Joroinen 2013 - Valoa tunnelin päässä

Eilen oli ohjelmassa välitilinpäätös Barcelonan täyden matkan suhteen, eli Puolimatkan SM-kisat Joroisilla. Hyvin rikkonainen talvi ja kevät, joten tavoitteet Joroisten suhteen oli huomattavasti alentuneet ja ajattelin onnistumisella 5h alituksen olevan tässä kunnossa nippa-nappa mahdollista.

Perjantaina karavaani liikkeelle ja mentiin Peten uusimmalla lelulla Joroisille (kuvassa) Lähtiessä napattiin Mengele mukaan Kalevankankaalta maatumasta ja luukutettiin safkastopilla pelipaikalle. Matkalla muserrettiin Tapsan ja Paronin henkinen kantti näyttävällä kuittauksella. Pääkallopaikalla pakolliset kuviot, eli logistiikkahelvetin kautta kamat oikeille paikoille kisapäivää varten buffet-pöydän täydennys fillariosuudelle ja melkoinen määrä morjensteluja ja kuulumisia tuttujen kanssa. Perttu ja Lasse haettiin vielä neulasuovasta ja eikun Lassen järkkäämään luksusmajoitukseen imemään pastat ja bisset huiviin ja saunan kautta unille. Hiukan jäi unta odotellessa kalvamaan olisko kuitenkin Paronin ja Tapsan viiden tähden slaavilaishenkinen luomumajoitus ollut vielä astetta asiallisempi mesta. Fiilis oli hyvä ja odottavainen. Hieno päästä taas kolmen vuoden tauon jälkeen Joroisille vääntämään.

Aamulla tikkana ylös ja Valvatukselle kärvistelemään starttia. Pari kertaa jysähti Park Fermessä turhan lähellä gummit siinä odotellessa, jotta päätin hiippailla etäämmälle odottelemaan ja tappamaan aikaa. Uintiverraa en tehnyt, kun olisi saanut puoli tuntia käkkiä odottelemassa märässä puvussa omaa starttia. Tuuli oli jo melkoinen kova heti aamusta ja pohjoistuuli kun pääsi pitkältä matkaa lyömään Valvatukseen leimansa, alkoi aallokko olemaan jo arveluttavan näköistä. Oma startti oli 15min yleisen sarjan lähdön jälkeen ja startit siis ikäryhmittäin 3min aalloissa. Kohtuu toimiva systeemi, tosin ei ongelmaton tämäkään. Myöhempien ryhmien nopeimmille uimareille melkoista pujottelua tiedossa aiempien ryhmien hitaampien merkeissä.

Vihdoin startti kajahti liikkeelle ja lähdin vasemmasta ryhmästä lapioimaan kohti ensimmäistä kääntöpoijua. Uinti tuntui kohtuu mukavalle ja aallokosta ei tietoakaan. Tämähän oli jopa nautinnollista. Nooh, nurkan takana odottikin sitten moukarimies. Nimittäin kääntöpoijulta kun kurvattiin 90 astetta oikeaan alkoi välittömästi vasta/ristiaallokko, jonka kanssa saikin tapella koko loppumatkan. No pakettihan siinä hajosi välittömästä, navigointi sakkasi pahasti ja uin jo valmiiksi hiukan ylimittaisen reitin lisäksi kaupan päälle vielä jonkusen sata metriä lisää. No eihän tässä vielä kaikki, vaan kirsikkana kakun päälle joku apina pyyhkäisi viimeisellä kääntöpoijjulla lasit naamalta, joita en sen koommin enää nähnyt. Nooh, navigoin hajuaistilla rantaan ja vitutus alkoi hiipiä jo puseroon. Rantauduin omasta mielestä ikuisuuden kuluttua ja aloin nollailemaan tilannetta. Jälkikäteen tsekkasin surkean uintiaikani 42min, joka oli toki umpihuono, mutta kun suhteuttaa sitä muiden aikoihin, niin ilmeisesti keli oli sama myös suurimmalle osalle muuta porukkaa.

T1:llä kypärä ja klasit päähän, märkäpuku narikkaan ja Cervelo tulille, Ja Cervelo olikin tänään tulessa. Otin omasta mielestäni alun tosi rauhallisesti, että sain sykkeet alas, mutta silti suhahdin Paronista ohi jo ennen Teboilin kääntöpaikkaa. En kyllä itse sitä edes huomannut. En itseasiassa nähnyt ketään muita meidän dream teamistä koko pyörän aikana kuin Lassen jonkusen minuutin edellä ja ihmettelin kun en saa ketään jannuista kiinni, vaikka pyörä kulki ihan hyvin. Pääsin ekaa kertaa Joroisilla suht hyvässä porukassa ajamaan ja pidin jalkaa jarrulla lähes koko matkan ajan. Ja korostan, 10m etäisyys oli lähes koko ajan kääntöpaikkoja ja nousuja lukuunottamatta, missä porukka vähän pakkautui. Siistiä ajoa oli ainakin minun silmiini ja aina kun porukka pakkautui liikaa, tuomaristo hajotti nämä niput tehokkaasti. Ja vihelleltiin siellä muutamat stopitkin joillekin. Vilkaisin kelloa kun fillariosuus oli lopuillaa ja kun tiuku näytti 2.24, olin pudota satulalta, lähes 37 kmh keskarilla meni 89km ja mitenkään punaiselle ei tullut puristettua. Lopussa karattiin jonkun toisen kaverin kanssa tuosta porukasta, en tiedä sitten miten pitkä ero lopulta saatiin, mutta kun oli hiukan värkeissä varaa, niin uskalsin mennä. Keskisykkeet 147, kun 150 max oli budjetoitu.

Kohtuu hyvä vaihto juoksuun ja ekat kilometrit yritin juosta rajoitin päällä. Syke naputeli 155-160 välissä ja kilsavauhti näytti 4:30-4:45 aikoja. Sain Teemun heti alussa kiinni, heitettiin jotain väsynyttä läppää ja menin sitten omia vauhteja. Pidin puoliväliin asti 160 sykekattona, toki ylämäissä nousi yli, sekä yritin juosta enempi hiipimällä, kun runttaamalla. Hyvin tuntui toimivan. Tällä kertaa reidet ei sanoneet työsopimusta irti, niinkuin lähes joka kerta ja vauhti pysyi vakiona loppuun asti. Viimeisellä vitosella kokeilin hiukan vielä kiristää, mutta ei se vauhti tainnut kauhean paljon enää nousta. Muttei tippunutkaan. Loppusuora, loppukiri ja maalissa. Yritin kysellä loppuaikaa ja se selvisikin lopulta: juoksuaika puolimaralle 1.40 ja loppuaika 4.54, kirkkaasti alle tavoitteiden. Olin onnesta soikeena ja huomasin ilokseni, että maalissa oli ihan samoihin aikoihin myös Pete, Lasse ja Juha, jotka alittivat myös 5h kirkkaasti, sekä myös maagisen juoksun tehnyt Alex. Hieno fiilis oli siinä kertailla tapahtumia porukalla ja kietaista muutama ohrapirtelö palautusjuomaksi.

Ennätys siis parani lähes puoli tuntia ja antaa hyvää pohjaa aloittaa Ironman-spesifinen treeni kohti 6.10 Challenge Barcelonaa. Näistä sitten toisella kertaa.