Big Dance

Ei. En tarkoita minun, Jirin ja Terpan huomisiltaista tanssahtelua paljettipuvuissa diskopallon alla. Vaan huomenillalla starttaavaa Ironman World Championshipiä Hawaiilla, tuttavallisemmin Konalla. Miesten kisasta ainakin on tulossa niin mielenkiintoinen otatus, että mestaria on vaikea veikata. Lisäksi kisassa on toisaalta niin paljon kovia fillarikuskia, sekä pelkomomentin heille aiheuttavia sairaan kovia juoksijoita, että fillariosuudella nähdään varmasti melkoista rock'n rollia. Vähän toivoisin nyt sakemannille tästä voittoa. Kuka vaan kelpaa, Frodo, Kienle tai Raelert. Tuskin kuitenkaan viimeisellä realismia. Pahaa kuitenkin pelkään, että joku kokenut kettu tämän klaaraa tälläkin kertaa.

Naisissa ei taida olla kuin yksi suosikki. Rinda Carfraella on niin jäätävä tuo juoksu noissa olosuhteissa, että hänen kampeaminen keulilta on vähän hankalampi temppu. Vähän luulen, että Ryf ja Joyce pahimmat haastajat ja Ryf tulee ensimmäisenä T2:lle ja siitä se kissa-hiiri leikki alkaa ja takaa-ajajana tällä kertaa hiiri.

Ennen kisaa vedetään toki isännän mieliksi vähän uintia ja MTB:tä alle, niin pääsee tunnelmaan mukaan. Bring it on!

Kaikki hauska loppuu aikanaan

Alkuviikko meni hyvin pitkälti Firenzessä, jossa tuli juostua vain tiistaina aamulenkin ja 15km iltapäivällä, kun olin mutterikuriirina appiukon HD:tä varten. Maanantai menikin levossa ja keskiviikkona kevyt, vajaan tunnin juoksulenkki taas maaseudulla. Firenzessä majoittauduttiin Ponte Vecchion kyljessä (kuva), joen paremmalla puolella, eli aidossa Firenzessä, joka oli paljon kesympää turisteista.

To-la ohjelmassa olikin sitten maaseutumatkaa fillarilla pitkin poikin Toscanan upeita maisemia. Torstaina veistelin ensin vajaa 3h heti aamusta ja leivoin sinne sisään puolivälissä myös 20min FTP-testin. Vaikka watit olivatkin nousseet 10% kolmen viikon takaisesta, niin onhan ne lukemat sen verran nuhaiset, että Tiedän Mitä Teen Ensi Talvena II. Ja tuo testi nyt ei ollut ihan vakio-olosuhteissa tehty verrattuna aikaisempaan. Noita FTP-testejä olisi tarkoitus tehdä talvella kerran kuukaudessa trainerilla ja se saattaakin vaatia aavistuksen verran enemmän ammoniakkia sierainten alle. Perjantaina otin taas vähän mäkisempää reittiä ja kiertelin lähikylien kukkuloita 3h30 aamusesta. Virne oli levee koko lenkin ajan, sellainen idioottimainen kestohymy päällä. Nooh, pian se hymy hyytyy, kun päästään tänään myöhään keskiyöllä kotiin asti, jos Finnair niin suo. Tänään aamusta vielä riipaisin kevyen 1,5h fillarin aamuseiskalta, ennen kuin alettiin survoa Shiviä ja muuta kamaa takaisin säkkiin. Suurin osahan TRI-kamoista matkustaa Suomeen vasta reilun parin viikon päästä Harrikan kanssa peräkärryssä, joten siinä mielessä pääsee tosi helpolla kamojen roudaamisen suhteen.

Kaikki lenkit muuten tuli tehtyä vesilenkkeinä, kun on tuo rasva-aineenvaihdunta päässyt vähän rapistumaan ja sitä oli tarkoitus vähän korjata täällä. Ja kyllä se korjaantuikin. Mäistä huolimatta 3h30 lenkki meni jo ihan helposti ilman lisäenergioita. Toki aina heti lenkin jälkeen imuroin jääkaapin tyhjäksi valoja myöten, niin palautuu mahdollisimman nopeasti. Määrät jäi jonkin verran ujoksi ekasta viikosta, mutta pikkasen alle 15h nyt kuitenkin. Jalat ei kuitenkaan tunnu nyt läheskään yhtä väsyneiltä ja rasittuneilta kun alkureissun mäkishokkihoidon jälkeen. Tarkoitus oli juosta vielä puolikas tässä syksyllä Kankaanpäässä, mutta harkitaan nyt rauhassa mitä sen kanssa tehdään. Pientä limaa nimittäin kurkussa edelleen ja jotenkin on sellainen fiilis, että tämä parin viikon fillarikuuri ei ole ainakaan mun juoksunopeutta parantanut.

