Jamohan myi mulle tuo lenkin ja reitin nelituntisena, jossa on muuta pikku töyssy noustavana. No ensimmäinen nousu kesti sen 1h30, jolloin aloin jo haistella jotain palaneen käryä. Jamo onneksi vähän sääli meikäläistä ja ajeltiin ihan lupsakkaa vauhtia. Mutta alkaa ne jalat painamaan pikkuhiljaa lupsakallakin vauhdilla. Viimeinen niitti tuli siinä jossain neljän tunnin kohdilla, kun oli jokunen kilsa 10-15% nousua ja siihen allehan oli jo jonkin verran lämmitelty. Tuolle pätkälle jäi kyllä mun jalat, sillä loppulenkillä, jota siis kesti vielä pari tuntia, loivemmatkaan nousut ei enää kovin kepoisasti nousseet.
Ja alas tultiinkin sitten serpentiiniä aika haipakkaa, viimeisin lasku oli 30km mittainen, joten tuli jarrukaffat kyllä tutuiksi. Oli kyllä mahtava reitti, aivan upeat maisemat, asfaltti loistavassa kunnossa ja autoja ei yhtään. Kyllä siinä silti oudokseltaan jalat vähän vetelänä oli, kun kaarrettiin hotellin pihaan 6h lenkin jälkeen. Sanomattakin on selvää, että lounas ja uintivuoro oli jo menetetty. Kolme lyhyttä 5min breikkiä tehtiin ja muuten jauhettiin menemään. Ja tietysti kun sattui tuollainen profiili, niin ei päässyt juurikaan edes peesistä hyötymään. En ole nousumetrejä vielä Garminista purkanut, mutta niitä oli kyllä riittävästi. Käytiin muutamaan otteeseen 1300-1400 metrissä.
Huomenna ihan oikeasti on palauttava päivä, muuten tulee noutaja.
2 kommenttia:
Kuulostaa jo ihan kunnolliselta setiltä! Ei kai leireilla harrastelijakuntoilijoilla oo tarkoitus pysyä ns. järki päässä vaan nauttia elämästä niin pitkään kun jalat kantaa ;=)
Mitkä mahtoi muuten olla välitykset P2:ssa? Äskeisen Mallukan leirin pohjalta tollanen 10-15% mäki ottaa äkkiä noin 300w keskitehoa jos sitä normivälityksillä nousee siedettävällä kadenssilla. Siinä voi jo vähän hiki valuakin otsalta.
Taitaa olla edessä pienempi 39 ja takana isoin 28. KYllä noilla pääsi, mutta lähes kaikki oli pahimmissa paikoissa pelissä.
Lähetä kommentti