Californication

No niinhän siinä sitten lopulta kävi, että juuri kun pääsi hyvään nosteeseen treeneissä, niin iski sitkeän taudin keuhkoputken tulehduksen muodossa ja treenikäyrä näyttää viivaa puolentoista viikon ajalta. Reissasin vielä taudin kourissa Kaliforniaan lomamatkalle, mutta onneksi pöpö vihdoin katosi Kalifornian taivaan alla parissa päivässä. Kahden viikon lomareissu ei nyt varsinaisesti treenireissu ollut, vaan chillailua ja uuden kokemista perheen kanssa. Näin ollen treeni alkoi taas alusta vasta pikkuhiljaa viime viikonloppuna. Toki muutama fillarilenkki tuli heitettyä San Diegossa Terpan kanssa ekalla viikolla ja aloiteltua juoksukuuria San Fransiscon mäkisissä maastoissa toisella viikolla, mutta treenitunteja ei hirveästi tullut kasaan. UIntia on tullut viimeisen kolmen viikon ajan yksi kappale. Homma ei siis näin kesän kynnyksellä vaikuta tänä vuonna kauhean lupaavalle, mutta katotaan nyt mitä tästä saadaan leivottua kasaan

Viime viikonloppuna sain vasta Shivinkin imemään asfalttia ja hyvinhän se sitä imeekin. Valitettavasti vaan sekin näyttää tarvivan hevosvoimia taakseen, että kulkee kovaa. Vielä niitä ei kauheasti ole, eikä mikään ihme. Fillarin päällä ei ole viimeisen puolen vuoden aikana ole kauheasti tullut kulutettua aikaa ja pyöräily jos mikä, vaatii kilsoja että kulku on kohdallaan. Lauantaina suhattiin poikien (ja tyttöjen) kanssa duathlonia Säijässä ja sunnuntaina 2,5h mankelointia pk:lla. Kyllä tuli väsymys nopeesti kinttuihin ja tehoja ei saa ulos nimeksikään. Tänään vielä kokeilin pientä tempovirittelyä, mutta ei nyt ainakaan vielä irronnut vauhtia nimeksikään. Seuraavat viikot tuonne Pirkkaan asti fokus on kuitenkin tiukasti fillarissa ja tarkoitus saada alle niin määrää kuin tehojakin.

Juoksussa määrät on nyt pienemmät ja ne vähät kilsat yritetään käyttää joko tehoihin tai sitten aerobisen koneiston parantamiseen, eli vauhdit pitäisi olla hyvin polarisoituneita: joko kovaa tai tosi hiljaa.

Uinti on nyt ainakin tuonne SM-Duathloniin asti ylläpito/palauttava moodissa. Mutta voi siinä silti oppia uutta, niin kuin eilen tajusin että mun pään asentohan on ollut ihan perseestä koko ajan, joka taas vetää selän notkolle, joka taas tiputtaa lantion alas, joka taas upottaa jalat pohjaan. Kääntämällä katseen pohjaan, homma muuttui yhtäkkiä paljon helpommaksi. Notta tällaista tällä kertaa.