Haalarihommia

Noniin, alkaa päästä taas tekemisen makuun ja sehän maistuu. Aika pohjalta joutuu taas alkaa rakentamaan, mutta sehän siinä on hianoo, että kunto nousee treeni treeniltä. Pidän omat hiihtolomani vasta pääsiäisenä, joten töissä tämän viikon, joten 14,5h treeneissä oli oma sovittelemisensa, mutta onnistui kuitenkin suhteellisen helposti. Vaikka Arhinmäen mukaan tuo on mahdotonta. Mukana neljä uintia. Maanantain lähes hukkumiskuolemasta homma eteni kohtuu rapsakoihin (mulle) satasen vetoihin perjantaina. Tosin, tuli Juusolta ja Tiinalta sellaista palautetta tekniikasta torstaina, notta aloin jo epäillä miten on mahdollista edes päästä eteenpäin tällä mun räpiköinnillä.

Vaikka fiilis on treeneissä hyvä, karu totuus on, että äijä on vaiheessa. Sen huomasin erityisesti torstain ja sunnuntain vähän pidemmillä fillarilenkeillä. Sai aika tuskissaan jojotella peesissä ja jalat tyhjeni siinä 1,5h kohdalla.

Juoksuakin lisäsin pikkuhiljaa matkaa lisäten ja eilen tunnin juoksu maistui jo todella hyvälle. Ei ollut kyllä mittaria mukana, joten vauhdista ja sykkeistä ei hajuakaan.

Ja just kun pääsi vauhtiin, niin ensi viikko meneekin San Diegossa. Aamulla 6.15 lento Pirkkalasta ja takaisin pe-la välisenä yönä. Töitä tietysti paikan päällä vähintäänkin riittävästi, mutta yritetään veli Setolan kanssa sovitella muutama vuoristoetappikin sekaan.