Kyllä nyt on sellainen fiilis, että tänne pitää päästä ensi syksynä uudelleen, on tää sen verran makee reissu ollut taas. Tarvii vaan jotenkin puhua tuo Lasse pyörryksiin ja perheineen mukaan sille reissulle.

Huomenna muuten kisataan Ironman Barcelona, jossa olin viime vuonna ja paikalla on tuttuja pilvin pimein. Voisi melkein puhua Tajujen kotikisasta. Kyllä niin tekisi toisaalta mieli olla tuolla mukana, mutta tällä kertaa ei vaan onnistunut. Älyttömästi tsemppiä kaikille, erityisesti Pirkanmaan TRI-pervoille! Perstuntuma on se, että tuonne(kin) pitää päästä taas ensi vuonna mukaan.

Hattiwatit ja turtles

Noin. Eka viikko vierähti Toscanassa, niin ettei ehtinyt kissaa sanoa. Torstaina kokeilin ottaa vähän kevyempää peliin, eli luimuilin laakson pohjalla tasamaata sellaisen reilun pari tuntia ja koetin vielä kaiken lisäksi kevyellä kengällä sotkea. Hyvin täältä tuntuu siis löytyvän tasaistakin maastoa, kunhan vaan jaksaa vähän haeskella. Perjantaina sinne ehdinkin juosta vain sellaisen 1h15, jossa vk-juoksua 6km. Kylläpä oli juoksu vaikeeta. Siihenkin löytyy helposti päällimmäiset syyt: etureidet on ottaneet hiukan iskua noista mäistä, eikä ihan herkimmillään, sattui tosi kuuma päivä ja lisäksi oli mukavasti mäkeä tuossa juoksureitillä.

Lauantaina sitten kävinkin lähes 3h30 pituisella fillaripitkiksellä heti aamusta. Kävin pyörähtämässä Castellina in Chiantissa ja aika muikean nousun olivat luigit siihen loppuun pyöräyttäneet. Alas tullessa kiittelin kyllä Maguroitani, oli sen verran hankalaan servaa lasketeltavissa, että jarruilta kyllä kysyttiin toimintavarmuutta. On ne vaan niin toimivat, että kannatti nähdä hiukan vaivaa, että ne mun Shiviin saatiin kiinni. Alla yksi räppäisy ,atkan varrelta, tuo nousupätkä Castellinaan kun oli viinitiloja pullollaan.

Tänään kävinkin sitten hinkkaamassa tuohon vieressä olevaan mäkeen vähän wattitreeniä yllä olevan oppaan ohjeita tapaillen. Kokeilin piruuttani sellaisen 3x15min setin loivaan ylämäkeen ja kokeilin pitää watit lähellä kuviteltua FTP:tä. No, minähän en ole vielä tuota testiä tehnyt, mutta varmaan aika lähellä noita lukuja se on. Ja loppuun vielä 20min 85% tuon sarjan tehoista. Aika mukavalta tuntui tuokin setti. Tänään tuli ekaa kertaa sellainen fiilis, että nämä mäet on selätettävissä. Toivottavasti naapurin isäntäkin oli samaa mieltä kun tyhjensin aina mäen päällä limat kurkustani rytmikkäästi kakoen. Sen verran on nimittäin edelleen pientä limaa kurkussa, että ihan täydellinen fiilis ei ole. Naapurin äijän kehon kieli ei antanut täyttä ymmärrystä toiminnalleni.

Huomenaamusta ehtii vielä parituntisen kevyemmän fillaroida ja sitten lähdetäänkin pariksi yöksi Firenzeen neppailemaan. Sinnehän fillari ei lähde, joten juoksua varmaan muutama päivä sitten. Alla muuten pihapiirin julmaa leikkiä, jota talon kilpikonnat sumeilematta harrastavat.

Jalat huutaa hoosiannaa

Neljä päivää ehtinyt ajelemaan näitä 2-2.5h lenkkejä mäkisissä maastoissa ja jo alkaa kitinä. Alkaa nimittäin oudokseltaan tuntua varsinkin etureisissä tämä mäkien kipuaminen. Maanantaiaamuna otin vain lyhyen juoksulenkin kukonlaulun aikaan (joo, kukkoja ja kanoja todella on piha täynnä) ja hissuttelin ihan kohtuu rauhallisilla sykkeillä. Jotenkin vaan ei osaa passailla näihin ylämäkiin tarpeeksi, vaan jossain kohtaa ylämäkeä tulee aina noutaja. 50min oli lenkin pituus.

Aamulenkuran jälkeen suunnistettiinkin sitten San Gimignanoon ihmettelemään torneja, nauttimaan lounaasta ja niin, tietenkin maailman parhaasta gelatosta. Makeita nämä vanhat pikkukaupungit, joista on pidetty hyvää huolta, ruokapaikkoja on paljon ja ruoka keskimäärin sairaan hyvää ja vielä kun pahimmat turistirysät on tältä vuodelta ohi, mieli lepää kohtalaisesti.

Iltapäivästä Lilan päikkärien aikaan hilpasin vaihteeksi tuon ylälenkin ja siellähän oli varsinkin eka tunti sellaista mäkeä, että välillä sai vääntää ihan tosissaan, että pääsi ne edes ajamalla ylös. Näillä makarooneilla on veikeä tyyli istuttaa kylänpahaset aina kukkulan päälle ja kun kaikki pikkutiet menee lähes poikkeuksetta näiden kylien läpi, baletti alkaa olla valmis. Loppupätkä olikin sitten suhteellisen tasaista ja olin positiivisesti yllättynyt, että jaksoi tuon alkulämmittelyn jälkeen vielä pitää kohtalaisesti watteja yllä. Niin, tämähän on suhteellista, tällaisen mikkihiiren wattilukemat on säälittävän pieniä. 2h tuohon tuhraantui.

Tiistaina olikin sitten pientä aikataulusovittelua ja 3h fillarilenkki typistyi 2h10 mäkiralliin. Sama lenkki suurinpiirtein kuin ekana päivänä, mutta jostain syystä tuo tuli nyt vähän nopeemmin. Mutta ei, ei näihin mäkiin silti totu, sitä vaan ehkä tulee enempi nöyryyttä lisää ja mäet tulee aloitettua maltillisemmilla wateilla. 2h10 kesti tuo lenkki. Iltapäivästä mentiinkin sitten Volterraan, vähän isompi vanha kaupunki tuossa kyljessä. On sen verran vanha tuo mesta, että rakennukset on jo välillä aika karunkin näköisiä. Maisemat oli Volterran päällä olevasta puistostakin kohdillaan.

Tänään oli hiukan pilvisempi päivä ja kun aamulenkki jäi yön valvomisen takia väliin, niin ajattelin vaihteeksi käydä juoksemassa lähikylissä. Ja kun fillarijalatkin vähän huusi armoa, niin tällaiseen 2h paikkoheittoon jouduin heikkona hetkenä turvautumaan. Varsinaisesti ei nyt tällä hetkellä tunnu siltä, että tuo lenkki mitenkään palauttava oli, yllättävän helposti nuo mäet lyö jalat jöötiin juostessakin.

Huomenna ajattelin haeskella jostain aamusta palauttavan fillarilenkin tasamaalla. Pieni ajatus jopa on, josta tuollainen voisi löytyäkin ja sitten hyökkäysvaunulla (Fiat Panda) loppupäiväksi rannikkoa kohti.

Eka puraisu

Toscana. Talo vuokrattu keskeltä Chiantin viinialuetta. Eka puraisu. Aamulenkki takana mahtavissa maisemissa. Jostain syystä ei vituta yhtään.

Eilen lennettiin Finskin aamulennolla Roomaan ja sieltä vuokra-autolla Toscanaan ja Gambassi Termeen. Illalla kamojen purku, Shiv lyöntiin aamua varten ja safkaa & lepoa naamariin. Fillarit ja Lilan kamat tulivat maateitse appiukon HD-kyydityksellä, joten fillarin kasauskin oli astetta helpompaa.

Majoituksen varaus on aina pientä arpapeliä, mutta nyt osui ja uppos. San Lorenzo on kolmen asunnon rypäs ja isäntäväki asuu samassa pihapiirissä. Kämppä on keskellä maaseudun rauhaa, pihapiiri upean näköinen ja vanhan kivitalon ympärille rakennettu. Etupihalta löytyi Lilan ihmetykseksi 7-henkinen kilpikonnaperhe, hevosia, aaseja, fasaaneja, kanoja & kukkoja, eli ihmeteltävää ullin kullin. Takapihalla keinut, liukumäet, uima-allas ja iso nurmikkoalue.

No ei siinä. Aamulla klo 7.00 liikkeelle, niin säilyy perherauha. Tämä kun ei mikään fillarileiri varsinaisesti ole, vaan perheloma, niin tarvii vähän muutakin kun omaa persettä huomioida. Kiersin alkuun 2.5h lenkuran tässä lähikylissä, Gambassi Terme -> San Gimignano -> Volterra, jne. Baana sairaan hyvässä kunnossa, aivan mahtavat maisemat, mukavan vaihteleva reitti ja wattimittari huusi hoosiannaa ylämäissä. Fiilis mitä mainioin. Pikkasen vajaa 2.5h mittariin ekalla lenkillä, ei siis mitään megasettejä pysty tällä reissulla tekemään. Tuollaisia 2-3h lenkkejä mahdollisimman paljon aamutuimiin. Ja näitä sitten maustetaan juoksuilla sen mukaan mitä pystyy/ehtii. Esimerkiksi tänään kävin vielä illan suussa juoksemassa laaksossa 40min pk1:stä (tosin viimeinen kilsa nousi jo anaerobisen sykkeen korville, kun asutaan taas kukkulan päällä.

Takapihan poolikin on ihan mukava bonus ja vaikka se nyt vähän lyhyt onkin, niin ihan hyvin siinä voi jotain pikku räpistelyä kokeilla. Tekniikkaa ja kuviokelluntaa nyt ainakin. Eli sitä samaa mitä mä yleensäkin. Annalasta ja uimisesta kun ei voi puhua samassa lauseessa. Huomenna tarvinnee tehdä toisin päin, eli aamusta vaan lyhyt juoksulenkki kukonlaulun aikaan ja Lilan päikkäreiden aikaan sitten reilu parituntinen Chiantin viinitilojen syleilyssä.

Haipakkaa

Viimeiset kaksi viikkoa matalalentoa joka rintamalla, joten kirjoiteleminen on jäänyt suosiolla takavasemmalle ja treenauskin on saanut osansa iskuista. Treenimäärät parina viikkona jääneet alle 10h ja olen yrittänyt panostaa juoksuun ja suhteessa aika paljon tehoja. Se vaan on niin, että kun töissä ja kotona riittää haipakkaa, niin treeneihin valmistautuminen ja niistä palautuminen on vähän niin ja näin. ja varsinkin suunniitteleminen. Perstuntumalla on siis menty. Ja kyllä juoksu nyt jollain lailla on kulkenut, mutta ei nyt ihan priimaa. Ruhossa on pientä klappia taas ollut viime viikon ja siihen on korjaussarja tulossa. Joten, ehkä tästä päästään taas syksyllä käyntiin.

Uintia on ollut jonkin verran altaassa, mutta fillaria hyvin vähän. Sen verran kuitenkin, että muutaman kerran olen käynyt testaamassa uutta lelua, eli wattimittaria. Pirkanmaalaisen kestävyysurheilijaikonin, Tappi Koskisen kunniaksi päädyin PowerTappiin ja siitä sitten enemmän kun olen ensin kunnolla vihkiytynyt asiaan. Sen verran kuitenkin kokeilin polkaista, että tuli todettua a) watit on perkeleen tiukassa ja b) pyöräkunto ei ole pyöräilemättä noussut. Joten pohjalta alkaa talven fillarivoimakuuri.

Päällimmäisenä tässä on kuitenkin mielessä Toscana, jonne mennään lauantaina perheen voimin kahdeksi viikoksi lomailemaan. Shiv lähti sinne jo etupeltoon ja sunnuntaiaamuna olisi tarkoitus kengittää ensimmäinen vuoristoetappi. Joku ilta kun vähän selailin kartalta fillarireittejä, niin sehän alkoi nykimään suuta hevosenkengälle. Kyl se tästä.

Pientä kehitystä

Pitkästä aikaa sain kasaan edes jonkinlaisen treeniviikon, 12h. Pääpaino juoksussa ja avaintreenit viikolla olivat 7x1000 keskiviikkona (4.02 --> 3.47), vk1-2 8k lauantaina (4.19/km @163) ja pitkä lenkki, reilu 27k sunnuntaina (5.18/km). Välit palauttelin joko mtb:llä tai tein semipalauttavaa uintia. Niin, ja sen verran epätoivoiseksi menin tuon selkäni/piriformiksen suhteen, että aloitin pilateksen perjantaina.

Juoksussa on siis aika paljon hommia, jos aikoo tehdä edes jonkinmoista tulosta vielä tänä syksynä. Tonnit kulki yllättävänkin hyvin, tosin sykemittari temppuili ja vedin tunteella. Kyllähän siinä lopussa silti taas alkoi fiiliksiin päästä. Suurin ongelma on vauhtikestävyys, niin kuin tuosta lauantain 8k-lenkistä näkyy. Sain sykkeet juuri pidettyä anak:n alla, mutta turhan nopeasti sitä väsyy jo noilla vauhdeilla. Pitkiksen juoksin vedellä ja siinä taas näkyy pitkien lenkkien puute ja rasva-aineenvaihdunnan riittämättömyys.

Nyt vaan tällaisia viikkoja monta putkeen, niin eiköhän se juoksukunto ala siitä nousemaan.