lauantai 14. kesäkuuta 2014

SM-Sprintissä pakoputki tukossa

Pakko se on myöntää, että ihan optimaalinen valmistautuminen ei 217km Pirkkaa punaisen rajamailla ole kuuden päivän päästä käytäviin SM-sprintteihin. Kuvittelin vielä eilen, että helppoahan tämä on kuin heinänteko ja tänään hiippailin sitten lähtöviivalle ja mielessä soi biisi " reippaana käymme rekkain alle".

Sää ei ollut mitä mainioin, vaan lähtöhetkellä helvetin kylmä, tuulihattuani heilautteli 6-7m/s pohjoistuuli ja keksin mielessäni liukuhihnalta tekosyitä jäädä Jirin lämmitettyyn ranskanpullaan nukkumaan lätäkössä tärisemisen sijaan.

Noh, pakottauduin ase ohimolla kuitenkin starttiviivalle ja lähdin kauhomaan siitä 2-3 rivistä ryppään oikeasta laidasta. Ekalle poijjulle homma etenikin kohtuu hyvin, paketti pysyi kasassa, pysyin nipussa ja ote vedestä oli sinne päin. Nooh, tätä ei kestänyt kauan, vaan takasuoralla vaan jotenkin se käsiveto alkoi mennä läpi ja pikkuhiljaa muukin ruho alkoi notkua ja heilua miten sattuu. Aika surkea uinti taas, vaikka aika hiukan viime vuodesta paranikin ja taisi olla hiukan ylimittainen verrattuna muidenkin kilpailijoiden aikoihin.

T1 meni suht okei, hiukan räpeltelin kenkien kanssa, mutta ihan hyvin pääsin liikkeelle. Lähdin heti alusta niin kovaa kun uskalsin ja ekat kilsat loivaan ylämäkeen ja vastatuuleen menikin ihan jees. Takasuoran myötätuuliosuudella tuntui, että tässähän lennetään, mutta takaisintulo vastatuuleen ja loivaan yläkkään olikin sitten myrkkyä. Jouduin vielä tuuppaamaan tuon yksin, kun ei oikein samanvauhtisia näillä uintiajoilla näkynyt. Keskariksi tuli oman kellotuksen mukaan 37,5kmh, joka on ihan hyvä, mutta pikkasen alakanttiin mitä kuvittelin. Virallisissa ajoissa on mukana ilmeisesti myös T2, jossa räpelsinkin sitten ihan huolella. MV3:t ei menneet tunnottomiin jalkoihini ei sitten millään.

Juoksu tuntui pahalta, varsinkin alussa. Tarttis treenata näitä kovan pyörän jälkeisiä kovia juoksujakin enemmän. Nyt niitä ei ole ollut treeneissä yhtään ainutta. Eka juoksun puolikas tosi hidas ja pururataosuuskin oli kuin suossa etenemistä. Sentään sain pari viimeistä kilsaa edes vähän menemään ja keskivauhti oli 4.15/km. Kyllähän tuo vitonen pitäisi 4min kilsavauhtia pystyä juoksemaan, mutta kun ei niin ei.

Maalissa tunne oli sellainen, ettei oikein saanut mitään irti. Joku jarru oli koko ajan päällä ja fillarissa heti kun piti käyttää voimaa (vastatuuli, mäki), niin kone hitsasi heti kiinni.

Nooh, eiköhän tästä nyt ainakin karstat lähteneet ja meidän autokuntaan koko ikäryhmälähdön voitto. Nyt olisi tarkoitus riipaista pari viikkoa kovaa, tehopainotteista settiä ja sitten alkaa terävöittämään kohti Joroisia, jossa olisi tarkoitus hoitaa ensimmäistä kertaa uintikin ihan siedettävässä ajassa. Merkit siihen ei nyt niin kovin hyvät ole, mutta ei lannistuta, vaan lisätään uintia, varsinkin avovesiuintia.

Ei kommentteja: