Megalomaanista

Tänään oli taas sauma kurittaa tuttua miestä, kun heilahti ns. vapari tälle päivää. Noh, sehän tarkoitti sitä, että ohjelmassa oli 1h uintia + 3h fillaria + 1h juoksua pienillä tauoilla maustettuna. Keväisiin sessioihin verrattuna, tarkoitus oli kokeilla fillaria ja erityisesti juoksua pikkasen kireemmällä vauhdilla, eli yli aerobisen kynnyksen ja IM-vauhdin, josko saisi ensimakua voiko EM:iin uhtään kiristää vauhteja. Periaatteessa pitäisi pystyä, mutta mä en oo siitä oikein vakuuttunut. Tämän vauhtien lisäyksen takia otin myös hiukan pidemmät 1,5h tauot väliin, kun aikataulut näin salli.

Aamupäivällä siis Vihnukselle ottamaan tunti turpaan ensin uinnissa Tapsalta ja Teemulta. Ekan siivun pysyin suht koht remmissä mukana, mutta sitten pojat lisäsi vauhteja ja minä jatkoin samoilla matkavauhdeilla vielä 3 kappaletta näitä kasisatasia lisää. Jirihän oli jo tässä vaiheessa tehnyt oman 4km reeninsä ja keskittyi kroppansa esittelyyn hiekkarannalla. Ja Terohan oli käynyt virnuilemassa jo aamusesta samalla areenalla. Njoo, kohtuu mukavalta tuntui uinti ja vauhtikin oli ihan mukavaa, siis mun mittakaavassa. Kyllä se vaan on paljon mukavampi uida tyynessä Vihnuksessa kuin allokkoisessa Nässyssä. Homman nimi vaan on se, että Pyhäjärvessä EM-kisoissa on kyllä isommalla todennäköisyydellä aallokkoa tiedossa.

Tähän väliin 1,5h tauko, huikopalaksi hampurilainen omasta uunista ja viriteltiin fillarireleet ajokuntoon. Pörräilin Säijän lenkin pari kertaa ja siirtymineen siitä tuli sopivasti 100km ja 3h lenkki. Pitkänniemen kohdalla tulikin vastaan jo omalta "pikku" lenkintään HTC-tallin uusi vahvistus Osmon Miikka, jolla oli munkin sokerit edelleen suun ympärillä huoltsikka-tankkauksen jäljiltä. Niin, Miikan lenkkihän oli vaan reilu 200km tällä kertaa. Mun ohjelmassa oli siis ajoa piirun verran yli aerobisen kynnyksen, eli mulla tarkoitti, että 140-145 välissä pitäisi syke pysyä Ja pysyihän se, keskari 144. Mutta kyllähän tuntui välillä vittumaiselta oudokseltaan, kun on suurimman osan lenkeistä tehnyt alle aerobisen sykkeillä. En nyt tiedä sitten uskaltaako noilla kisata, kun pitäisi juostakin vielä 30km perään. Vauhti oli 33.2 km/h ja jalat oli alusta lähtien vähemmän freesit. Taitaa puolentoista viikon kovempi treenikuormitus olla yksi syyllinen. Ja toisen syyllisenhän kaikki jo tietääkin: paska kunto. Joku vihreepukuinen jannu (joo, turha vitsailla mistään ufoista, tää oli ihan oikea. Sillä oli antennikin kypärässä) pörräili vastapalloon suurimman osan mun lenkistä ja moikkailtiin aina kohdatessa. En vaan oo varma tunnistinko, tais olla MarkoR?!? Anyway, kohtuu freesinä pääsin kotio, urheilujuomaa lapioin kolmisen litraa ja geelejä 6 kappaletta. Pitihän mun vielä juostakin.

Ei muutakuin kotona taas palkkaria naamariin, pari kananmunaa, leipä ja 20min unet. 1,5h breikin jälkeen taas K-Swissit jalkaan ja baanalle. Tarkoitus nakutella 5min/km ja tarkkailla missä menee sykkeet. No menihän ne. Korkealla. 150 ja vähän yli. Taitaa olla hiukan liian hapokasta EM:iin. Muutenkin juoksu on edelleen hiukan tahmean oloista ja tarvii nyt maltillisesti ottaa noita juoksukilometrejä ja yrittää enempikin levon kautta saada kapulat kuntoon ja yrittää sitten muutamalla yhdistelmällä peak-viikolla kalibroida juoksu niin hyväksi kun sen nyt tällä ruholla saa. Juoksun datat siis 4:59/12km/151 syke.

Kaikenkaikkiaan ihan hyvä treeni, pikkasen hirvittää palautuuko tästä koskaan. Erityisesti kun pari päivää palaudutaan Suurajoissa. Ja hiukan oli sellainen väsynyt olo koko treenin ajan, joten palauttava viikko, alkaen huomenna, tulee juuri sopivaan saumaan. Ja sitten vaan odotellaan sohvalla, että kunto nousee kohisten. Sohvaperunoinnin mä osaan.

Kuvassahan on kaikkien sisupussien äiti, Cadel Evans, joka klaarasi vihdoin Tour de Francen männäviikolla ripakinttujen naamojen edestä.