Pari viikkoa on järsitty kortisonia ja ruho on taittunut uskomattoman hyvään kuntoon. Treeni maistuu, palautuminen on parasta sitten teinivuosien ja joka lajissa tuntuu vauhdit paranevan päivä päivältä. Tuohan vetää tietenkin naaman hevosenkengälle ja fiiliksen tappiin. Erityisesti juoksu ei mun mielestä ole kulkenut koskaan näin hyvin. En nyt ole tietenkään mitään testijuoksua juossut, mutta kaikki juoksut tuntuvat helpolta, oli sitten kyse vk-viritelmästä, peruslenkistä ja pidemmästä ja vauhditkin jo sinne päin. Jarruttelin treeneissä sen reilun viikon ja loppuviikosta aloin lisätä erityisesti määrää peliin kun tuntui hyvältä. Tässä on nimittäin pk-kausi ollut kohtuu katkonainen ja vajavainen. Tehoja ehtii sitten ottaa kesän kynnyksellä. Toki joitain tehon tynkääkin on ollut mukana, mutta niissä erityisesti oon ollut nyt varovainen.
Uintiin tuli aivan uutta nostetta kun hommasin kuvassa olevat neopreenihousut. Pystyy treenaamaan märkäpukutyyppistä uintia enempi ja olen muutenkin jättänyt pikkuhiljaa pullista pois kuvioista niin saa uinnista luonnollisempaa. Ja noilla saa sen fiiliksen miltä se liuku pitäisi tuntua ja pystyy keskittymään käsivedon taloudellisuuteen kun ei tarvii koko ajan tapella sen uintiasennon ja jalkojen roikkumisen kanssa. On kyllä hyvät, mutta uin minä toki suurimman osan uinneista edelleen normi-speedoilla.
Viime viikolla tuli kasaan lähes 17h, joten nyt on mopon keuliminen tosiasia ja sen kanssa saa nyt olla tarkkana. Toisaalta, nautitaan nyt tästä hetkestä kun kulku on kohdillaan niin kauan kun sitä piisaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti