Teemun kanssa suunnistettiin Hervannan bunkkeriin vaihteeksi, kun oikeat uimarit olivat valloittaneet taas Kalevan. Ihan uniikki ideahan tuo ei näemmä ollut ja porukkaa oli tungokseen asti. Ja olihan siellä muitakin juniorilupauksia paikalla. Ajatuksena oli uida ensin omaa vauhtia 1km märkäpuvulla sellaista Ironman-vauhtia, eli matkavauhtia. Sen jälkeen pienemmissä pätkissä peesiuintia sen mukaan kuinka pahasti ruhot oli keitetty märkäpuvuissa punaisiksi. Eka kilsa meni 17.27, eli sellaista 1.45/km-vauhtia, mutta pitää nyt muistaa, että nyt uitiin 25m radalla ja suunnistus helppoa kaakeleilla. Lisäksi jo tuossa kilsan siivussa alkoi olkapäät väsyä oudokseltaan ja läähätys kuumuudesta (luulisin) johtuen lopussa lisääntymään päin. Perään uitiin vuorotellen peesaten 3x300m. Ne meni sellaiseen 1.40/100m vauhtia. Tämän jälkeen oli pakko luoda nahka ja siirryin lätpul-uintiin. Kelailin noin kilsan verran ja uinti tuntui tosi hyvältä ja helpolta, tuota olisi voinut tehdä vaikka kuinka kauan putkeen. Kelloa ei mulla tässä ollut, mutta vauhti oli 1.40-1.45/100m luokkaa. Loppuun otin sellaisen 300m normiuintia, välillä ja 25m välein altaanväli ruskoja. Ihme ja kumma, mutta normiuintikin tuntui tuon märkkis-lätpul-setin jälkeen paremmalta. Jotenkin tuo otevaihe ja alkuveto rauhoittui myös normiuinnissa, kun sitä hoki itselleen koko ajan märkkärillä ja lättäreillä uidessa. Vähän on ollut sellaista räpiköinnin ja hätäilyn makua tuossa normiuinnissa, mutta josko se tästä. 1h20 tähän n. 3.5km uintiin meni aikaa ja ihan mukavantuntuinen setti välillä uida vähän pidempiä siivuja hiukan rauhallisemmalla tempolla. Tuota märkäpuku-uintia pitää vaan alkaa ottaa pikkuhiljaa mukaan myös hallissa, on se kuitenkin sen verran erilaista settiä ja vaatii aikaa tottua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti