Oheinen kuva on saman vuoden syksyltä 2013 Barcelonasta, jossa Lassen kanssa vedetään viimeistelytreeniä täyden matkan kisaan. Lasse uskaltautui jopa suolistotautisen kanssa tandemiin ja ihan takimmaiseksi. Itse kisassa tuli oma ennätys 10.22, eli jannu on parhaimmassa tikissä koskaan. Toinen erä Annalalle 6-0.

IBD Cycling (http://ibdcycling.fi). Kun juttelin Teemun kanssa ideasta laittaa pystyyn pyöräseura, jonka tarkoituksena on sekä edistää suomalaista pyöräilyä, että tuoda suolistotautia tunnetummaksi ja auttaa muita sen kourissa tappelevia, innostuin välittömästi. Olen kaivannut parin vuoden ajan henkilöitä joiden kanssa voisi vaihtaa ajatuksia IBD:n ja urheilun yhdistämisestä. Ja jos pystyn auttamaan edes yhtä taudin parissa epätoivon kanssa painivaa uskomaan, että ihan mikä vaan on edelleen mahdollista, tämä on sen arvoista. Jäseneksi voi liittyä kuka vaan ja osallistua viemään tätä viestiä eteenpäin 50Eur/vuosi. Tuosta: http://ibdcycling.fi/jasenilmoitus/

Vaffasti näyttää nyt siltä, että kolmas erä on menossa murskavoitolla meille. Joo, mä tiedän kyllä, että vastapuoli alkoi välittömästi piipittämään, kun pestataan tähtisenttereitä (Teemu, Jarkko, Jussi, jne.) kesken pelin. Mutta hei, siirtoikkuna on vielä auki, eikä se eka erä mitenkään reilua ollut toisinpäinkään. Lapa jäähän ja nimi lehteen, vaimitensemeni?

2 kommenttia:

Unknown kirjoitti...

Hienoa Puukkojunkkari !

Oli rohkea ja tarpeellinen ulostulo. Vaikka olemme kuinka teräsmiehiä, kaikilla meillä on sairautemme, aihetti ne geenit, ympäräristötekijät tai joskus jopa ovat itsemme aiheuttamia.
Tsemppiä
Ripa Mengele

kaapo kirjoitti...

Tänks Ripa. Näin se on, lähes jokaisella osuu jossain vaiheessa tavaraa tuulettimeen, näin niin kuin kuvainnollisesti. Ja syitä on monia.