Niin, miten pääsee perätilasta poies? Anyone? Kokeilin sellaista lääkettä, että alkuviikko (ma-to) hyvin kevyttä, pääosin uintia ja lepoa + tänään terävämpi yhdistelmätreeni, jossa kaikki lajit mukana.Ensin siis 40min uintia, sellaisia 400m pätkiä pienillä tauoilla ja 2min/100m vauhtia. "Pitäisi" siis kaiken järjen mukaan tuntua helpolta. Ei tuntunut, ei. Taitaa olla liikaa yrittämistä nyt mun uinnissa ja rentous puuttuu täysin. Taidan seuraavaksi kokeilla tekniikkakuuria altaassa ja sen lisäksi hyvin kevyttä kelailua. Kelailua onkin sunnuntaina tiedossa, kun Tapsan kanssa pitäisi mennä uimaan 4km. Taidan ottaa pelastusrenkaan mukaan.
Noniin, perään sitten fillaria 40min, 5-10 iskua aerobisen kynnyksen yläpuolella. Fillari tuntui jo ihan hyvälle, tosin vauhti ei näyttänyt hyvälle. Keskari 33.6 km/h. Tosin, kiivettiin Säijän mäki ylös ja sit takaisin Vihnukselle, joten se nyt hiukan verotti vauhtia. Silti.
Viimeisenä juoksua 50min 5-10 iskua yli aerobisen kynnyksen. Toteutus oli se 10 iskua yli ja vauhti ei päätä huimannut, 5:02/km. Kyllä tuo juoksu nyt silti paremmalta tuntui kuin koskaan Itävallan jälkeen. Mikä nyt ei ole paljoa se. Pientä hellettä oli tosin tänään ja mitähän muuta tekosyytä keksis.
Pientä valoa siis tunnelin päässä. Eniten huolettaa tuo uinti. Se on nimittäin niin, että 4km tällä uintituntumalla tuskin-ihan-tyynessä-Pyhäjärvessä on varmasti melkoinen via dolorosa. Jep-jep, reilu pari viikkoa aikaa oppia uimaan & löytää rentous, sekä hilata ruho perätilasta pikkuhiljaa poies. Reseptikin on selvä. Lepoa ja kolmen päivän välein lyhyehkö yhdistelmä, joka lyhenee koko ajan kisaa kohden. Ja lisäksi uinnin tekniikkatreeniä + pitkiä kelauksia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti