Valmistautuminen tämän vuoden Pirkan Pyöräilyyn (217km) osui täysin nappiin. Olinhan saapunut pe-la yöllä ameriikan reissulta klo 01.00, joten viime yönä sain nukuttua palttiarallaa 2 tuntia. No mitäpä sitä itkemään, ei muuta kuin puoli seiskalta aamulla kurssi kohti Hakametsän urheilupyhättöä ja persettä penkkiin.Aikani odoteltuani sovittuun paikaan matelivat Teemu, Tero, Litmasen Petri, Haaviston Petri, Ilmo ja Miksa. Litmasella alla viikon sairastelu, Teemu oli vielä tiistaina tipassa 40 asteen kuumeessa, eikä nuita muitakaan ihan terveiksi voi kehua. Joten tällainen dream team sitten osui kasaan. Plänihän oli lasketella rauhallista luikuria 32-33 km/h noin 2min vuorovedoin ja parin pysähdyksen taktiikalla (Komi ja Murole). Nooh, ekan tunnin aikana keskari taisi lipsahtaa 34km/h kohdille, niin mukana myötäinen puhalteli persiissä. Petrit hukattiin ihan ensimmäisenä: Litmaselle tuli rengasrikko jo 10km kohdalla ja Haavistolla alkoi kyyti riittämään jossain 60-70km tienoilla. Litmasen paikkausmetodit eivät kestä päivän valoa, mutta hienostihan tuo näytti painelleen yksin maaliin. Haavisto sen sijaan taktikoi itsensä meidän edelle Komissa, kun ei ollut huomannut sitä huoltopistettä. Hyvin pääsi maaliin Haavistokin.
Ekan tunnin aikana otettiin kaikki muut paitti nopein kanuunaletka kiinni ja seuraavalle taukopisteelle asti saikin varvailla lyhytmatkalaisia, joita näytti olevan pilvin pimein. Nämä varvaukset piti "Cancellaran" ahneena aina vetovuorossa ja välillä saikin puristaa kunnolla sarvista, että pysyi kelkassa. Aika nätisti meni vuorovedoilla tuo toinenkin siivu lopulta. "Liekki" tiputettiin kyydistä Komissa, mutta muuten porukkaa imeytyi imuun jongin verran. Kävi siinä pari vierailevaa tähteäkin välillä vetämässä siivun pari, mutta kun maantipyörä on laskupätkillä hidas ja vastaavasti nousuissa ässä, niin ei tuosta nyt oikein symbioosia saanut aikaiseksi. Blokattiinkin nämä välivetäjät aikalailla sinne beesiin sitten.
Viimeisellä huollolla rusinat huiviin, leilit täyteen, muutama puujalka kannustimeksi matkalle ja eikun menoksi. Ilmolla alkoi petroli palamaan vasta tässä vaiheessa, sen verran nättiä oli veto viimeisellä stintillä. Viimeisellä pätkällä alkoi kabiiniin tulla jo kohtuullisen kuuma, sen verran täydeltä terältä arska helotti niskaan. Loppu tulikin ilman draaman kaarta ja maaliin päästiin ajassa 6h 9min (ajoaika) ja 33.9 km/h keskarilla. Sykkeet kävi mäkikiripisteiden metsästyksessä välillä aika korkealla, mutta muuten keskarit jäi kohtuu hyvin tavoitteeseen, eli 141. Hiukan oli sykkeet kyllä kohollaan, liekö johtunut sitten jetlagista vai siitä, että kyyti oli aavistuksen verran liian kylmää Annalallekin. Kiitoksia dream teamille, hieno ajo ja olihan mahtavaa päästellä tuollaisessa kelissä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti