Duathlonia ja uintikieltoa

Alkuun pientä tilannepäivitystä. Koko kevään ja kesän olen valitellut ja ihmetellyt tukkoisuutta nenässä aina avovesiuinnin jälkeen ja toisinaan myös uimahalliuintien jälkeenkin. Kävin kesäkuussa tästä lekurillakin, kun nokka alkoi olla ennen Frankun kisaa petollisen tukkoinen. Nooh, tämä tohtoorihan tutkaili kolvia sellaisella käsipelillä, teki pikaisen analyysin, että ei siellä näy mitään tulehdusta, jotain vanhoja ärtymiä ehkä. Epäili tukkoisuuden johtuneen liian kylmästä vedestä ja terveen paperit kouraan. Nooh, männä viikolla tajusin vihdoin käydä kysäisemässä toisenkin mielipiteen ja marssin alan asiantuntijalle, eli V-P Joki-Erkkilälle Terveystaloon ja johan alkoi tapahtua. Jannuhan kertoi jo näkemättä lähes täsmälleen oikean analyysin, kun näitä on  ollut uimareill enempikin. V-P:llä kun vielä on omakohtaista kokemusta samanmoisesta riesasta ja riatlonia harrastavana tietää mistä puhun. Magneettikuvauksella ja käsipelillä tutkimisella homma vielä tarkenneltiin. Eli siellähän oli poskionteloissa, nenäonteloissa ja otsaonteloissa tulehdusta koneessa. Ihmetteli sitäkin, että kumma on jos ei ole suorituskykyyn vaikuttanut. Syy, miksi ei juuri kipuile, eikä päänsärkyä esiinny on se, että homma on ollut päällä sen verran kauan, että on äitynyt krooniseksi ja elimistö on ns. tottunut tulemaan toimeen sen kanssa. Noh, täpäkät antibioottikuurit päälle ja kuukausi uintikieltoa. Tämähän oli lopullinen niitti mun puolikkaan haaveille Lappajärvelle. Noh, katotaan, josko pääsis sen sijaan duathlon-kisoihin syyskuussa, vaikkei matkat ja reittiprofiilit ole mieleen sitten alkuunkaan. Mutta olishan se mukava riipaista vielä kerran mittari punaiselle ennen kuin suuntaa katseet ensi vuoteen.

Eilen käytiin sitten pitkästä aikaa duathlon-treeneissä Litmasen, väkevää paluutta aloittavan Güntherin sekä Juuson kera. Tarkoitus vetää mittari punaiselle, mutta hivenen epäilytti, kun jalat oli maanantain fillaritemposta ja keskiviikon 4x2000:sta juoksusta hiukan tohjona ja antibiootit päällä. Matkana 3+21+3, jota on sahattu muutamaan kertaan keväälläkin. Puoli tuntia verraa ja vittuilua ja sitten liikkeelle. Lähdin kohtuu napakasti liikkeelle (eka kilsa 3.52), mutta himmailin pikkasen koko ajan, ettei sykkeet pauku yli anaerobisen ja jalat hitsaa kiinni jo fillarin alkumetreillä. Eka juoksu meni lopulta hiukan ahistaen, mutta kontrolloidusti 12.12 ja keskisyke näköjään 168. Koko ajan Kolossi tömisteli tappitunutumassa takana. Hyvä vaihto ja Cervelo liikkeelle. Sykkeet paukkui heti alusta reilusti yli 160 ja sain ekan kiekan (5.35km) aikana rauhoittumaan siihen 160 tuntumaan. Ei tuntunut niin kauhean pahalle, joten pidin siinä. Nousuissa aina lähemmäs 170 ja laskuissa 155. En katsellut kertaakaan taaksepäin, vaan mankeloin putkinäöllä 4 kierrosta suht tasaisella vauhdilla (8,48, 8,35, 8,36, 843), joka tekee n. 36,5 km/h. Ihan kohtuullisesti kulki, ei ihan nopein mahdollinen reitti, mutta saishan tuo kovempaakin mennä. Taas hyvä vaihto ja ryntäsin juoksuosuudelle. Hiukan löin ekalla kilsalla jalat hapoille ja se lipsahti 3.30. Jälkimmäiset sitten 4min tuntumaan ja mittari hakkasi aika hyvin punaisella. Pääsin maaliin ajassa 11.41 ja yhtään kovempaa ei olisi tänään päässyt ja suhteellisen optimilla vauhdinjaolla. Irtosi siis huomattavasti paremmin kuin edellisessä revityksessä jazzeilla ja nyt pitäisi jollain ilveellä kaivaa vielä lisää vaihteita. Eli tempoa ja tonneja, en mä muuta keksi. Noin puolitoista minuuttia lähti kevään parhaimmasta ja jos nyt vain aikataulut sopii, niin tällaisia voisi yrittää muutaman vielä riuhtoa.